Kirjallisuus oli vahva poliittisen ilmapiirin ja mielipiteiden luoja aikana ennen sähköistä tiedonvälitystä. Kaikkihan toki tiedämme, että katolinen kirkko menetti kirjapainon takia yksinpoikeutensa valtaan. Lutherin hengellinen työ ei ehkä ollut mitenkään raskasta painoarvoltaan, mutta kun kuningas pääsi sillä varjolla ryöstämään kirkon omaisuuden, Lutherin painoarvo nousi merkittäväksi. Suomessa on pitkä historia kirjojen sensuroinnissa, kuten tämä mainio Uuden Suomen artikkeli osoittaa.
Artikkelissa mainittu Tuure Lehén ei todellakaan ollut mikään harmiton heppu, vaan nykyaikaisen modernin terrorismin keskeinen ideologi. Tuuren kirjoituksia opaskirjoina oli mm. Espanjan sisällissodassa sosialisteilla käytössä. Lehén oli käytännössä terrorin oppi-isä ennen toista maailmansotaa. Hänen vertaamisensa al-Qaidaan ei ole lainkaan väärin.
Skdl:n kansanedustaja Siiri Lehmosen mukaan kirja [Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista] oli törkeä neuvostovastaisuudessaan. ”Saksalaisten aiheuttama Lapin tuhoaminen kuitataan vaisulla toteamisella, kirja on tulvillaan kuvauksia siitä, miten suuria vahinkoja Neuvostoliitto aiheutti Suomi-poloiselle”, hän perusteli.Suomessa ei ole käyty vieläkään keskustelua Neuvostoliiton aikakaudesta sillä tavalla, että olisimme tuominneet moraalisesti Tarja Halosen ja muiden Neuvostoliiton edessä jalat levällään olleet poliitikkomme. Seppo Lehto on istunut jopa vankeudessa pilkattuaan neuvostomyönteisiä poliitikkojamme ja virkakoneistoa. Kuka siis olettaa, että Suomessa olisi nyt jostain syystä jollain tavalla tapahtunut sellaista edistystä, että meillä ei edelleen olisi voimassa poliittisia tabuja, kuten vaikkapa islam tai laiton maahanmuutto? Useat poliitikot on tuomittu oikeudessa poliittisen ideologian arvostelusta.
Skdl:n kansanedustaja Taisto Sinisalo vaati kirjan [Esko Laulajainen ja Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille] poistamista lukioista vuonna 1971. Kirjassa oli mm. seuraava kappale: ”Pohjois-Atlantin liiton syntyessä länteen ja Varsovan liiton itään molempien valtaryhmien välissä olevat maat Ruotsi, Suomi, Itävalta, Sveitsi ja Jugoslavia ovat halunneet säilyttää puolueettoman asenteen ja ovat tässä pyrkimyksessään Suomea lukuunottamatta onnistuneet”.
Kustantamo Tammi kieltäytyi Neuvostoliiton pelossa julkaisemasta Solzenitsynin kirjaa Vankileirien saaristo. Pienkustantamot kuitenkin julkaisivat sen suomeksi. ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mainitunlaisen Neuvostoliiton vastaisen kiihotustyön lopettamiseksi”, kysyi Skdl:n Heimo Rekonen.
Matka sortovuosista neuvostoliiton kautta nykyaikaan on yllättävä suora, ja näin sähköisen median aikakaudella se on myös kaikkien saatavilla. Tällä hetkellä poliittisen korruption räikeys näkyy avoimimmin pääministeri Jyrki Kataisen toiminnassa hänen vain vaivoin peitellyssä pyrkimyksessään EU:n komissaariksi ja suomalaisten veronmaksajien käyttäminen kampanjan maksumiehinä on piittaamattomuudessaan ennen näkemätöntä.
7 kommenttia:
Pitää ainakin omana mielipiteenäni sanoa, että minun käsitykseni Seppo Lehdon neuvostomyönteisten poliitikkojen pilkasta on hiukan toisenlainen. Minun mielestäni se oli alatyylistä, suorastaan räävitöntä, ulkopuolisen silmissäkin loukkaavaa ja selkeästi sellaiseksi tarkoitettua eikä edes asiapitoista. Jopa 7 päivää lehteä voi pitää asiapitoisempana.
Mutta sananvapauden näkökulmasta hänen vankeusrangaistuksena oli aika rajut (taisi olla jopa ehdoton!) kun ei kuitenkaan ollut kyse ihmishenkistä.
Muuten olen toki samaa mieltä, että kyllä meillä sananvapautta yritetään koko aja suitsia ettei mahdollisimman vähän valtaapitävien arvostelua pääsisi läpi.
Lehdon toiminnasta ollaan eri mieltä, mutta kuten totesit, niin eihän haukku haavaa ole ennenkään tehnyt.
Auroin, miekoin, miettehin oli törkeä neuvostovastaisuudessaan, ei Punainen rubiini. Auroin, miekoin, miettehin oli muistaakseni meilläkin historian oppikirjana, tai ainakin joltain isommalta sen kersana sain.
KT, loukkaukset on perinteisesti ratkottu kaksintaistelulla.
Tuo "ei haukku haavaa tee" on maailman vanhin valhe. Se tekee - sosiaalisen sellaisen, ja siksi kaikki maailman öykkärit, koulukiusaajat ja rääväsuut ovat aina lymynneet tuon kliseen takana.
Sananvapaus ei kata vihapuhetta, ja Seppo Lehto joutui vankilaan täysin aiheesta. Hän ei ole mikään harmiton kylähullu, vaan paatunut rikoksenuusija.
Muistetaan se faabeli siitä trumpetinsoittajasta. Sanat voivat olla tekoja.
Tiedän että olemme aiheesta eri mieltä. Minusta sanat eivät ole tekoja ja sellaisen väittäminen on - siis minun mielestäni - silkkaa mielipuolisuutta.
Ongelmallisinta sanan(tai uskonnon)vapaudessa ei ole se, mihin raja vedetään vaan se, että sanan(tai uskonnon)vapauden vastustajat haluavat kieltää sanan(tai uskonnon)vapauden muilta. Ymmärtäisin jos nämä pelokkaat konservatiivit sulkisivat silmänsä ja korvansa kuin amishit konsanaan, mutta sen sijaan he vaativat kaikkia muitakin toimimaan omien ennakkoluulojensa edellyttämällä tavalla.
Minusta yrität aivan turhaan kääntää noita käsitteitä. Suomessa ehkä tietyin varauksin KD:ta voisi pitää konservatiivisena puolueena, eivätkä he ole viime aikoina vaatineet lakeja sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamiseksi. Ja vaikka olisivatkin se olisi merkityksetöntä, koska he ovat niin pieni puolue. Kyllähän rajoitusten takana ovat liberaalit ja sosialistit. Ja näin kautta koko Euroopan, muuten.
Klassisia liberaaleja ei taida olla kuin sinä itse, ja silloin kun heitä oli suurin osa heistä oli konservatiiveja ja nykyisiä liberaaleja vastasivat silloin sosialistit. Arvoliberalismi nyt vain on kommariutta :D
Hyvä kommentti joka osoittaa käsitteiden määrittelyyn sisältyvän voiman ja vallan käytön. KD voi olla konservatiivinen mutta ei missään tapauksessa oikeistopuolue. Samanlaista sosialismia se ajaa kuin emopuolueensa SDP.
Lähetä kommentti