Kiinniottokasvu

Kuukauden vanhassa Talouselämä-lehdessä (12/2014) Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Moses, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun strategian/ ja turvallisuuspolitiikan vanhempi lehtori Tomas Ries, Carnegie Moscow Centerin Senior Associate Lilia Sevtsova, suurlähettiläs René Nyberg ja Frankfurter Allegemeine Zeitungin toimittaja Reinhard Veser kertovat oman arvionsa Ukrainan kriisin opetuksista suomalaisille. Moses toteaa tiukasti, että

Kyse ei ole Ukrainasta vaan Euroopan turvallisuusjärjestelmästä. Länsi ei ole reagoinut mitenkään vaan on shokissa. Tämä kertoo paljon lännestä, joka on liian postmoderni. Eurooppalaiset kieltäytyvät ajattelemasta ongelmia ennen kuin ne ovat nenän edessä. Sama tapahtuu kun on kyse Euroopan taloudesta, Syyriasta, Libyasta. EU on taloudellinen klubi, jolla ei ole ulkopoliittista voimaa.

Eurooppalaiset eivät halua tehdä uhrauksia, he haluavat velalla rahoitettua sosiaaliturvaa. Eurooppa ei halua maksaa omasta puolustuksestaan, vaan odottaa amerikkalaisten hoitavan asiat. Napoleonin sanoin "jos et ruoki omaa armeijaasi, ruokit jonkun muun armeijaa". Naton jäsenmaat haluavat uskoa, että Nato suojelee niitä. Sen jälkeen kun Yhdysvallat veti raskaat joukkonsa Euroopasta, Nato on muuttunut poliittiseksi järjestöksi. Moskovaa kiinnostaa vain Washingtonin reaktio.

Tuomas Ries toteaa hänkin, että

Kyse ei ole Ukrainasta vaan Euroopan poliittisesta järjestelmästä - siitä miten lujan otteen Euroopasta Putin saa. Lännen pitäisi keskittyä tähän pitkän aikavälin uhkaan ja vahvistaa asevoimaansa. Länsi ei ymmärrä Venäjän tavoitteita - palauttaa osa niistä alueista jotka se menetti Neuvostoliiton hajottua. Länsi on tehnyt hirvittävän virheen ajatellessaan, ettei sotilaallisella voimalla ole enää merkitystä. Ukrainan tapahtumat herättivät lännen, mutta jos Putin on fiksu, tilanne Ukrainassa hiljenee ja länsi vaipuu taas uneen. Eurooppa ei halua käyttää rahaa aseisiin eikä edes ajatella sotaa. Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä eivät kunnioita länttä.

Suomi on NATO:n ulkopuolella harmaata puskurialuetta ja samaan aikaan poliitikot heikentävät maan puolustuskykyä. Jos länsi nukahtaa nyt uudelleen, kymmenen vuoden kuluttua Venäjän sotilaallinen ylivoima kasvaa Euroopassa hyvin suureksi. Silloin Baltian maihin voi kohdistua kova paine esimerkiksi siellä asuvan venäläisvähemmistön joukossa syntyvästä ongelmasta. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöllä on vain marginaalinen merkitys sotilaallisesti. Suomen olisi pitänyt liittyä NATO:on 1990-luvulla. Nyt NATO:lla on muutakin mietittävää.

Lilia Sevtsova näkee, että

Presidentti Putin tietää, että pysyäkseen Kremlissä vallassa, pitää toimia. Putin näkee maataan lähestyvän taloudellisen ja sosiaalisen kriisin. Hajanainen Eurooppa ei voi Putinille yhtään mitään. Länsi ja Putin ovat luoneet venäläisen rahanpesukoneen, jota pyörittävät venäläiset oligarkit ja länsimaiset pankkiirit ja lakimiehet. Jopa Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen ostettiin Gazpromin palvelukseen. Tämä kone pitäisi romuttaa, jotta Venäjän röyhkeys saadaan kuriin.

Sen sijaan että länsi takaisi Ukrainan koskemattomuuden se keskittyy varjelemaan Putinia kasvojen menetykseltä. Tämä vain vahvistaa Putinin näkemystä, ettei ole mitään rajoja. Putin on potkaissut shakkilaudan nurin, mutta silti lännessä on ihmisiä, jotka haluavat tehdä Putinin kanssa mieluummin sopimuksen.

Suurlähettiläs Nyberg asettelee sanansa paljon varovaisemmin:

Kyse on Ukrainasta - siitä kuka hallitsee Kiovaa. Moskova ei hyväksy uutta hallintoa. Se haluaa hajottaa Ukrainan useisiin pieniin osavaltioihin Saksan malliin ja uskoo voivansa vaikuttaa niistä itäisiin ja kaakkoisiin.

Veser sanoo, että

Saksan johdolla ei ole illuusioita Venäjän suhteen. Vuoden 2008 Georgian kriisi ja Putinin paluu valtaan sai saksalaiset varpailleen. Tyylilleen uskollisena Merkel reagoi pidättyväisesti. Tyyliä ei pidä sotkea sisältöön - Merkel on päättäväinen. Hän tietää, että jos nyt lyö pöytään kaiken, ei jää mitään pelivaraa tulevaisuutta ajatellen.

Poliittinen eliitti tietää, ettei kyse ole Ukrainasta vaan Euroopasta. Moni maa on riippuvainen venäläisestä energiasta. Erityisesti Saksassa kyse on energiasta. Suomi ei ole mikään puskurivaltio, mutta Baltiassa venäläisvähemmistöä voidaan käyttää työkaluna. Venäjä on taloudellisesti heikko eikä maassa ole mitään innovointikykyä. Kyse on pikemminkin siitä, miten pitkään Venäjällä säilyy tasapaino.

Olen samaa mieltä, että Venäjä on hyödyntänyt ns. kiinniottokasvunsa, jolla tarkoitetaan maan vaurastumista kopioimalla muiden teknologioiden käyttöönottoa. Barry Eichengreen on laskenut, että tällainen kasvu on helppoa kunnes saavutetaan nykyrahassa 15.000 dollarin kansantulo henkeä kohti. Venäjä on jo ylittänyt tuon tason. Ruotsissa vastaavasti samaa tasoa lähestytään ylhäältä alaspäin avaamalla kansakunnan portit kouluttamattomille uskonnollisille fanaatikoille. Ruotsalaisten suhteellinen elintaso muihin maihin verrattuna on laskenut 40 vuotta sosiaalidemokraattien oppeja noudattaen.