maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viisi asiaa joita kadutaan

Daily healthpost antaa kokeneen saattohoitajan kertoa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat:
1. Olisinpa uskaltanut elää omaa elämääni enkä toteuttaa muiden minuun asettamiaan toiveita.

2. Olisinpa työskennellyt vähemmän.

3. Olisinpa uskaltanut osoittaa tunteeni avoimemmin.

4. Olisinpa pitänyt yhteyttä kaikkiin ystäviini.

5. Olisinpa osannut nauttia elämästä myös vaikeina aikoina.
Siinä on hyvät ohjeet. Erityisesti tuo, että osaisi arvostaa elämää aina ja kaikissa tilanteissa. Sitten kun tämä loppuu, se on siinä. Ei tarvitse sen jälkeen murehtia. Jokainen päivä täällä on parempi kuin ajattomassa iäisyydessä. Itse koen, että ainoastaan tuio kohta kolmonen on minulle vaikea - muiden osalta en koe pistoa sydämmessäni.

Mitä asiaa arvon lukijani saattaisitte katua kuolinvuoteellanne?

19 kommenttia:

Kari kirjoitti...

KT: "Jokainen päivä täällä on parempi kuin ajattomassa iäisyydessä."

KV: Mistä tiedät? Onko kokemusta? Vai annatko mielikuville vallan tällä kohtaa?

Kumitonttu kirjoitti...

On paljon asioita joita ei voi tietää. Mutta vaikka joku on mahdollista, ei sen varaan kannata laskea. Tämä on minun keinoni hahmottaa maailma, mutta moni muu omaa toiset mielikuvat.

Hampus Munck kirjoitti...

Etten jäänyt aikanaan Amerikkaan.

Kari kirjoitti...

KT: "Mutta vaikka joku on mahdollista, ei sen varaan kannata laskea."

KV: Taaskin, mistä tiedät? Mitkä ovat laskelmiesi perustelut, jos niitä yleensä on? Mielestäni esität aika alistunutta ja pannukakkumaista kantaa. :)

Tiedemies kirjoitti...

Dialoginne on jotenkin absurdi. Kun ihminen on kuollut, häntä ei enää ole. "Mistä tiedät?" on yhtä älytön kysymys kuin tilanteessa jossa totean, että ei, en pidä norsulaumaa jääkaapissani. Mistä tiedät? No tarkkaanottaen en tiedä, mutta aika urpoa olisi kuvitella että siellä sellainen olisi vain siksi että joku nyt on saanut sellaista päähänsä.

Ironmistress kirjoitti...

On parempi katua niitä typeryyksiä, mitä on tullut tehtyä kuin niitä, mitä on jättänyt tekemättä.

Kari kirjoitti...

Im. Sama tuli mieleen.

Tm. Jos ei ymmärrä dialogia, niin se voi tuntua oudolta absurdiasta käsin.

Kumitonttu kirjoitti...

Kyllä omat typeryydet aina välillä nousee mieleen, mutta mennyttä ei voi muuttaa, joten yritän olla armollinen itselleni. Kaikki tekevät virheitä, joten minäkin sallin sen itselleni.

Kari, en tiedä, mutta en välitäkään tietää. Kaikki mikä on minulle nyt tärkeää, on silmieni edessä. Jos kuoleman jälkeen en kuole, niin se on sitten sen ajan ilo ja onni. Tässä elämässä otan ilon ja onnen joka päivästä. En kykene ajattelemaan, että jossain toisessa tilanteessa olisin onnellisempi. En vain osaa nähdä maailmaa sillä tavalla, vaikka tiedän että moni osaa.

Sanna kirjoitti...

Sittenhän tuon näkee, kuolinvuoteella, mitä sitä katuu. Toivottavasti en ole koskaan sellaisella, vaan homma käy nopeasti ilman turhia mietiskelyjä.

Ystävän kanssakin on vaikea pysyä yhteyksissä, kun sieltä suunnalta ei kuulu mitään... kaikki nykyään kai suorittavat yhteytensä facebookissa, ja sähköpostin kirjoittaminen on ylivoimainen suoritus.

Oon muuten lohdutellut itseäni tyhmiä siirtoja tehtyäni, että olisin jäänyt katumaan, jos en olisi sitä tehnyt :) eipä tarvi surra sitten kuolinvuoteella.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Luultavasti kadun muutamia syntejä, mitä on tullut tehtyä. Mutta ei siinä ole mitään uutta, kadun niitä jo nytkin.

Aika vähän on tullut jätettyä tekemättä, niin ettei semmoisia tarvi varmaankaan katua.

Kari kirjoitti...

Kt: "Kaikki tekevät virheitä, joten minäkin sallin sen itselleni."

KV: Minusta on joskus jotenkin vaikeaa olla niinkuin "kaikki". Ehkä siksi omat virheet rassaavat tapahtuessaan melko lailla.

En usko, että kukaan rajaa elämäänsä vain kuoreen, siihen, mitä on silmien edessä.

Uskon, että kaikki pyrkivät kurkkimaan esiripun taakse, laajentamaan maailmaansa vaikkapa miettimällä kohtaloaan, syntymäänsä, elämänsä tarkoitusta ja kuolemaansa. Ja hyvä niin.



Kumitonttu kirjoitti...

Katuminen on turhaa, koska kaikissa asioissa on aina kaksi puolta. Huono puoli virheessä on että se maksaa, hyvä puoli on se että ne kasvattavat ihmistä henkisesti. Meillä on aina loppuelämä aikaa parantaa suoritustamme.

Kari, en tiedä uskotko tai et, mutta minua ei ihan oikeasti kiinnosta miettiä kohtaloani, syntymääni tai elämän tarkoitusta. Minusta ne ovat asioita, joihin en koskaan voi saada vastausta, joten en viitsi niitä pohtiakaan.

Minulle elämän tarkoitus on tässä ja nyt. En koe, että nykyisellä elämälläni on tarkoitusta sen päättymisen jälkeen. Jos on, niin sitten jatkan siellä ja sillä sipuli.

Voisin kuvitella, että seuraava esimerkki hahmottaa:

Jos joku muslimi sanoo minulle tai sinulle, minkälaista on paratiisissa ja mitä me siellä teemme, niin en edes yhtä sekuntia uhraa ajatukselle. Samasta syystä en uhraa aikaa minkään muunkaan uskonnon tarjoaman kuolemanjälkeisen olotilan pohtimiseen. Se joko on tai ei, mutta se ei millään muotoa vaikuta siihen, miten elän tätä elämääni.

Kari kirjoitti...

Näissäkin asioissa me muutumme ja kehitymme. Jonakin päivänä olemme jotakin mieltä, ja myöhemmin toista. Aivan kuten Björn Ylen filmillä.

Itselle monimutkaisempien asioiden miettiminen on ollut vähän niin kuin pääsisi kyökistä salongin puolelle käymään.

Kumitonttu kirjoitti...

Jonakin päivänä olemme jotakin mieltä, ja myöhemmin toista. Aivan kuten Björn Ylen filmillä.

Se on juuri näin!

Nyt elän tällä tavalla varsin tyytyväisenä ja kiitollisena kaikesta mitä olen saanut. Jossain toisessa tilanteessa joudun miettimään toisenlaisia asioita.

Kari kirjoitti...

Kt: "Samasta syystä en uhraa aikaa minkään muunkaan uskonnon tarjoaman kuolemanjälkeisen olotilan pohtimiseen."

Niinpä. Käyttäydyt oman uskontosi dogmien mukaan. :)

Samoin vielä fundamentalistimpi Tiedemies, joka on ottanut uskontonsa papiston nimen jopa nimimerkikseen.

En malta olla kirjoittamatta paria sanaa uskonnon vähemmän tunnetusta historiasta.

Valistus-uskonto tai "Cult of Reason" perustettiin korvaamaan kristinusko 1700-luvulla.
Se täytti kaikki uskonnon tunnusmerkit jumalineen, papistoineen temppeleineen, pyhinehenkineen, saatanoineen, synteineen, luomiskertomuksineen, kalentereineen ja palvelusmenoineen(joihin kaikkiin voin tarvittaessa palata).

Tänään se on länsimaiden johtava uskonjärjestelmä tai -ideologia, samalla kun se voimakkaasti yrittää häivyttää jälkiään uskonnollisiin juuriinsa.
Lahkon profeetat tulivat jesuiittaluostareista, ja yliopistoista kulkien "tietosanakirjailijoiden", "Encyclopedistes" nimellä.
Sen luomiskertomuksen ja arkin löytäjänä, Nooakkina, pidetään erästä Darwin-nimistä myöhempää Encyklopedistiä/tiedemiestä.

Luonnon, eli luojan saastuttaminen on eräs uskonnon suurimmista synneistä, josta seuraa jumalan viha(ja ilmaston muutos) Sosialisti Hitlerkin oli hyvin tietoinen tästä. Siksi hänen oli hankittava barbaareista ja saastuttavista juutalaisista vapaata, ekologisesti puhdasta lebensraumia idästä. Vrt. Linkola/Auvinen.

Lahkon kommuunien(ransk. kunta) kokouksissa alussa vasemmalla istuivat sosialistit, keskellä liberaalit ja oikealla konservatiivit.


tikkablog kirjoitti...

Mä olen kai tehnyt oman pyhiinvaellukseni sitten kun kävin pari kesää sitten Darwinin kämpällä Kentissä. Kuljin sen polunkin mitä ukko-Charles käytti mietiskelyyn.
Onko nää niitä juttuja, joita tosi "uskovaisen" on tehtävä kerran eläissään.
Mä kadun niin monta asiaa jo nyt, ettei niitä kannata tähän listata. Menee vielä netti tukkoon.

Kumitonttu kirjoitti...

Niin Kari hyvä, uskon tunnistavani mainitsemasi dogmit niin hyvin, että osaan välttää niitä. Jos kykenet osoittamaan jonkun asian, joka on minulle dogmi - siis yritän pakottaa muita sen taakse - niin koe olevasi vapaa sellaisia mainitsemaan.

Omasta mielestäni yritän olla painostamatta ketään omien arvojeni taakse. Toki, jos se että puolustan ns. luonnollisia oikeuksia, niin silloin minua varmaan voi pitää dogmaattisena. Ongelma on vain siinä, että nuo luonnolliset oikeudet (God given rights) eivät ole ateismin vaan kristinuskon (tai judaismin) dogmeja.

En suinkaan väitä olevani aina oikeassa tai virheetön, mutta olen elänyt melkein koko aikuisikäni siten, että olen pitänyt kiinni omista arvoistani, jotka rehellisesti sanottuna ovat hyvin kristillisiä, vaikka Jumalalla ja minulla ei olekaan mitään keskusteluyhteyttä.

Tikka, olen edelleen sitä mieltä että asioita ei kannata katua. Mennyt on mennyttä, tulevaisuutta emme tiedä - eletään vain tätä päivää ja ollaan onnellisia että meissä henki pihisee.

Kari kirjoitti...

Kt. Vuodatukseni ei ollut moite, vaan tiettyjen yleisesti hyväksyttyjen oppien taustoitusta.

Dogmiin ei sinänsä sisälly pakotusta. Se on yksinkertaisesti oppi tai oppirakennelma. Kaikkiin kulttuureihin sisältyy omansa.

Minusta olet pärjännyt yllättävän hyvinkin tuulisen palstasi isäntänä.

Tikka. Minäkin olen käynyt oman Nooani Araratilla. Meinasivat vaan kyläläiset vääräuskoisen lynkata.

Kohtuu katuminen on tervettä. Muuten ei opi.

Kumitonttu kirjoitti...

Tässä on vielä Tiedemiehelle vastaus Li Anderssonilta:
Muutenkin on mun mielestä ihan tervettä suhtauta fasisteihin väkivallalla".