Eilisessä Helsingin Pravdassa julkaistiin mielipideosastolla kaksi kirjoitusta, joissa toisessa suomalainen maailmanparantaja kauhisteli turvapaikkaa hakeneiden tunteetonta käännyttämistä Metsälän pakolaiskeskuksesta. Perheen kaksivuotinen taival ja lapsen koulutie päättyivät kuin seinään. Pisteenä iin päälle aktivisti totesi että isän viimeinen palkka jää tilille kun kiinniotto tehtiin niin pikaisesti että osa asioista jäi hoitamatta.
Toisessa joku afrikkalainen kauhisteli kokemaansa rasismia saapuessaan Suomeen, uuteen kotimaahansa, lomaltaan Liettuasta. Häntä kuulusteltiin ihonvärin takia moneen otteeseen ennen kuin uskoivat että passi on hänen. Mies ei voinut ymmärtää, että kuulusteltavat olivat kaikki tummaihoisia (ei siis ilmeisesti kuitenkaan neekereitä). Kirjoitus oli suunnattu suomalaisille feministeille, ja lopussa mies suoraan totesikin hakien liittolaissuhdetta naisasianaisista, että "moderni maailma on valkoisen miehen maailma". Nämä kaksi "mielipidekirjoitusta" täyttivät nykyisestä tabloid-kokoisesta mielipidesivusta puolet. Oletettavasti se vastaa lukijoiden arvomaailmaa, koska lehden lukijoiden määrä pysyy yhä edelleen sadoissa tuhansissa (no, kolmessa, mutta kuitenkin). Helsinkiläisistä kotitalouksista puolet on sinkkuja - ehkä sinkkunainen tosiaan kokee elävänsä valkoisen miehen maailmassa samoin kuin musta mies...
En tiedä kyseisen tollon tarinaa, mutta kaikissa tuntemissani valkoisissa heteroperheissä naiset nauttivat yhtä lailla modernista maailmasta kuin miehetkin. On mahdotonta kuvitella Suomessa minkäänlaista parisuhdetta, jossa mies ei laskisi naista osalliseksi modernin maailman nautintoihin. Toki on parisuhteita, joissa naista alistetaan, mutta se ei ole varsinaisesti yhteiskunnan tukea ja ymmärrystä nauttiva rakenteellinen tila, vaan osa naisista näyttää hakeutuvan ongelmallisiin parisuhteisiin. Kyse voi olla puhtaasti biologiasta jopa siinäkin tapauksessa, jossa parisuhdeväkivallassa naista pidetään tyypillisesti uhrina. Samalla tavalla kuin nuori kaunis nainen tavoittelee hyvätuloista vaikutusvaltaista miestä lastensa turvaksi, voivat samat vietit luonnollisesti toimia myös "virheellisesti": nainen hakeutuu sellaisen miehen luo, jonka ominaisuuksien hän kuvittelee tajoavan parhaan kasvatusalustan lapsilleen. Evoluutioon kuuluu, että yksilöt noudattavat erilaisia selviytymisstrategioita, ja evoluutio valitsee niistä olosuhteisiin nähden parhaan.
Duudsoneissa oli jakso varsinaissuomalaisesta naisesta, jolla oli lukuisa joukko lapsia eri isien kanssa, ja nykyinen partneri oli esikoistyttären ikäinen afrikkalainen mies. Tilanne oli katsojan kannalta myötähäpeää synnyttävä kun musta isäpuoli vakavalla naamalla selitti, kuinka hän kyllä hakee töitä mutta ei saa ja siksi täyttää päivänsä istumalla paikallisessa ostosparatiisissa maanosamiestensä kanssa. Nuori musta mies ja vanha valkoinen nainen - ei ehkä kovin suotuisa parinvalinta jälkeläisten kasvatuksen kannalta. Aihe (siis naisen epäonnistunut parinvalinta) on tabu, koska nainen ei voi tehdä virheellistä valintaa parinvalinnassaan vaan syy on aina miehen. Hiukan huvittavaa, jos toisten tekemissä mokissa nyt mitään erityistä huvittavuutta voi olla.
Israel on maailman ainoa oikeasti monikulttuurinen maa, jossa valtio turvaa erilaisia omia tapojaan noudattavien ihmisryhmien mahdollisuuden elää kulttuurinsa vaatimalla tavalla - olivatpa nuo tavat enemmistön mieleen tahi eivät. Suomi kuvittelee olevansa vapaamielinen, mutta me olemme sitä vain seksuaalisen suuntatumisen osalta (ja sitäkin vuosia Israelia jäljessä, josta kohta lisää). Muuten Suomessa vallitsee melko tiukka normitus, joka ohjailee kaikkia asioita lapsen kasvatuksesta kuolemaan. Kaikissa elämänvaiheissa virkamiehillä on oikeus puuttua tekemisiisi ja viedä lapsesi tai vanhuudenturvasi ihan mielivaltaisesti. Liberaalissa fascismissa valtio tulee kotiimme "hyvässä tarkoituksessa" eikä potkimalla ovet auki nahkasaappain.
Suomen euroviisuehdokas sai kohun amerikkalaisen Madonnan lavaesityksestä kopioidulla tyttöparin suudelmalla, mikä johti uskonnollisten konservatiivien kiusaantuneeseen ähinään Turkissa ja Kreikassa epäsovinnaisuuksista. Mitä koko esityksestä jäi käteen - parhaat pisteet Israelista, jossa ainoastaan voimakas seksuaalivähemmistöjen ryhmittymä seuraa innoissaan euroviisuja.
Suomalaisen seksuaalisen vapautumisen airueeksi pyrkineen Krista Siegfriedsin levy "Ding dong" on jotenkin niin toivottoman laimea verrattuna Dana Internationalin lauluun Ding dong. Kuvastaa hyvin koko suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tasoa, että kopioimalla muiden typerimmät virheet suomalaiset feministit olisivat jotenkin omalaatuisia. Eivät ole - ovat vain myöhässä olevia typeryksiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti