Sammon ryöstö Vihreiden tapaan

Julkisten talouksien valtava velkataakka on muodostunut pääosin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Suomen syöksyttyä lamaan kansa kauhisteli. Velattomasta Suomesta tuli muutamassa vuodessa kainaloitaan myöten velassa uiva tyypillinen länsimaa. Samaan aikaan tuhkassa kierivä Venäjä otti vastatakseen Neuvostoliiton velat. Suomessa ei monikaan uskonut Venäjän velkojaan hoitavan. Varakkaaksihan Venäjää ei nytkään voi sanoa, mutta velkansa maa maksoi Suomellle etuajassa.

Mikä länsimaita oikein velkaannuttaa? Tärkein syy on julkisen sektorin suuri koko ja se, että valtiot eivät säästä lainkaan pahan päivän varalle. Sinänsä se on ihan järkevää, koska ei valtion tehtävä ole toimia kansalaisten säästöpossuna, vaikka monet öljyntuottajamaat niin tekevätkin. Valtioiden budjetit on pääosin aavistuksen alijäämäisiä, eli tavallisenakin vuotena valtiot elävät hivenen velaksi. Tyypillisesti velan kasvu on prosentin luokkaa. Suomessa - noin lukuja - kansantuote vuonna 2008 oli 185 miljardia (lähde), kokonaisveroaste 45% (lähde) ja valtion budjetti 50 miljardia (lähde). Kun vuonna 2009 kansantuote supistui 13 miljardia, verokertymä laski 6 miljardia kulujen tasaisesti kasvaessa, ja julkinen sektori tarvitsi yllättäen 10-15 miljardia uutta velkaa.

Valtio voisi toki leikata kulujaan suhdanteiden mukaan, jolloin sen ei tarvitsisi velkaantua suhdanteiden takia. Tämä on kuitenkin vastoin ns. keynesiläistä talouspolitiikkaa, millä suurta julkista valtaa kannattavat perustelevat kyvyttömyytensä leikata kuluja huonoin aikoina. Niinpä he ovat tulleet luoneeksi automaatin, joka velkaantuu niin kauan, että veronmaksajat eivät enää kestä. Tätä veronmaksajien ilmoitusta kutsutaan markkinahäiriöksi, spekulanttien hyökkäykseksi tai kurssihäiriöksi. Kyse on siitä, että meidän tavallisten ihmisten yhteisille säästörahoille parasta tuottoa etsivät sijoittajat eivät uskalla ostaa jonkun maan velkakirjoja tai valuuttaa. Markkinat - siis meidän tavallisten ihmisten säästöjen sijoituksista vastaavat tahot - eivät luota, että sen maan kansalaisilta saadaan irti sellaisia määriä veroa, että valtio selviytyisi velvoitteistaan. Markkinat vahtivat, että poliitikot eivät tuhoa kansojaan.

Yksi keskeisimmistä syistä, miksi veroaste ja valtion budjetti suhteessa kansantuotteeseen ovat niin suuret, on se, että poliitikot ostavat ääniä lupailemalla erilaisia etuuksia. Ns. oikeistopuolueet lupaavat ajaa palkansaajien asiaa ja ns. vasemmistopuolueet lupaavat tehdä tulonsiirtoja köyhille päin. Sosiaalipoliittisesti vasemmistolaiset suurta julkista sektoria ajavat poliitikot kaikkein äänekkäimmin vaativat "markkinoita poliittiseen valvontaan" (Rahamarkkinoiden sääntely)

Rahaa on liikkeellä tarkalleen oikea määrä, jos keskuspankki luo tarpeeksi rahaa

ja syyttävät ongelmista "ahneita pankkiireita" (Mitä tehdä Helsingin taloudelle?)

Koko julkinen sektorin on amerikkalaisten asuntolainoitusta suhmuroineiden finanssinerojen vuoksi vaikeuksissa

Kyse on siis Soininvaaran mukaan siitä, että keskuspankin virkamiehet markkinoita paremmin osaisi hoitaa kysynnän ja tarjonnan sekä siitä, että eivät suinkaan poliitikot suurine budjetteineen vaan pankit loivat nykyisen laman, joten syylliset maksakoot. Kuinka tämä maksu Vihreässä valtiossa hoidetaan? Tässä vastaus (Vielä elvytyksestä ja setelirahoituksesta):

onko laman aikana syntyvän jättimäisen julkisen velan takaisinmaksussa järkeä

Ei kai noilla lähtökohdilla ole epäselvää, miksi valtiot velkaantuvat?