Nykyisin ymmärretään, että rahan arvoa ei voi johdatella kullan määrästä ja sen kilohinnasta. Se oli kuitenkin ensimmäinen lenkki poliitikkojen pitkäaikaisessa pyrkimyksessä sitoa Suomen markka johonkin muuhun valuuttaan. Sittemmin tuli 90-luku ja "vahvan markan politiikka" ja 2000-luku ja euro.
Kun Gebhardin suosittelemat velat lankesivat maksuun, maatiloja joutui pakkohuutokaupattavaksi pilkkahinnalla. Huutokauppayleisö seurasi usein tapahtumaa virsiä laulellen. Oy Maakiinteistöpankki alkoi ostaa konkurssitiloja ja sopi perheiden kanssa niiden mahdollisuudesta ostaa tila myöhemmin takaisin itselleen. Suomen vienti oli käytännössä täysin pysähtynyt vuodet 1929-30. Pula helpotti hieman kun Jacob von Julin onnistui myymään Saksaan selluloosaa, ja kesästä 1931 alkaen tilanne alkoi parantua. Samaan aikaan (1931) valmistui uusi eduskuntatalo Arkadianmäelle vaikka valtionkin kassa loisti tyhjyyttään. Toisin kuin nykyaikana, tuolloin virkamiehet olivat huolissaan valtion asemasta ja säädettiin laki virkapalkkojen leikkaamisesta 5-10% toistaiseksi. Yhteensä Maakiinteistöpankki lunasti kymmenisen tuhatta tilaa.
Koska poliitikot kuvittelivat voivansa johtaa kansaa heitä itseään paremmin, perustettiin Oy Alkoholiliike Ab 1932 kieltolain kumoamisen yhteydessä. Pohjimmiltaan perusteet olivat tietenkin valtion kannalta puhtaasti fiskaaliset eli kassa ammotti taas tyhjyyttään. Valtio omisti enemmistön ja ministerit T.M. Kivimäki ja Järvinen kumpikin yhden osakkeen ajan säädösten mukaisesti.
Vuonna 1932 nimitetty Kivimäen hallitus ryhtyi päättäväisesti torjumaan inflaatiota ja yhteiskuntarauhaa. Valtion taloutta pidettiin kurissa myöntämällä varoja vain välttämättömiin hankkeisiin. Suomen Pankkia vaadittiin laskemaan liikkeelle lisää "maksuvälineitä" pulan helpottamiseksi. Pankinjohtaja Risto Ryti piti tärkeänä, että Suomella oli lainahanat tarvittaessa ulkomaille auki, joten hänen ehdotuksestaan Suomi maksoi Yhdysvalloille elintarvikelainan korot, vaikka Yhdysvallat olikin ne antanut anteeksi. Tästä syntyi käsite, että "Suomi on ainoa maa, joka maksaa velkansa".
Olemme nyt siis menossa kolmannen kerran konkurssiin, ja aina syy on ollut poliittisten päättäjien kyvyttömyydessä hoitaa valtiontaloutta, minkä seurauksena ulkoiseen valuuttaan sidottu rahayksikkömme on täytynyt devalvoida, jotta avoin sektori kykenee maksamaan paisuneen julkisen sektorin kulut. Tässä vaiheessa Kataisen hallituksella on vielä aikaa säätää lait, joilla tulevassa katastrofissa estetään ihmisten omaisuuden pakkomyynnit pilkkahinnoilla, kuten aiemmissa kriiseissä on käynyt.
Melkein tasan 80 vuotta sitten säädettiin laki eduskunnan talousneuvostosta, jonka ehdotukset tulo- ja menoarvioesityksistä piti ottaa huomioon. Ruotsalainen odaalitalonpojan sanoihin ("Jumala on asettanut kansan pitämään peukalonsa valtion rahasäkin suulla") perustuva säästäväisyys ei tälläkään kertaa pysynyt. Kansan päästyä valtaan ei eduskunta ole kyennyt osoittamaan minkäänlaista itsekuria tälläkään vuosituhannella.
Kun katsotaan tutkimusta, mitkä asiat EU-maiden asukkaita eniten huolestuttavat, niin tulos on mielenkiintoinen:
Suomessa ympäristökysymykset (6%) kiinnostivat ihmisiä yhtä paljon kuin maahanmuuton ongelmat (5%). Tärkeimmät huolenaiheet liittyivät työttömyyteen (47%), sote-uudistukseen (37%) ja taloudelliseen suorituskykyyn, valtionvelkaan ja inflaatioon 20-24%. Kuitenkin, ympäristöasiat vievät poliitikkojen huomion ja hallitsevat julkista keskustelua. On hiilijalanjälkeä, päästökauppaa, ydinvoimaa, tuulivoimaa, aurinkovoimaa ja hiilivoimaa. Kaikkea keskustelua hallitsee "hyvinvointivaltion alasajo" vaikka valtio on viidessä vuodessa tuplannut velkansa 40 miljardista 80 miljardiin. Mitä alasajoa sellainen on?
Kaikkein tärkein syy, miksi poliitikot keskittyvät energiaratkaisujen vatvomiseen on yksinkertainen: heillä on asiasta mielipide jonka media on halukas toistamaan innosta puhkuen. Toimittajien arvomaailmassa ympäristökysymykset korostuvat, koska ne ovat näennäisen yksinkertaisia eivätkä vaadi suurta ajattelukykyä. On helppo huudella kannattavansa "kestävää kehitystä" kun kukaan ei kysy, mitä kestävä kehitys oieastaan on. Onko se kestävää, että tankkaamme autoon viljelykasveista tehtyä etanolia ja aiheutamme ruoan hinnan nousua ja huononnamme autojen polttoainetaloudellisuutta? Onko bussimatkustaminen oikeasti kestävän kehityksen mukaista, kun sen todelliset kustannukset tukineen ylittävät autoilun kustannukset?
4 kommenttia:
Tämä kirjoitus on linkkeineen parempi kuin yksikään palkkatoimittajan tekemä, lukuunottamatta ehkä Jan Hurria, selkeä, ja jopa keskivertotoimittajan ymmärrettävissä.
Jos arvon toimittajat lukevat tätä blogia, ottakaa mallia. Jos valtamedian jutuissa olisi joku taso, lukijamäärät eivät ehkä laskisi kuin lehmän häntä.
Odotettava kehitys tosiaan on, että Suomeen "luodaan" Pentikäisen ehdottama mediamafia, jossa Yleen elimellisesti yhtyvät kaupunki- ja maakuntalehdet, joiden kaikkien kulut ryöstetään veronmaksajilta Ylen tapaan ja toimutuksellinen sisältö koostuu viherkommunistien mielipidekirjoituksista.
Jos tuo kyselytutkimus pitää paikkansa, epäily herää aina, kun EU on tuommoisen takana, osoittaa se kuitenkin, että keskivertokansalainen ei ole läheskään niin tyhmä, kuin mitä mediaa seuraamalla ja päättäjiä kuuntelemalla voisi olettaa. Ehkä toivoa vielä on.
t. Pörri Orava
No kiitos kiitos.
Kieltämättä tuo kyselytutkimuksen tulos oli minullekin yllätys. Jos VAIN 6% porukasta on Suomessa huolissaan lämpenemisestä, niin ehkä toivoa on, jos joku osaisi virittää eniten huolta aiheuttavat aiheet (työllisyys ja valtion talous) sitä vastaan. Nyt vaan ajatuspajoissa mielet vireiksi!
Itse lähtisin ehkä niinkin yksinkertaisesta asiasta liikkeelle kuin laskisin energian hinnan kaksinkertaistamisen vaikutuksen ostovoimaan. Koska energiaa tarvitaan ruoan valmistamisesta alkaen kaikkeen toimintaan, niin se heijastuu palkkoihin ja sitä kautta tappaa koko talouselämän vireyden.
Hesarin pilapiirtäjä Kari oivalsi olennaisen 6.9.1989:
Haittavero toimii samoin kuin kirkko ja kehitysapu: ensin herätetään syyllisyydentunto ja sitten alkaa rahastus. Jonka jälkeen on sekä haitta että vero. Energiavero ei rikkaita hetkauta ja mitäs ne köyhät valolla ja lämmöllä tekee!
Toinen kuva samalta syksyltä on myös aika herkullinen 7.10.1989:
Sopuli kysyy toiselta: Kun Itä-Saksasta lähtijöitä sanotaan pakolaisiksi,niin mitä he pakenevat?
Sosialismia, vastaa toinen sopuli.
Miten meillä sitten voi olla sellaisia, jotka haluavat sitä? Ihmettelee ensimmäinen.
Taas sinä kysyt liian vaikeita! vastaa toinen tuskastuneena.
Karin kaima Suomalaisen Kari on ollut terävä mies. Hänen Sota-albumillaan on haastattelu, jossa Karilta kysytään, että miksi hän ei kannata tasa-arvoa. Kari vastasi jotenkin siihen tyyliin, että "En halua alentua kenenkään hampuusin tasolle".
Tuohon aikaan se ei ollut mitenkään poikkeuksellinen ajattelutapa. Nyt alkaa valitettavasti olla.
Lähetä kommentti