Poliittista spekulaatiota

Huomasin eilen Iltalehdessä otsikon, jonka mukaan Malmössä etsitään ihmisitä, joka ampuu maahanmuuttajia. Otsikossa luki sarja-ampuja, joka laittoi heti varoituskellot soimaan. Sarjoja kun ei ammuta kuin armeijassa. Niinpä uutinen jäi lukematta, kun arvelin, että jos se on millään tavalla mielenkiintoinen tai merkittävä, se nousee esiin uudelleen. Ja niin kävikin.

Tänään yleisradio ja Anssi Kankkonen uutisoi saman. Kankkonen tuli tunnetuksi miehenä, jolle Ruotsi Demokraatit olivat painajainen. Väsymättä Kankkonen jaksoi toitottaa, kuinka 94% ruotsalaisista ei ollut äänestänyt rasisteja. Tällä kertaa Kankkonen pääsee kertomaan, kuinka joku ampuu bussipysäkillä seisovia mustia miehiä selkään, ja ampumisen syy on muukalaisviha. Voi hyvin olla, mistä sitä koskaan tietää, mitä hullujen päässä pyörii.

Valkoisen keski-ikäisen miehen halu torpata maahanmuutto Suomeen perustuu varmasti osin biologiseen ilmiöön, joka luonnostaan tekee ihmisistä konservatiiveja. Ihminen, muiden luontoeliöiden tapaan, ei tunge suuhunsa mitään tuntematonta, lähestyy varovaisesti uusia alueita eikä varsinkaan luota vieraisiin. Nämä ovat eloonjäämisen kannalta oleellisia ominaisuuksia, ja yksilöllä onkin suurempi todennäköisyys menehtyä, jos hän ei toimi varovaisesti.

Tärähtäneistö muistaa verratessaan suomalaista kulttuuria islamiin, että meillä on kasvanut kaksi kouluampujaa. Heidän mielestään se on selkeä osoitus siitä, että islamilainen kulttuuri ei ole sen huonompi. Minusta vertailussa on se vika, että toisessa tapauksessa puhumme yksittäisistä mielenhäiriöistä kärsivistä nuorista miehistä ja toisessa miesvaltaisesta kulttuurista satoine miljoonine esimerkkeineen.

Yleisradion Tom Kankkonen lienee velvoitettu kirjoittamaan uutisia tietyn määrän viikossa. Kankkosella on loistava työ sellaiselle, joka haluaa parantaa maailmaa kustannuksista huolimatta. Minua nyt ei suuremmin kiinnostanut Malmön rasistiksi epäilty ampuja, mutta Kankkoselle se antoi oivan tilaisuuden kauhusta kankeana kirjoitella rasisteista. Mitään niin paksua, mihin Kankkonen pystyy kirjoituksensa lopuksi, en ole aiemmin nähnyt kotimaisessa mediassa. Päätän oman kommenttini Tom Kankkosen sanoin:

"Ennen kuin poliisi tavoittaa ampujan tai ampujat, poliittiset analyysit ovat kuitenkin vain spekulaatiota."