tiistai 2. kesäkuuta 2015

Demokratia ja vauraus

Hesarin uutisen mukaan suomalaisia keski-ikäisiä ärsyttää työelämässä yritysten salamyhkäisyys, tiedon panttaaminen ja läpinäkyvyyden puute. Koska ärsyynteiden määrä oli reilusti puolet, voi hyvin olettaa, että jokainen on jossain työpaikassaan joutunut todistamaan huonoa hallintoa. Syitä moiselle ei tarvitse kaukaa etsiä - paska valuu alaspäin. Huonot omistajat saavat huonon hallituksen, joka palkkaa huonon toimarin. Huonoksi toimariksi valittu ei saa itseään pätevämpiä jäseniä johtoryhmään, joka ei osaa neuvoa alaisiaan keskijohdossa. Soppa on keitetty.

Mielenkiintoista on, että läpinäkymättömyys ei vaikuta yrityksen tulokseen. On kaunis ajatus, että hyvin motivoituneet työntekijät parantaisivat yhtiön tulosta tasapainottaen elämäänsä liikunta- ja kulttuuriseteleillä, mutta jälleen vaarana on sekoittaa korrelaatio ja kausaliteetti. Kilpailu takaa, että kaikenlaisilla johtamistavoilla on mahdollisuus osoittaa valitun strategian toimivuus. Jos ihanasti työntekijöitään kohteleva yritys olisi suorituskyvyltään tehokkaampi, kaikkien yritysten johtajiksi nostettaisiin ihmissuhdetaidoiltaan taitavia konfliktin ratkojia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan johtajiksi nousee edelleen samanlaisia keskinkertaisuuksia kuin johdettavinakin on. Osa parempia, osa huonompia.

Vaatimus yritystoiminnan avoimuudesta on kuitenkin paljastava. Ihmiset ovat valmiita sietämään ei-toivottuakin johtamista, kunhan se on oikeudenmukaista. Sama asia laajemmassa mitassa on nähtävillä myös politiikassa. Ns. populististen puolueiden menestys kumpuaa kansalaisten tyytymättömyydestä siihen, miten heitä kuunnellaan. Poliittinen eliitti läänittää poliittisin perustein töitä ystävilleen, sukulaisilleen ja kannattajilleen kuin James Curley parhaimmillaan (Curley-ilmiö 20.7.2014). Sen vastakohta on meritokratia, jossa ihmisten meriitit ratkaisevat ennemmin kuin hänen puoluekirjansa. Suomen virkakunta on niin iso, että sen ylin johto ei saa aikaiseksi täyttä anarkiaa vaikka yrittäisi. Siksi nykyinen korroptoitunutkin hallinto näyttää tuottavan hyvän taloudellisen toimintaympäristön suomalaisille. Ymmärtämättä kuitenkin jää, ettemme voi luoda rinnakkaistodellisuutta meritokraattiseen Suomeen, johon voisimme verrata nykyistä korruptoitunutta järjestelmäämme.

Demokratia ja länsimainen vauraus kulkevat käsi kädessä, ja meistä vaikuttaa siltä, että vaurastuakseen on kehitysmaidenkin saatava ensin aluilleen yhteiskuntansa demokratisoituminen. Pitkien aikasarjojen analyyseissä ei ole juurikaan havaittu korrelaatiota demokraattisen yhteiskunnan ja inhimillisen hyvinvoinnin välillä, toteaa Lauri Rapeli uudessa Kanava-lehdessä. Lisäksi tuo korrelaatio on heikosti positiivinen ja pahimmillaan negatiivinen. Göteborgin yliopiston Quality of Government -instituutin tutkimuksissa korrelaatiota demokratian ja BKT:n kehityksen välillä ei ole. Inhimillisen kehityksen indeksi korreloi vain heikosti maan demokratian kanssa.

Demokratia ei siis ole ihmiskunnan kehityksen päätepiste eikä sitä kannata pitää vaurastumisen edellytyksenä. Länsimaissa demokratia ja vaurastuminen ovat samojen kulttuuristen perinteiden seurauksia. Niin filosofiassa kuin uskonnossakin Eurooppa on onnistunut luomaan poikkeuksellisen, inhimillistä elämää arvostavan ilmapiirin. Vain kolme prosenttia maailman ihmisistä on siirtolaisia, joten ihmisen vauraus on kiinni siitä, minne yksilö syntyy eikä niinkään hänen omasta panoksestaan. Siirtolaisten ottaminen on varma tapa laskea maan elintasoa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi se uhkaa demokraattista yhteiskuntaamme, koska siirtolaiset yleensä tulevat kulttuureista, joissa demokratiaa ei arvosteta. Suomalaiset kestävät tappion, jos sääntöjä noudatetaan. Sääntöjen vastainen toiminta romuttaa uskon demokratiaan.

3 kommenttia:

Pörri Orava kirjoitti...

Moro taas vaihteeksi.

Mutta on demokratioita ja demokratioita. Tämmöisestä "edustuksellisesta" demokratiasta on pitä matka vaikka sveitsiläiseen, suorempaan demokratiaan ja alkuperäisen kreikkalaisen demokratian käytäntöön verrattuna meidän käytännöllämme on enemmän yhteistä Neuvostoliiton ja vaikkapa Kongon demokraattisen tasvallan demokratian kanssa.

Tärkeimpänä menestystekijänä pitäisin valtion vallan ja roolin rajoittamista minimiin ja laillisen toiminnan ja omistamisen vahvaa suojaa. Toki edelleen määrittelemättä on, miten menestyst mitataan.

Tänään Usarissa Arkkipiispa Kari Mäkistä siteerataan näin, kun kyse oli jostain vapaaehtoisesta palkanalentamisesta 'suurituloisilla': "Oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny hyväntekeväisyyden kautta vaan oikeudenmukaisten päätösten kautta" - tarkoittaen, että oikeudenmukaiseuuden nimissä 'suurituloiset' pitäisi pakottaa alennuksiin. Mieshän on ilmiselvä ryöstöfasisti! Mitä Jeesus sanoisi pakottamisesta, nykyisen 60 - 70 % verorasituksen päälle? En tiedä, mutta otaksun, että Karia ei semmoisen pohtiminen voisi vähempää kiinnostaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyviä tarkennuksia, todellakin.

Demokratiana voi olla monenlaisia muotoja, jopa niin että sukupuoli estää äänestämisen. Minulle demokratia on lähinnä sitä, että veronmaksajat päättävät verojen käytöstä. On hankala löytää perusteita nykyiselle toiminnalle, jossa maksajia on vähemmän kuin äänioikeutettuja.

Näin tuon arkkipiispan kommentin. Hän on selvästi sitä mieltä, että virkakyösti tietää paremmin, mihin rahat pitää käyttää kuin seurakuntalainen. Ei ihme että kirkko tukee ja pönkittää valtiota kun molemmat istuvat samassa huussissa paskomassa allaan rehkivien kansalaisten niskaan.

Epäilen, onko Kari edes tietoinen Jeesus-nimisestä miehestä kirjoitetusta muistelmateoksesta.

Kari kirjoitti...

Kyllä Kari on kuullut Jeesus-nimisestä miehestä joka eli aikana jolloin ei tunnettu korporatiivista omistamista. Ainoastaan yksityinen. Öiset vastaanhangoittelevat murtovarkaat sai ampua ja huonot velalliset pantiin linnaan. Mäkelän Kari on vain hyljännyt tämän miehen ideologian ja vaihtanut sen sosialidemokratiaan.

Seuraavassa esimerkki Jeesuksen suhtautumisesta kaikenlaiseen inhimilliseen pääomaan ja Mäkelöihin.

" Matt.25... 16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan...
20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.

24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. 25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.' 26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. 27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. 28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. 29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."