Lainaan kirjeestä osan tähän ja jätän pois vain sellaiset asiat, joiden katson voivan olla turhan arkaluontoisia.
Rakas äiti ja siskotMartin vanhemmat eivät kuuluneet punaisiin vapaussodassa, joten pojan loikkaus Neuvostoliittoon lienee ollut yllätys. Ilmeisesti äiti on Martille rahaa lähettänyt, koska tämä menetti henkensä vasta syksyllä 1941.
Lähestyn teitä taas tällä paperilla. Kirjoitin tässä jo viisi viikkoa takaperin teille yhden kirjeen. Kai ette ole saaneet sitä koska ei ole tullut mitään vastausta. Jos vielä olette siellä elossa niin laittakaa edes jotain tietoa minulle. Olen ollut jo neljä vuotta tässä samassa paikassa täällä Siperiassa monien tuhansien kilometrien päässä. En ole teille mitään ennemmin kirjoittanut näistä oloistani. Elämä on ollut hyvin puutteellista koko ajan. Nytkin on taas meillä kova talvi käsissä ja olen melkein alaston kun en ole jaksanut tienata niin paljon että olisin saanut kunnon vaatetta päälleni. Minä olen hyvin paljon ollut sairaana täällä. Kolme kertaa olen ollut sairaalassa kovan kuumeen takia. Vasta joku viikko takaperin pääsin sairaalasta pois. Ei täällä näillä työpalkoilla tahdo oikeen elää kun kaikki on niin kallista, ei riitä ruokaan vaatteista puhumattakaan. Keskimäärin jos saa neljä ruplaa päivässä, leipäkilo maksaa kaksi ja litra maitoa kolme, niin arvaatte kai miten sillä eletään. Mutta aina sitä on hengissä pysynyt. Äiti ja siskot, jos teillä on tilaisuutta, niin pyytäisin teiltä vähän apua. Häpiä se kyllä on pyytää, mutta jos täältä joskus takaisin selviän niin koitan jollain tavalla korvata kaiken. Nythän meillä on toivossa päästä vielä tämän vuoden aikana takaisin kotimaahan, mutta en tiedä mitenkä tulee käymään. Niin jos vähän voisitte laittaa minulle rahaa että saisin ehkä vähän vaatetta päälleni etten joutuisi ihan alasti tulemaan jos täältä vielä joskus poiskin pääsee. Entiset ryysyt mitä on ollut ovat hävinneet tämän puutteen takia. Lopetan nyt taas ja jään varttumaan vastaustanne. Terveisiä teille kaikille oikein paljon toivoo Martti
5 kommenttia:
Juu sosialismin tappava valo veti ihmisiä puoleensa kuin kynttilä koiperhosia.
Minunkin vaariani leiritettiin.
Minulla oli myös yksi sukulaismies äidin suvun puolelta joka muutti amerikasta joskus 30-40 luvulla tuohon sosialistiseen työväen paratiisiin ja sinne katosi, en muista yksityiskohtia mutta sellainen käsitys jäi että joutui ilmeisesti stalinin vainojen kohteeksi. Taisi jokin kirjekin tulla jossakin vaiheessa jossa kerrottiin että siellä ei ollutkaan niin ihanaa mitä alunperin ajateltiin. Tulee mieleen että sellaisen kirjeen kirjoittaminenkin saattoi olla aika vaarallista.
Tavallaan sääli mutta ideologian sokeuttamasta tyhmyydestä sakotetaan, joskus mitä ikävimmällä tavalla. En tosin väitä että pohjoinen amerikkakaan olisi tuohon aikaan ollut mikään kaikkien työläisten paratiisi mutta ei tainut olla suomi tai moni muukaan maa.
Oma sukuni tappeli aikanaan punaisten puolella ja sai selkäänsä. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin, sillä mikäli toisin olisi käynyt, niin gulagin länsiraja olisi vissiin ollut Pohjanlahdella.
Luin hiljan Robert Conquestin Kolyman. Ei voi kuin äimistellä, miten julmia ihmiset voivat olla toisilleen. Sinne arktiseen leirien saaristoon jäi satoja tuhansia uhreja, suurin osa täysin viattomia. Ihmisiä tapettiin työhön. Rangaistiin sitomalla tolppaan alasti hyttysten syötäväksi.
Pelkästään siellä teloitettiin ampumalla enemmän kuin tsaarin ajan viimeisenä vuosisatana. Taas tulee mieleen se Kari Suomalaisen piirros syksyltä 1989. Sopuli kysyy toiselta.
- Kun ihmiset pakenevat DDR:stä, niin mitä he pakenevat?
- Sosialismia.
- Miten meillä voi olla sellaisia, jotka haluavat sosialismia?
Kun näiden aikojen historiaa joskus kirjoitetaan, tullaan ihmettelemään, miten ihmeessä ei voitu ymmärtää, mihin hyvinvointiyhteiskunta kieroine kannustinimeen johtaa?
Kari Lapista
Tomi, et ole tervetullut tähän blogosfäärin nurkkaan, minkä olet älykkäänä ihmisenä varmasti itsekin ymmärtänyt jo ajat sitten. Sinulla on kaikki oikeus ajatuksiisi ja mielipiteisiisi, mutta oma käytöksesi vastaa sitä, että joku uusnatsi kävelisi keskelle synagogaa.
Sinun mielipiteesi ovat melkein aina yhden lauseen heittoja, joita et perustele mitenkään. Jos sinulla olisi oma blogi, joutuisit syventämään ilmaisuasi ja siellä voisimme käydä kanssasi keskustelua. Tämä on minun virtuaaliolohuoneeni, jonne en kaipaa sinua.
Mitenkään omaa tilannettasi ei tietenkään paranna se, että olet saanut bännit Jaskan blogiin. Näissä blogeissa on paljon samoja lukijoita, jotka ovat kyllästyneitä sinuun. Ymmärrät varmaan, että trollaajaksi alentuminen ei ole mikään kunnia-asia, josta kannattaa olla ylpeä.
Tiedän että sinulla on omia vaikeuksiasi niin kuin meillä kaikilla, mutta minun tehtäväni ei ole toimia sinun terapia-apuna. Tämä on ensisijaisesti poliittinen blogi. Olen pahoillani ja vilpittömästi toivotan sinulle onnellisuutta elämääsi.
Lähetä kommentti