YK tukee terrorismia

Israelin pääministeri Benyamin Netanyahu on pitänyt puheen, jota suomalainen media - tietenkään - ei ole huomaavinaan. Sen sijaan Halosen ja Stubbin syyslomamatka Jordanian Petraan huomataan. Netanyahun puhe on kokonaisuudessaan täällä, mutta suomennan siitä avainkohtia, jotka auttavat ymmärtämään, mistä Lähi-idän neuvotteluissa on tällä hetkellä kysymys. Puhe on erittäin hyvä ja selkokielinen tilannekatsaus. Täydellisenä vastakohtana toimii eurooppalainen politiikka, jossa hyvänä esimerkkinä video sveitsiläisestä ministeristä lukemassa kapulakielistä ministeriön esitystä (Takkirauta).

Netanyahun puhe on merkittävä siksi, että ensimmäisenä valtion päämiehenä hän sanoo ääneen sen, mistä islamissa on kyse. Hän varoittaa, kuten niin monet blogeissaan, että länsimaat eivät tee mitään pysäyttääkseen islamin leviämistä. Tilanne on sama kuin  kylmän sodan aikana, jolloin vain Yhdysvaltojen päättäväinen toiminta esti Isännän Suuren Sosialistisen Unelman (lue: maailmanvalloitus) täyttymisen. Eurooppa ei ole oppinut mitään niistä ajoista, jolloin saksalaiset ampuivat raketteja Lontooseen. Voiko olla niin, että ne eurooppalaiset, jotka muuttivat Amerikkaan veivät ne terävimmät geenit mennessään?

YK perustettiin Toisen Maailmansodan raunioille estämään Holokaustiin johtaneiden kehityskulkujen toistuminen. Mikään ei vesitä tuota tavoitetta paremmin kuin totuuden julkea vähättely. Eilen Iranin presidentti seisoi tällä paikalla levittäen juutalaisvastaista kiihotustaan. Vain paria päivää aikaisemmin hän kiisti holokaustin.

Ne delegaatiot, jotka poistuivat tästä salista, saavat kaiken kunnioituksen. Omalla esimerkillänne osoititte moraalista ryhtiä ja toitte maallenne kunniaa. Niille, jotka antoivat Iranin presidentille mahdollisuuden julistaa vihaansa, esitän kysymyksen: Ettekö te häpeä? Eikö teillä ole mitään säädyllisyyttä? Vain kuusi vuosikymmentä juutalaisten kansanmurhan jälkeen te annoitte paikan miehelle, joka kiistää tapahtuneen ja haluaa yhä tänä päivänä tuhota juutalaiset. Mikä häpeä! Mikä loukkaus YK:n peruskirjaa vastaan.

Iranin hallinnon polttoaineena toimii äärimmilleen viety vanhakantainen uskonnollinen tulkinta, joka leimahti täyteen roihuun vain kolme vuosikymmentä sitten odotettuaan vuosisatoja tilaisuuttaan horroksessa. 30 vuodessa tämä väkivaltainen ja uhrejaan valitsematon aate on pyyhkäissyt yli maapallon. Vaikka se koostuu useista eri suuntauksista, sen kannattajat haluavat palauttaa ihmiskunnan keskiajalle.

Missä ikinä he valtaan pääsevätkään, he säätävät naisia, vähemmistöjä, homoja ja ylipäänsä kaikkia toisuskoisia julmasti kohtelevat lait. Kyse ei ole uskontojen tai kulttuurien paremmuudesta. Kyse on sivistyksen ja barbarian välisestä taistelusta, missä saamme vastaamme ihmishenkiä halveksivan ja kuolemaa ihannoivan primitiivisen 800-luvulta peräisin olevan ideologian.

Kului satoja vuosia painokoneen keksimisestä puhelimen keksimiseen, vuosikymmeniä puhelimista kotitietokoneisiin ja internetiin. Tulevaisuudessa ratkomme genetiikkaan liittyviä asioita, parannamme parantumattomina pidettyjä ja keksimme puhtaan energialähteen. Israel on kaikilla näillä osa-alueilla maailman ehdotonta huippua. Mutta jos alkukantainen fanatismi yhdistetään joukkotuhoaseisiin, joudumme vuodattamaan paljon verta tulevaisuudessa.

Riittääkö YK:lla rohkeus tuomita Iran ja estää sitä hankkimasta joukkotuhoaseita? Pystyvätkö muut maat vastustamaan mielivaltaa, joka sortaa omia kansalaisiaan, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta? Toimivatko muut maat Iranin hallintoa, jonka se kaappasi väärillä vaaleilla keskellä kirkasta päivää, vastaan puolustaakseen niitä iranilaisia, joiden oma hallinto hukuttaa heidät vereen? Estääkö YK Irania saamasta joukkotuhoaseita?

Ennusmerkit eivät ole rohkaisevia. YK tuomitsee herkemmin terrorin uhrit kuin terroristit. YK:n raportti Gazasta on kuvaava sen rinnastaessa terroristit ja terroristien kohteet. Kahdeksan vuotta Hamas ampui rakettejaan Israeliin YK:n antamatta yhtä ampumiset tuomitsevaa julistusta. YK:n väärin nimetty Ihmisoikeusneuvosto pysyi vaiti.

Vuonna 2005 Israel yksipuolisesti purki Gazassa 21 siirtokuntaa ja siirsi kansalaisensa pois. Rauhan sijaan saimme iranilaisen terroristien koulutuskeskuksen 80 kilometrin päähän pääkaupungistamme. Rakettien määrä kymmenkertaistui, mutta YK pysyi hiljaa.

Kahdeksan vuoden jälkeen Israel vastasi. Historiassa on vain yksi aikaisempi vastaavanlainen tapaus, jossa siviileitä kohti on ammuttu raketteja. Vastauksena tähän natsien toimeen liittoutuneet pommittivat maan tasalle saksalaiset kaupungit tappaen satoja tuhansia siviileitä. Israel toimi toisin kohdatessaan vihollisensa, joka tähtäsi siviilikohteisiin keskeltä omia siviileitään.

Israel yritti tyhjentää siviileistä aina ne alueet, joihin se iski, koska terroristit käyttivät siviileitä suojanaan. Israel tiputti alueelle lentolehtisiä, lähetti tuhansia tekstiviestejä ja soitti tuhansia puheluita suojellakseen siviileitä. Ja mitä teki YK? Tuomitsi itseään laillisesti puolustaneen Israelin. Ihmisoikeusneuvosto tuomitsisi Rooseveltin ja Churchillin sotarikoksista. Mikä todellisuudentajun puute. Mikään muu valtio ei koskaan ole niin suunnitelmallisesti yrittänyt vähentää siviileihin kohdistuvaa tuhoa.

Sallimalla tämän jatkua YK ajautuu historiansa pahimpaan alennustilaan, jossa pahimmat ihmisoikeusrikkojat tuomitsevat demokraattiset maat, jossa siionismi rinnastetaan rasismiin ja yksinkertaisella enemmistöllä voidaan maapallo julistaa litteäksi. Jos tämä julkilausuma hyväksytään, YK lähettää viestin kaikille maailman terroristeille: Terrori kannatta; jos lauotte rakettinne siviilien keskeltä teitä ei voida rankaista.

YK ei osoita pienintäkään merkkiä halusta suojella Israelia. Tämä julkilausuma on testi kaikille hallituksille. Tuetteko Israelia vai terrorismia? Vastaus tähän täytyy saada nyt, koska Israel on valmis ottamaan riskin solmiakseen rauhan palestiinalaisten kanssa, jos se tietää saavansa muiden maiden tuen itseensä kohdistuvia agressioita vastaan.

Israel on aina solminut rauhan kaikkien arabijohtajien kanssa, jos he ovat halunneet rauhaa. Vuonna 1947 juutalaiset hyväksyivät kahden valtion mallin, mutta arabit hylkäsivät rauhan. 62 vuoden aikana rauhan ainoa edellytys on ollut se, että palestiinalaiset tunnustavat Israelin. Israelilaiset eivät ole muukalaisia alueella. Heidän esi-isänsä ovat asuneet alueella alusta asti. Ymmärrämme, että alueella asuvat palestiinalaiset haluavat myös rauhaa ja oman kodin. Tehdäksemme tämän mahdolliseksi, tarvitsemme muilta mailta selkeän tuen. Palestiinalaisalueet tulee demilitarisoida. Emme halua toistaa Gazan virhettä, jossa saimme iranilainen terroristileirin naapuriimme.