Hyvinvointivaltio saa juuri nyt kylmää kyytiä. Julkisen sektorin velkaantuminen ja vaihtotaseen vaje pakottavat valtion muutamanvuoden sisään joko irtoamaan eurosta tai ajautumaan IMF:n ja EKP:n valvontaan. Syy, miksi aikoinaan äänestin EU-jäsenyyden puolesta liittyy itseasiassa Suomen markkaan. Maa oli juuri käynyt läpi Harri Holkerin aloittaman ja esittelemän "hallitsemattoman rakennemuutoksen". Muutoksen taustalla oli Suomen Pankin ja erityisesti Mauno Koiviston talouspoliittinen uskomus, jonka mukaan devalvaatio syö työmiehen elintasoa suhteessa muiden maiden työmiehiin. Niinpä SP puolusti markan ulkoista arvoa nostamalla korkotason niin ylös, että pankit ajautuivat vaikeuksiin, koska niiden ulos lainaama raha oli pääosin sidottu asuntolainoihin, joiden korkoja samat poliitikot kieltäytyivät nostamasta samassa suhteessa. Korkeat korot alkoivat myös nopeasti kaataa yrityksiä, joiden taloudelliset puskurit olivat nykyaikaan verrattuna vaatimattomat, koska tulosta ei haluttu näyttää korkean verotuksen takia, ja investoinnit kannatti tehdä lainarahalla korkean inflaation aikakaudella.
Kun poliitikot siis melkein onnistuivat tuhoamaan Suomen, päätin että Saksassa ei ole niin hulluja poliitikkoja kuin meillä, sillä olihan Saksan markka maailman suurista valuutoista ainoa, joka oli vahvistunut tasaisesti muihin valuuttoihin nähden. Niinpä siinä tilanteessa päättelin, ettäon suomalaisille parempi, että meitä eivät johda suomalaiset poliitikot vaan talouspolitiikkaamme ohjataan EU:n taholta. Valitettavasti moinen ajatus on ja oli tietenkin lapsellisuutta, mutta olinhan silloin 20 vuotta nuorempi. Tosin tällä hetkellä olen vähitellen kääntämässä kelkkaani euron suhteen, ja oikeastaan toivon, että Suomi ei irtautuisi eurosta. En halua enää yhtään lisää päätösvaltaa Urpilaisen, Kataisen, Ville Niinistön tai Arhinmäen kaltaisille ihmisille Suomen asioista. Heidän osaamisensa taso on valitettavasti luokattoman surkea. Näin huonoja poliitikkoja ei Suomella ole ollut koskaan vallassa.
Vastoin aiempia odotuksiani Suomen hallitus ei kaatunut kesken vaalikautta. Seuraavissa vaaleissa hallituksen muodostavat Keskustan Sipilä ja Persujen Soini. Apupuolueena on oletettavasti Kokoomus, joka on Sipilälle turvallisempi valinta kuin SDP. Jos Soini saisi päättää, mukana olisi SDP, mutta pääministeri asian ratkaisee. Uudella hallituksella on käsissään tuolloin jo massiivinen rakenneongelma, joka räjähtää väkisin käsiin. Talousmiehenä Sipilä fiilaa, leikkaa ja höylää esikuntineen Esko Ahon - miksi kriisissä maata muuten aina johtaa kepulainen? - oppeja mukaillen taloudelliset raamit eli kehykset julkisen sektorin kutistamiseksi. Tavoitteena on laskea rajusti julkisen sektorin työntekijämäärää, ja vastaavasti nostaa kaikkia mahdollisia palvelumaksuja.
Hyvinvointivaltio sulkee ovensa muilta paitsi niiltä, jotka apua oikeasti tarvitsevat. EU pakottaa 1.1.2014 Suomen korvaamaan ulkomailla hoitoa hakeville hoitomaksut "samoin perustein kuin se tekee Suomessa". Nykyhallitus ei osannut eikä kyennyt käymään sitä arvokeskustelua, jota tällainen päätös väistämättä edellyttää. Niinpä se tyytyi jo tutuksi tulleeseen tapaansa lakaista ongelma maton alle odottamaan Kataisen uraa komissaarina. Niinpä pitkällisen ja naurettavan viivytystaistelun jälkiä korjaa seuraava hallitus, joka oman veikkaukseni mukaan tulee toteamaan, että hoitoa saavat yli 65-vuotiaat ja alle 6,5-vuotiaat maksutta. Hoidoista korvataan sellaiset kokonaisuudessaan, jotka uhkaavat välitöntä hengenmenoa. Muille hoidoille joudutaan laskemaan jonkinlainen vuosittainen hoitokatto, joka noussee kuitenkin niin korkeaksi, ettei sillä ole vaikutusta nykytilanteeseen verrattuna suurimmalle osalle ihmisiä. Perinnölliset sairaudet, joiden hoitaminen on kallista, pysynee myös julkisin varoin kustannettuna.
Eräissä Afrikan maissa vallitsee uskomus, että vain suoneen laskettu kipulääke tehoaa, ja Suomen ensiapua tarjoavissa sairaaloissa ongelma tiedetään. Samoin ensiavussa hoidetaan päivittäin lääkemyrkytyksestä kärsiviä potilaita, joiden itsemurha-ajatus onkin viime hetkellä peruuntunut. Nämä epäonnen soturit saavat uskoakseni jatkossakin apunsa, koska mielenterveyspotilaita ei kurittamalla kuntoon hoideta. Vanhusten lonkkaleikkaukset, sepelvaltimosairaudet, kaihileikkaukset, hammashoidot ja kaikki muut melko kalliit mutta yleiset hoidot jäävät potilaiden itsensä vastuulle.
Meilla suomalaisilla tulee olemaan parin vuoden päästä käsillämme mielenkiintoiset vaalit. Siihen mennessä julkisen sektorin velkaantuminen on pyyhkinyt kolmen aan luottoluokituksen historiaan, kuntasektorin työntekijöitä on potkittu pois tuhansia ja kymmeniä tuhansia tullaan potkimaan. Erilaisia verovaroin pyöritettyjä mutta ilman viranomaisvaltaa toimivia järjestöjä (NGO) odottaa kuivat ajat. Yritystukien leikkaamisella valtio säästää nopealla aikataululla pari miljardia, joten erilaiset konsultit joutuvat jatkossa tyytymään leikkeen sijaan maksamakkaraan leipänsä päällä. Ainoa, johon leikkaukset eivät ulotu ovat virkakunnan eliitti eli valtionhallinnon korkeat virkamiehet. He voivat jatkossakin ajaa mönkijöillä tyky-päivillään Saariselän kauniissa maisemissa, nauttia työterveyshuollon rennosta ilmapiiristä ja huoletta tehdä suuriakin investointipäätöksiä tietäen hyvin, että palkanmaksu ei katkea kuin kamelin selkä, kun kiinalainen työmies laittaa hihat heilumaan kotimaista ammattiyhdistysmiestä vikkelämmin.
Mikään ei viittaa siihen, että hallitus aikoisi seuraavan kahden vuoden aikana laittaa maan asioita kuntoon. Katainen laskee sen varaan, että hän livahtaa Brysselin komissaariksi ennen vaaleja. Urpilaisen päässä ei tunnu liikkuvan mikään, ja koska hän on sisäpiireineen vanhaa kunnon Heinäluomaa vastaan, ei Don Eerokaan näytä viitsivän paljastaa vatustajalleen korttejaan. Valtion johtaminen on siitä metka duuni, että poliitikko ei joudu itse maksamaan tekemistään tyhmistä päätöksistä, joten ei ole mitään kannustetta tehdä tyhmiä päätöksiä. Tyhmillä tarkoitan tietenkin kansan edun vastaisia päätöksiä. Yksittäiselle poliitikolle voi uran kannalta olla tyhmää säätää epäsuosittu laki, joka on kuitenkin kansan edun kannalta hyvä asia. Jakopolitiikkaan keskittynyt virkakoneisto ei sekään suosi millään tavalla poliitikkoa, joka haluaisi rajoittaa jakamista.
Mies Reenkolan muistelmissa (Haudattu koira 4.7.2010) on hauska kertomus siitä, kun Reenkolan isä Heikki Renvall tuli poikansa syntymän takia myöhässä entisten kagaalien yhteistapaamiseen Hotelli Kämpiin vuonna 1908. Puheenjohtajana toiminut PE Svinhufvud kysyi senaattorilta syytä myöhästymiseen. Heikki vastasi saaneensa juuri pojan, johon Svinhufvud vastasi kysyen onko pojalla jo nimi. Heikki totesi, että juurihan poika on syntynyt, ei sillä vielä ole nimeä. Svinhufvud lupasi tulla pojan kummiksi, jos nimeksi tulee Mies - "Niistä kun on kova pula näinä aikoina". Eipä tiennyt Ukko-Pekka, että sata vuotta myöhemmin sama meno jatkuu.
Aino Ackté - Mies Reenkolan äiti
8 kommenttia:
Erinomainen kirjoitus. Varmaan siksi, että tunnistan siitä omankin ajatteluni. ;-)
On todella valitettavaa, että puolueet ovat Eduskunnassa jo säätäneet lait, joiden perusteella kansalaiset ja varsinkin heidän mielipiteensä ovat tuiki tarpeettomia jakopolitiikan haitakkeita.
Tuo ennustamasi pyövelinkirves julkishallintoon on varmasti tulossa ja sen on tultavakin, sillä se on turvotettu aivan liian suureksi. Pelkään vaan, että tuon virkaeliitin lisäksi virkoihinsa jää tolkuton määrä erilaisia akateemisia suojatyöläisiä eli projektipäälliköitä, projektikoordinaattoreita jne ja pyövelinkirves heiluu vain suorittavalla tasolla. Ja sen suorittavan tason kansalaisille antamat välttämättömät palvelut ovat ainoa syy, miksi julkishallinto yleensäkään on olemassa.
Valitettavasti, arvon herrat, olette oikeassa. Lakien tehtävä en nykyisin turvata esivallan pysyminen vallankahvassa eikä veronmaksajien tarpeiden täyttäminen. Tilanne on niin hullunkurinen, etten ymmärrä miten ihmiset eivät näe asiaa.
Joku Jutta Urpilainenkin on varmaan käynyt koulunsa hyvillä arvosanoilla, mutta aivan pihalla ja sekaisin kuin päihteiden väärinkäyttäjä. Ehkä valta tosiaan koukuttaa kuin huume, ja Urpilainen / Katainen ovat siitä elävinä todisteina joukossamme.
Samasta syystä minäkin silloin joskus äänestin EU-jäsenyyden puolesta. Ajattelin monien muiden lailla, etteivät EU:n herrat voi millään olla yhtä tyhmiä kuin Suomen poliitikot. En ole enää siitä varma, mutta Saksan malli kai tässä on silti ainoa seurailun arvoinen. Eurosta ja unionista on enää vaikea irrota.
Persujen pelko ja hysteerinen torjunta on saattanut oikeasti haitata Kataisen sekoboltsihallituksen työtä. Kataiselle ja Urpilaiselle, muista kanistereista puhumattakaan, on mahdotonta myöntää, että Soini ja kumppanit olivat mm. rahaliitosta ihan oikeassa. Valmiiksi mätä pottu ei keittämällä parane.
Mutta toivon ehkä lapsellisesti, että Sipilä ja Soini pystyvät vielä pelastamaan elinkelpoisen Suomen. Julkisen puolen menoautomaateissakin on niin paljon löysiä, että kestävyysvajetta torjuttaisiin oikeilla toimilla varsin pitkään.
Hieno kirjoitus, kiitos. Tuo kagaali-termi oli minulle vieras, mutta aion jatkossa käyttää sitä arvonimenäni.
T. kagaali
Kumis: totesit, että valta koukuttaa kuin huume. Sehän on totta. Se on nähty maailman sivu. Kataisen ja Urpilaisen tapauksessa tilanne on mielestäni tavallaan hieman toinen. Hehän kun ovat hartiavoimin tehneet töitä sen eteen, että Suomen ja sitä kautta tietysti myös suomalaisten päättäjien valta minimoidaan ja siirretään mahdollisimman suurissa määrin ylikansalliselle tekijälle, jolle Suomi merkkaa lähinnä Takahikiän Perähikiää. Josta ollaan tällä hetkellä vielä kiinnostuneita ainoastaan siitä syystä, että se höhlä omasta halustaan toimii nettomaksajana.
Mitä noille kahdelle tässä vallansiirtoruletissa käy, heitän ihan puhtaan stetson-arvauksen: Katainen pokkaa itselleen Brysselistä herttuan viran, eikä hänen sen jälkeen enää tarvitse huolehtia mistään niin rahvaanomaisesta kuin äänien laskennasta tai äänestäjien miellyttämisestä. Kas kun Katainen käski, ja Urpilainen toteutti.
Ja sitä kautta Urpilaiselle ei jää käteen kuin se kuuluisa tuulen huuhtoma perse. Lopulta omassa puolueessakin. Ja mamma saa ihan oikeasti jännittää, pääseekö hän vuoden 2019 eduskuntavaaleissa edes rivikansanedustajaksi.
Willem-Alexanderia tuon puheen takia kritisoitaessa pitää ottaa huomioon, ettei kyseessä suinkaan ollut kuninkaan oma mielipide.
Hollannissa kuninkaalla ei ole parlamentaarista valtaa. Niinpä koko puheessa ainoa kuninkaan omasta kynästä lähtöisin oleva osuus oli alun viittaukset perheeseen: kiitokset äidille tuesta ja pitkästä hienosta urasta kuningattarena ja kommentit veljen kuolemasta. Puheen muun osuuden on kirjoittanut pääministeri Mark Rutte ja kuninkaan pitää vain ja ainoastaan lukea hallituksen hänelle valmiiksi kirjoittama puhe. Nk. "troonrede" eli valtaistuinpuhe oli aiemmin kuninkaan tai kuningattaren oma näkemys siitä, minne maa oli menossa. Vähän kuin meillä presidentin uudenvuodenpuheet. Mutta koska kuninkaan valtaoikeuksia on entisestään kavennettu ja parlamentaarisuuden nimissä kuninkaalla ei ole oikeutta sanoa julkisesti mitään omia mielipiteitä, jotka olisivat hallituksen kanssa eri linjassa, niin puhe on nyt puhdasta hallitusohjelmaa hallituksen käsikirjoittamana.
Intrigööriltä loistava mietelause: "Ei mätä pottu keittämällä parane".
Onnittelut kagaalille uudesta arvonimestä. Sitä voisi kyllä itsekin harkita ryhtyvänsä käyttämään tuota. Ainakin kaikki tunnistaisivat toisensa kuin Helena Erosen hihamerkeistä.
Luulen Ykä että mamma Urpilainen saa jonkun pelastusrenkaan itselleen, minkä varassa lilluu eläkkeelle miljoonatulojen turvin. Vaan siinäpä olet jälleen oikeassa, että kustannuksia minimoidaan sieltä lattiatasolta - ei yläkerroksien nurkkahuoneista.
Anolle kiitokset kuninkaan puheen avaamisesta. Johan se tuntuikin hiukan kornilta että kuningas puhuu noin, kun samalla elättää itse itsensä verovaroin. Mutta hyvä puhe, silti.
Lähetä kommentti