sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Ranskalaiset grilliltä

Käsite ranskalainen lakko kuvaa valitettavan hyvin tuota ylimielisten sammakoiden kulttuuria. Tiedetään, että monet perinnölliset asiat ovatkin "perinnöllisiä" kulttuurisesti, eli esimerkiksi taipumus masentua kasvaa suurten kriisien aikaan syntyneillä vauvoilla. Ranskalainen kulttuuri on eurooppalaisen vasemmistolaisen tasa-arvokäsitteen kehto. Tasa-arvo on huono asia siksi, että tasa-arvon nimissä rajoitetaan jonkun yksilönvapautta. Vapaus taas on hyvä asia, vaikka kaikki eivät pärjää omillaan ja jäävät jalkoihin, koska ilman vapautta ei ole luovuutta. Ilman luovuutta ei ole kehitystä. Uudehko Time-lehden artikkeli ranskalaisista kouluista on kohtuullisen synkkää luettavaa (linkki), jota lyhyesti referoin alla niille, joilla ei ole aikaa lukea alkuperäistä kirjoitusta.

Ranskalainen koulutus on perinteisesti tähdännyt poimimaan kansakunnan hallitsijoiksi parhaat oppilaat. Eliittikoulut ovat julkisia, kun muissa maissa eliittikoulut ovat yleensä yksityisiä. Mielenkiintoista kyllä, ranskalainen koululaitos vaihtelee laadultaan hurjasti. Joka viides 11-vuotias ranskalaislapsi ei osaa lukea ja kirjoittaa. Ranskalaisten oppimistulokset ovat suorastaan romahtaneet 20 vuodessa. Osin muissa vertailumaissa on menty eteenpäin ja kouluissa käytetään hyviä opetusmenetelmiä ja uutta tietotekniikkaa, mutta pääosa ranskalaisten huonoista testituloksista kasautuu latinoille ja afrikkalaisille.

Ranskassa ylpeillään - ja ihan aiheesta - kaikille koululaisille pakollisista filosofian opinnoista, joista tulee suorittaa kohtuullisen vaativa essee-muotoinen lopputyö. Samoin ranskalaisissa kouluissa panostetaan voimakkaasti korkeatasoiseen ruokaan ja esteettiseen ruokailuun. Ne liittyvät stereotyyppisesti ranskalaiseen kulttuuriin kuin Seitsemän veljestä ja veripalttu suomalaiseen. Valitettavasti kuitenkin ranskalaisissa kouluissa ei ole taideaineita tai liikuntaa, joista huolehtiminen jätetään kotien vastuulle. Ranskalaisessa koulussa oppilaita nolataan julkisesti ja kaikista OECD-maista ranskalaiset pelkäävät eniten epäonnistumista. Tasa-arvon kulttuuriin kuuluu epäonnistumisen välttäminen, joten sammakot ovat saaneet mitä ovat tilanneet.

Suomessa oli tavallista vielä 70-luvulla jättää heikosti menestyneitä oppilaita luokalle. Nykyisin Aasiassa, Itä-Euroopassa ja Pohjolassa ei oppilaita enää jätetä luokalle, koska se ei tutkimusten mukaan paranna opiskelumotivaatiota eikä -tuloksia. Ranskassa yksittäiset opettajat noudattavat pilkun tarkkuudella valtakunnallisia opetusohjeita, joista poikkeaminen on jyrkästi kiellettyä ja paheksuttua. Siinä missä OECD-maiden oppilaista vain 13% tuplaa luokan, ranskalaislapsista 40% kokee toiston merkityksen opetuksen äitinä.

Aikoinaan autokaupassa pähkäilin parin vaihtoehdon kanssa, kunnes vanhempi sukulaismies opasti, että ranskalaisia ostetaan vain grilliltä. Sama pätee näemmä muuhunkin. Ranskan ennätyksellisen huonoa esiintymistä potkupallon MM-kisoissa päättyneenä kesänä perusteli joukkueen pelaajista yksi toteamalla, että ei hän koe mitään iloa tai ylpeyttä pukiessaan maajoukkuepaidan päälleen. Hän sanoi olevansa ensisijaisesti karibialainen (vai mistä nyt olikaan) ja musta, vasta sen jälkeen ranskalainen.

Ei kommentteja: