Keynes siis väitti, että valtion kannattaa taantumassa ottaa lisätä kierrossa olevaa rahanmäärää kansantaloudessa (laskea verotusta ja ottaa velkaa) ja noususuhdanteessa hillitä kulutusta leikkaamalla kuluttajien ostovoimaa (nostamalla veroja ja lyhentämällä velkaa). Ehkä paras todiste keynesiläisyyden toimimattomuudesta on se, että yritykset saivat suljetuilla pääomamarkkinoilla käyttää poistoja lähes vapaasti säilyttääkseen taloudellisen suorituskykynsä yli suhdannesyklien. Yritysten veronmaksukykyä ei mitattu vuosittain vaan pikemminkin investoinnin koko aikajänteen mittaisella periodilla, koska poliitikot eivät luottaneet kykyihinsä ohjata kansantaloutta eri suhdannevaiheissa. Suomeksi sanottuna: yritys maksoi veroa vain sen verran kuin halusi. Ja pääomat - tietenkin - tuottivat huonosti koska oli omistajan kannalta parempi makuuttaa rahaa huonosti tuottavissa kohteissa kuin maksaa veroa. Tuon ajan todellinen symboli oli matkustalautta GTS Finnjet, jonka rakennutti metsäyhtiö Enso Gutzeit ja joka maksoi saman verran kuin paperitehdad omana aikanaan. Nykyaikana minkään yhtiön hallitus ei sallisi yhtä isoa ja yhtiön toiminnan kannalta yhtä järjetöntä investointia.
80-luvulla Margaret Thatcher ja Ronald Reagan edustivat uutta ajattelua vaatiessaan vapaita pääomamarkkinoita. Suomi liittyi mukaan vuosikymmenen lopulla, mutta poliittisista syistä ja poliitikkojen osaamattomuudesta johtuen Suomi-neito nuukahti ensin polvilleen ja vähän myöhemmin pitkin pituuttaa makuulleen. Onneksemme rajanaapurimme olivat yhtä humalassa kuin me, joten neitokainen säästyi raiskaamiselta silkkaa tuuriaan. Loppu on historiaa, mutta valitettavan vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että poliitinen järjestelmämme on onnistunut sössimään kaiken sen varallisuuden, jonka saimme aikaiseksi vuosien 1994-2008 välisenä aikana. Valtio velkaantuu ja keynesläiset poliitikkomme ajavat Suomi-neitoa taas baaritiskiltä puiston kautta kotiin. Ja kyllähän sen tietää miten siinä käy.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreessa raportissa "Tulehduksen oireet" kuvataan Suomen ongelmat mikrotalouden näkökulmasta. Makrotalousteoriaa sen suuremmin väheksymättä haluan vain korostaa, että mirkotalouden yksiköt näyttävät omalla toiminnallaan suuntaa kansantalouden taloudelliselle toimeliaisuudelle. Makrotalousteoriasta voi olla jotain hyötyä pohdittaessa verotuksen ja velkaantumisen vaikutusta kansantalouteen, mutta siinäkin varsin rajallisesti. Vapailla pääomamarkkinoilla, nimittäin, kansainväliset sijoittajat päättävät millä ehdoilla valtiot saavat lainaa, ja ne ehdot edellyttävät kansantalouden suorituskyvyn lisäksi valtion kykyä kerätä veroa joka taas riippuu poliittisten päättäjien nauttimasta luottamuksesta. Kuten EVA:n raportista ilmenee, Suomen taloudellinen suorituskyky on erittäin heikoissa kantimissa.
Raportin mukaan elinkeinoelämän päättäjät ovat huolissaan liiaallisesta talouselämän sääntelystä ja toisaalta poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta. Verrattuna amerikkalaisiin, Atlantin tuolla puolen suurimmat epäkohdat taloudellisen toimeliaisuuden ylläpitämiseksi olivat peruskoulutuksen heikko taso - yliopistokoulutusta pidettiin siellä muuten vahvuutena - ja poliittisen järjestelmän toimimattomuus. Suomessa - ja ilmeisesti myös Yhdysvalloissa - poliittisen järjestelmän toimimattomuus näkyy selvimmin siinä, että vaaleilla ei ole mitään vaikutusta harjoitettuun politiikkaan. Suomen 2011 eduskuntavaalit hävisivät puolueet jotka kannattivat euromaiden keskinäisiä tulonsiirtoja, mutta siitä huolimatta hallitus jatkoi tulonsiirtoja, kun vasemmistopuolueet käänsivät takkinsa. Vastaavasti oppositioon siirtynyt Keskusta käänsi takkinsa, joten vaalituloksesta riippumatta tulonsiirrot jatkuivat eduskunnan enemmistön asettauduttua suojelemaan omia johtajiaan eli pientä puolueaktiivien eturyhmää.
Kirjoitus lähti liikkeelle Keynesin arvostelusta ja loppui Keynesin suurimpien kannattajien arvosteluun. Ympyrä sulkeutui ja on aika panna näppäimistö kiinni.
19 kommenttia:
Keynesin ongelma ei ollut siinä, että hän olisi ollut niinkään väärässä, vaan siinä että hänen teoriansa koskee jotain muuta kuin mihin sitä käytetään.
Käytännössähän avotalouden ainoa toimiva suhdannepoliittinen keino on rahapolitiikka, koska finanssipolitiikalla, siis julkista kulutusta säätämällä, kaikki toimenpiteet valuvat rajan yli.
En kritisoi kirjoitustasi tässä yhteydessä. Suurin ongelma "keynesiläisessä" politiikassa on, että se unohdetaan aina nousukaudella. Soininvaarakin tekee sen virheen, että puolustaa menneita hallituksia siitä, että budjetit olivat nousukaudella ylijäämäisiä. Tämän nostaminen esiin on yhtä pöhköä kuin velkapuolella panikointi parin prosentin alijäämistä laskukaudella.
Finanssipuolen stabilisoiva vaikutus rajoittuu siihen, että jos kerran poliittisesti päätetään että tehdään julkisia investointeja (infraa, jne) jollain vuosikymmenten aikajänteellä, niin rahoituspäätökset ja rakentamisen ajoittamiset pitäisi pystyä säätämään niin, että laina investointeja varten otetaan kun korot ovat alhaalla ja porukka pistetään töihin kun työttömyys on nousussa. Esimerkiksi motaria ei ole mitään järkeä alkaa rakentaa silloin kun maarakennuspuoli painaa jo muutenkin laikka punaisena ja työttömyys alalla on nollissa. Tämä on kuitenkin jo ihan normaali kustannuskysymys, se vähä mitä se auttaa työttömyyden hoidossa voidaan laskea plussaksi, mutta keynesiläiset tyypillisesti liioittelevat tämän merkitystä. Esimerkiksi esittämällä että mystiset kerrannaisvaikutukset saavat talouden pyörimään paremmin muualla ja investointi maksaa itsensä takaisin jo siksi että talous kasvaa.
Tuo jakosi makroon ja mikroon on osin virheellinen. Makrotalousteorioiden epistemologia perustuu mikropuolen tarkasteluun. Kokonaiskysyntä on validi suure silloin kun puhutaan rahapuolesta, koska transaktioihin tarvitaan rahaa, eikä ole väliä mihin transaktioihin sitä rahaa käytetään. Makro ja mikro eivät ole ristiriitaisia tai vaihtoehtoisia teorioita samoille ilmiöille, vaan ne puhuvat eri asioista.
Suomen julkinen velka on noin 55% tietävillä BKT:sta ja noussee jonnekin vähän reiluun 60% paikkeille lähivuosina. Toki sen olisi syytä olla pienempi, mutta korkeampi velkataakka on esimerkiksi Hollannilla, Saksalla ja Itävallalla, eikä missään niistä olla lähellä konkurssia. Sveitsinkin julkinen velka on suunnilleen samoissa lukemissa.
Suomen ongelma ei ole niinkään massiivinen velkaantuminen, vaan liian turvonnut julkinen sektori ja korkea veroaste.
Mainitut massiiviset tulonsiirrot etelään ovat oikeasti merkityksetön osa julkisen sektorin rahoitusongelmia. Paljon suurempi ongelma on kasvavat eläke- ja ennenkaikkea terveyskustannukset. Pidemmän aikavälin ongelmana on kilpailukyky, erityisesti vientiteollisuudessa, mutta myös palvelualoilla. Näissä kaikissa on taustalla korkea verorasitus. Ja vaikka väität toistuvasti muuta, ympäristöverot tai päästöoikeuskaupan kaltaiset kustannustekijät ovat myös aivan mitätön.
Ainoat kommentit jotka Soininvaaralta jaksoin lukea olivat sinun, joten ymmärrän kyllä pointtisi. Keskuspankin toiminnalla ja pankkien vakavaraisuudella voidaan ohjata pankkien antolainausta, joka on merkittävin talouskasvua ylläpitänyt tekijä 90-luvulta alkaen. Luottolama eli pankkien haluttomuus antaa lainaa on suuri riski.
Olen samaa mieltä, että yritysverokannalla ei ole mitään merkitystä vaan olennaista on kilpailukyky. Korkotaso on matala, koska Euroopassa ei ole hyviä investointikohteita. On kornia iloita matalasta korkotasosta, kuten poliitikkomme tekevät.
Energiaverojen osalta olet valitettavasti väärässä. Energiaverot heikentävät kilpailukykyä läpi koko tuotantoketjun ja siksi olisi tärkeää saada sitä alas. Kuten muistamme Neuvostoliitosta, jonka talous pyöri ilmaisella energialla, niin on hyvä ymmärtää että kallis energia ihan aikuisten oikeasti tappaa teollisuutta.
Japanin uusi keskuspankkiiri on saanut jenin arvon tuppimaan vuoden alusta 13% euroon nähden, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten Saksa aikoo pärjätä. Kun intialainen miettii sähköturbiinin tilaamista Siemensiltä tai Toshibalta, niin siinä voi tulla saksalaisille tenkkapoo mistä kaivaa esiin kilpailukykyä.
Kaiken kukkuraksi Euroopassa maksetaan tuottamattomasta energiasta kun taas Yhdysvalloissa käytetään maakaasua alle kolmasosan hintaan siitä, mitä me ostamme Venäjältä. Amerikassa talous on lähtenyt hyvään kasvuun ja sikäläinen teollisuus voi kohtuullisen hyvin, kiitos halvan energian.
Päästökauppa ei ole mitätön vaan se symboloi täysin ennustamatonta poliittista kulttuuria, jonka kanssa Euroopassa toimitaan. Energiainvestoinnit tehdään vuosikymmeniksi ja siinä toimintaympäristössä poliittinen idealismi on vaarallinen tekijä. Sen näkee hyvin tuosta EVA:n raportistakin.
Kirjoitus oli mielenkiintoinen. Mutta en puutu siihen tällä kertaa. Ehkä yhtyisin tiedemiehen kommentteihin jos olisi riittävästi ymmärrystä :)
Mutta se mihin kiinnittäisin huomiota oli tuo EVA:n tutkimus.
Se ei ollut tieteellinen tutkimus siitä miten asiat ovat. Vaan tutkimus siitä, mitä mieltä valittu joukko yritysjohtajia oli eri asioista. Noilla kahdella näkökulmalla on eroa.
Jonkin aikaa sitten ilmestyneestä tasa-arvobarometristä esitettiin samanlaista kritiikkiä, ettei se selvittänyt todellista tasa-arvon tilaa vaan mielikuvia siitä miten asiat ovat.
Olennaisena erona voisi ajatella, että yritysjohtajien mielipiteillä on merkitystä investointipäätöksille. Se tietenkin pitää paikkansa. Lisäksi suomalaisten yritysjohtajien mielipide heijastuu ulkomaisiinkin sijoittajiin.
Mutta kuinka paljon noihin yritysjohtajien mielipiteisiin on vaikuttanut mitä esimerkiksi EK on viimeisen vuoden tai kahden aikana pitänyt voimakkaasti esillä? Ainakin minä näen kovasti yhtäläisyyksiä.
Totta kai EK:n ajamissa asioissa on jostain näkökulmasta katsoen perää mutta painotus on selvästi sellaista kuin edunvalvontajärjestöltä voi odottaa. Aioin ensin kirjoittaa tähän 'omistavan luokan edunvalvontajärjestö' mutta sitten jäin miettimään onko sittenkin enemmän kyse ylimmän palkkajohdon hyvä-veli järjestöstä.
Yrittäjäaikanani huomasin nimittäin yrittäjäjärjestöistä, ettei heille ollut tärkeää oikeasti ajaa parannuksia epäkohtiin vaan antaa sellaisia julkilausumia, joita järjestön johto oli selvittänyt jäsenistön haluavan kuulla. No niin, kai se demokratia jotain tuollaista ehkä onkin.
EVA:n raportti ei ole tieteellinen tutkimus, koska on mahdotonta mitata yksittäisiä tekijöiden vaikutusta kilpailukykyyn (mikä olisi tieteellisen tutkimuksen edellytys - saada yksiselitteisiä mittaustuloksia).
Yritysjohdon mielipiteillä on tietenkin merkitystä ihan niin kuin on perheessä äisin ja isän mielipiteillä. Sen mielipiteellä on merkitystä kuka päättää rahan käytöstä. Se että EK on viimeisen parin vuoden aikana puhunut samoista asioista on luonnollista, koska se ajaa teollisuuden etua. EK ei vaikuta teollisuuden mielipiteisiin vaan päinvastoin.
Mutta mitä yritin kirjoituksessani tuoda esiin on se, että tällä hetkellä poliitikkojen mielipide keynesläisyydestä on ihan sama, koska kv. pääomamarkkinat ovat kertoneet millä ehdoilla valtiot saavat lainaa. Jos ne vaativat että budjetteja täytyy leikata niin sitten niitä täytyy leikata ihan siitä riippumatta mitä Keynes tai joku Soininvaara unelmoi. Jos valtio haluaa lainaa sen pitää toteuttaa pääomamarkkinoiden tahtoa. Tämä on tosiasia ja moraalisesti aivan oikein.
Ja nyt tulee se tärkein juttu (ainakin GPI:n kannalta): kv. pääomamarkkinat edustavat eläkerahastoja. Kun Jyrki Katalainen sanoo että "otetaan niskalenkki markkinavoimista" niin hän tosiasiassa ilmaisee haluavansa ottaa niskalenkin sinun ja minun kaltaisistani eläkesäästäjistä. Sitä varten kansainväliset suursijoittajat ajavat meidän etuamme ja pitävät holtittomat päiväuneksijapoliitikkomme kurissa vaaleja paremmin.
Maailma on sittenkin oikeudenmukainen vaikka ei kovin demokraattinen.
KT! Kahteen seikkaan kiinnittäisin silti vielä huomioita.
1) "EK ei vaikuta teollisuuden mielipiteisiin vaan päinvastoin."
Kun on kokemusta kaikenlaisesta järjestötoiminnasta niin ihan noin suloisesti en näe, että EK olisi pelkkä jäsenistönsä äänitorvi. Väitän että se myös muokkaa jäsenistönsä odotuksia. En halua leimata, että jäsenistö mikään sopulilauma olisi mutta kuitenkin.
Lisäksi kuka muodostaa mainitsemasi teollisuuden mielipiteen? Omistajat vai palkkajohtajat?
2) Viittasit kansainvälisten rahamarkkinoiden edustavan eläkerahastoja. Ei eläkerahastolla ole omaa mielipidettä. Sen hallinnoijilla on. Ja se on mielenkiintoinen asetelma. Jos hallinnoijien kannusteet ovat hyvin asetetut niin ehkä meidän eläkeläisten varoja hoidetaan hyvin. Mutta monet kansainväliset ja miksei kotimaisetkin esimerkit kertovat että niiden hallinnoijat optimoivat ensi sijassa omat bonuksensa. Joskus jopa väärinkäyttävät hallinnoimiaan rahastoja kaikenlaisiin spekulaatioin.
Lisäksi käsitykseni mukaan eivät George Soros, Warren Buffet ja heidän kaltaisensa edusta eläkerahastoja vaan itseään. vaikka paljon noita eläkerahastoja onkin noilla pääomamarkkinoilla.
Lisäksi kuka muodostaa mainitsemasi teollisuuden mielipiteen? Omistajat vai palkkajohtajat?
Viime kädessä omistajat tietenkin. Jos yhtiön strategia ei vastaa hallituksen (siis yhtiön omistajien edustajia) odotuksia niin kyllä tj. vaihtuu.
Jos hallinnoijien kannusteet ovat hyvin asetetut niin ehkä meidän eläkeläisten varoja hoidetaan hyvin.
Markkinoilla on tuhansia institutionaalisia sijoittajia, ja toki joukkoon mahtuu myös huijareita. Kokonaisuudessaan markkinat kuitenkin korjaavat itseään, joten huijarien paljastuminen on osoitus markkinoiden toiminnasta pikemmin kuin toimimattomuudesta.
Joskus jopa väärinkäyttävät hallinnoimiaan rahastoja kaikenlaisiin spekulaatioin.
Ilman spekulointia ei ole tehokkaita pääomamarkkinoita. Jos sijoittajilta kielletään arbitraasin mahdollisuus, markkinoille syntyy anomalioita eli hinnoitteluvirheitä. Niitä tiedetään nytkin olevan (esimerkiksi joulukuu-anomalia), mutta niiden hyödyntäminen on mahdotonta juuri siksi, että markkinoilla on sallittua spekuloida.
Spekuloinnin kieltäminen on sama asia kuin sananvapauden rajoittaminen. Kun sijoittaja "spekuloi" hän ottaa vastakkaisen näkemyksen (kuin minkä poliittinen eliitti haluaisi).
Kannattaakohan meidän, teidän tai Soininvaaran kaltaisten diletanttien osallistua Keynesiä koskevaan keskusteluun, koska tästä bloggaavat - jos nyt ei päivittäin, mutta ainakin viikoittain - Suomen johtavat chartalistit ja Keynes-tutkijat "Raha ja Talous" -blogissaan. Keskustelu on toisinaan varsin korkealentoista, johon verrattuna Soininvaaran kommentaarit muistuttavat subchatia.
Suosittelen tutustumaan, itselläni on opinnot siinä yliopistossa vielä johdantokurssi-tasolla.
Raha- ja talous-blogissa kirjoittajat eivät ole mitään taloustieteen asiantuntijoita. Päinvastoin, ko blogin sisällössä on paljon ihan lööperiä.
Nyt on kyllä pakko kysyä, mikä kirjoituksissa on lööperiä? Mikä heidän ajattelussaan on fundamentaalisesti pielessä?
Väittäisin näin ihan perstuntumalta, että he ovat kyllä Keynesinsä lukeneet, päinvastoin kuin esim. Olli Rehn.
Sitä paitsi siellä on mahdollisuus käydä kommentoimassa ja osoittamassa näitä virheitä, mutta en ole havainnut näin käyneen koskaan, vaan aina tulee asiallinen ja analyyttinen vastaus, mikä on blogimaailmassa varsin harvinaista.
Nyt täytyy kysyä, että millä lihaksilla Tiedemies esiintyy talousasiantuntijana?
Käsittääkseni hänellä on joku appro suoritettuna kansantaloustieteestä.
Moni hänen kritisoimistaan ihmisistä on ammatiltaan taloustieteilijöiltä ja moni poliitikko on suorittanut taloustieteitä paljon enemmän kuin hän.
Varmasti on ihmisiä, jotka ovat taloustieteessä pätevämipä kuin minä, kuten totesit, minulla on vain aineopinnot (35 vanhaa opintoviikkoa) suoritettuna kansantaloustieteestä, sen lisäksi että olen toki lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja oppikirjoja omin päin lukuisia. En pidä itseäni asiantuntijana, enkä ole sellaisena esiintynytkään.
Keynesiläisistä teoreetikoista olen lukenut Krugmanin tekstejä, hänen oppikirjojaan ja joitain artikkeleja. Yleensä suosimani lähde makron malleista on Romerin "Advanced Macroeconomics", ja sitten jotain muita. Romer on myös keynesiläinen. Kaikki käyttämäni argumenttit löytyvät Romerin kirjasta, voin ne kirjoittaa auki.
On jotenkin hupaisaa, että jos minä kommentoin jotain asiaa, niin heti jostain vedetään väite, että minä esiintyisin "asiantuntijana". Olen törmännyt tähän aiemminkin. En viitsi sellaista närkästystä kyllä juurikaan kommentoida. Voisin yhtä lailla kysyä, että miten yllä kirjoittava anonyymi nyt sitten esiintyy asiantuntijana? Onko "asiantuntija" joku jonka näkemyksiä "ei-asiantuntija" ei saisi kritisoida lainkaan?
Raha ja talous- blogin kirjoittajien osalta olen todellakin voinut esimerkiksi erehtyä. Kyseistä blogia on käytetty argumenttina esimerkiksi siitä, että "talous kasvaa kunhan vaan kaikki ottavat paljon velkaa".
Lisäksi blogissa on paljon ihan höperöitä lauseita, sellaisia joita käytetään jossain verkkomediassa tms. Blogin yleinen sävy ja kirjoitusten tietty "eteerisyys" luovat vaikutelman salaliittoteorioista. Koska kuitenkin olen valmis aina tarkastamaan mielipiteitäni, ja koska kommentti sai minut ajattelemaan, luin tekstejä hieman tarkemmin ja otin asiasta nyt selvää.
Kirjoittajat todellakin ovat jatko-opiskelijoita joiden tutkimusaiheet sivuavat rahatalouden perusteita. On siis syytä olettaa että he ymmärtävät institutionaalisella tasolla rahajärjestelmän toimintaa paremmin kuin minä, siis käytännössä tietävät enemmän yksityiskohtia siitä, miten keskuspankki toimii. Kirjoituksia hieman kammattuani näyttää kuitenkin siltä, että kirjoittajien keskeinen argumentti näyttäisi olevan, että valtion pitäisi vapaammin saada suoraan lainata rahaa keskuspankilta, jotta sen ei pitäisi antautua "spekulatiivisten rahamarkkinoiden vietäväksi".
Kun törmäsin tähän väitteeseen, luottamukseni laski kyllä entisestään. Eli jos tällä asiantuntemuksella - jota en siis kiistä - mennään sille linjalle että valtion pitäisi saada painaa rahaa tai ainakin lainata sitä keskuspankin suoraan määrittelemällä korolla keskuspankilta (joka tilittää viimekädessä korot takaisin valtiolle), niin kyllä tässä jokin proppaa.
Komppaan tuossa Tiedemiestä. En ole lukenut enkä aio lukea Raha ja talous -blogia, koska en kerta kaikkiaan usko, että sillä on minulle mitään annettavaa. Kuten totesin tuossa ylempänä, vapailla pääomamarkkinoilla rahapolitiikka (lähinnä keskuspankin määräämä korkotaso) on melkolailla marginaalinen työkalu, koska rahaa voi lainata myös muista maista. Toisekseen, hallituksen veropolitiikka on sekin hiukan toissijainen työkalu nykyaikana, koska (kuten totesin yllä) viime kädessä jokaisen hallituksen on noudatettava markkinoiden vaatimuksia (sadakseen lainaa).
Vapaiden pääomamarkkinoiden ymmärtämiseksi taas tarvitsee ymmärtää modernia rahoitusteoriaa eikä suinkaan mitään keynesiläisiä lässytyksiä.
BTW, itse ihmettelin pitkään, miksi moni piti "talousteorioita" hölynpölynä. Nyt ymmärrän että syytökset kohdistuvat nimenomaan perinteiseen kansantaloustieteeseen, jonka ennustearvo on melko onneton.
Jos arvon anonyymia saa opastaa (mikä on huonotapaista tiedän sen) niin sinuna en jatkaisi kansantaloustieteen parissa enää yhtään kurssia vaan hakeutuisin esimerkiksi modernien rahoitusinstrumenttien hinnoittelun pariin kuluttamaan penkkiä. Saat paremmin aikasi kulumaan, ja jos ei muuta niin myös voit oppia tekemään pienimuotoista (?) spekulointia markkinoilla.
Olen eri mieltä. Rahapolitiikan kyky vaikuttaa talouteen on valtava vapaillakin markkinoilla, kun puhutaan EKP:n kaltaisesta talousalueesta. Euromaiden talous on samaa suuruusluokkaa USA:n kanssa ja euroalue on maailman suurin talousalue nimellisesti BKT:lla laskettuna.
Tämä tarkoittaa että EKP tekee maailmanlaajuisesti hyvin merkittävää rahapolitiikkaa. Fed ja EKP eivät esimerkiksi voi pitää kovinkaan isoa korkoeroa. Tai voi, mutta kyllä sillä on valuutan arvoon merkitystä. Pienet erot kuitenkin ovat mahdollisia kun talousalue on suuri. Sama pätee BoJ:iin, jonka merkitys on Aasiassa samalla tasolla kuin Kiinan keskuspankilla. Aasiassa tapahtui carry trade-ilmiötä, jonka ei vapaiden markkinoiden oloissa olla mahdollista, so. Ihmiset lainasivat Jenejä kun korko oli matala, sijoittivat ne korkeamman koron maihin ja pistivät erotuksen taskuunsa. Teoriassa tämän ei pitäisi olla mahdollista jos Kumiksen väite vapaista markkinoista pitäisi paikkansa.
Pienen maan keskuspankin keinot ovat rajatummat. Se voi korkoa manipuloimalla vaikuttaa valuuttakurssien kehitykseen, mutta ei paljoa korkotasoon.
Monetarismiksi nimitetään chicagolaista oppia että raha on neutraalia ja että keskuspankki voi periaatteessa säätää vain inflaatiota vailla sen kummempia reaalisia vaikutuksia. Tämäkin teoria on toki epätarkka. Populäärissä puheessa otetaan usein vastinpari Keynes vastaan Chicago, mutta tämä on ihan lööperiä. Synteesi teorioissa saavutettiin jo 70-80-luvulla. Mankiw (republikaanien neuvonantaja) ja Krugman (liberaali) ovat molemmat ns uuskeynesiläisiä.
Mitä tulee muuhun asiantuntijuuteen, niin kyllä tässä toki on niinkin että jotkut tietävät enemmän kuin toiset. En esimerkiksi pidä jotain vartiaista minään turhana miehenä tai "vajakkina" kuten Kumis väittää. Päin vastoin.
Ihmiset lainasivat Jenejä kun korko oli matala, sijoittivat ne korkeamman koron maihin ja pistivät erotuksen taskuunsa. Teoriassa tämän ei pitäisi olla mahdollista jos Kumiksen väite vapaista markkinoista pitäisi paikkansa.
Olet ymmärtänyt teorian aivan väärin.
Totta kai korkoero on todellinen ja sijoittajien on mahdollista lainata matalamman korkotason valuutasta ja sijoittaa korkeampaan. Tätähän esimerkiksi Soros aikoinaan teki Englannin punnan ja Suomen markan kanssa. Ilman sijoittajia tuo ero pysyisi mutta kun sijoittajat ryhtyvät moiseen arbitraasiin niin toisen valuutan osto ja toisen myynti painavat kurssit korkoeron mukaiseen tasapainoon jollain aikajänteellä.
Samoin eurolla ja dollarilla voi olla isokin korkoero, kyse on pitkälti inflaatio-odotuksista ja toisaalta tietenkin valtion kyvystä kerätä riittävästi veroja velkojen hoitoon. Tässä Yhdysvallat on valovuoden edellä euroaluetta, joten korkoero voi parin vuoden päästä olla useita prosenttiyksikköjä - jää nähtäväksi. Jos ja kun euroalue säilyy huonona investointikohteena, reaalikorot pysyvät täällä jatkossakin matalana. Inflaatiopaine nostaa nimelliskorkoja euroalueella kun taas Yhdysvalloissa nimelliskorkoja nostaa ihan oikea taloudellinen aktiviteetti, josta osoituksena esimerkiksi asuntomarkkinoilla tapahtunut selvä käänne parempaan.
Keskuspankki voi toimillaan myös jäädyttää pankkien antolainauksen, kuten tapahtui 20-luvun lamassa Yhdysvalloissa ja 90-luvulla Suomessa ja Japanissa. Samoin meinasi käydä Yhdysvalloissa 2008 jälkeen ja nyt ehkä käy euroalueella. Tältä osin olet siis oikeassa, että ei keskuspankki täysin hampaaton ole, vaikka käyttääkin merkittävää valtaa jos poliitikot kunnolla sössivät. Mutta tämä ei oikeastaan ollut väitteeni, vaan väitin että vapailla markkinoilla keskuspankinkin on noudatettava kansainvälisten sijoittajien vaatimuksia. Jos eivät noudata vaan harjoittavat "huonoa rahapolitiikkaa", niin sen seurauksena on tietenkin luottolama. Vapaat pääomamarkkinat allokoivat varat sinne, missä niillä on paras tuotto-odotus ja keskuspankki VOI omilla toimillaan sössiä tilanteensa. Eli keskuspankkikaan ei ole mikään jumala joka voi muuttaa mustan valkoiseksi, huonon vero- ja elinkeinopolitiikan hyväksi tai kusettaa kansainvälisiä sijoittajia.
Lyhyesti - vapailla pääomamarkkinoilla pallo on sijoittajilla. Poliitikot ja keskuspankit voivat joko vastata sijoittajien odotuksiin tai taistella tuulimyllyjä vastaan. Vapaat pääomamarkkinat anatavat meille tavallisille kuluttajille turvan hulluja poliitikkoja vastaan.
Ymmärrät itse nyt ihan väärin. Carry ei ole mahdollista koska se on ns. Money on the table. Covered parity sanoo, että valuuttakurssien muutosten pitäisi nollata voitot pitkällä aikavälillä. Jenillä on käyty carry kauppaa vuosikymmeniä. Eli joko markkinat eivät ole vapaat tai ihmiset ovat niin tyhmiä etteivät ota ilmaista rahaa.
Carry on mahdollista tietenkin spekulaationa, mutta keskimäärin siinä pitäisi ottaa takkiin. Jos kohdemaan keskuspankki puolustaa liian korkeaa vaihtosuhdetta, niin valuuttaa shorttaamalla voi tehdä rahaa, jos keskuspankilta loppuu valuutta. Niinkuin Soros ja Markka aikanaan.
Vapailla markkinoilla nimenomaan julkisen kulutuksen (positiivinen) merkitys on mitätön, koska valtion budjettialijäämä valuu herkästi rajalle, eli kun valtio tuhlaa se siirtyy herkästi vaihtotaseeseen. Tämä on ollut tiedossa keynesiläisillä jo 70-luvulta. Poikkeus on teoriassa likviditeettiansa, jossa koron murjominen alas ei auta koska investointihaluja ei silti ole.
Euroalueen inflaatio-odotuksista on kyllä vähän eriäviä mielipiteitä. Korkokäyrästä päätellen markkinoilla ei uskota inflaation nousevan useampaan vuoteen eikä silloinkaan.
Tarkoitin sitä, että sellainen arbitraasi ei onnistu, että ostat esimerkiksi jenejä euroilla Tokion pörssissä ja myyt ne Helsingissä ja teet siinä välissä pienen siivun itsellesi.
Korkoero on teoria, miten valuuttakurssien (odotetaan) menevän. On täysin mahdollista pelata teoriaa vastaan markkinoilla ja tehdä siitä siivu rahaa itselleen. Ei siinä ole mitään ongelmaa tai epäselvää. Pitkällä aikavälillä tilastollisesti häviät (kuten itsekin totesit) mutta yhden ihmisen elinaikana voit hyvinkin lyödä markkinat.
Kyseessä on sama asia kuin osakekursseissa: tehokkailla markkinoilla osakkeen hinnassa on kaikki tieto diskontattuna, eli pitkällä aikavälillä on tyhmää lyödä vetoa markkinoita vastaan. Silti kuka tahansa meistä saattaa onnistua siinä koko oman elämänsä ajan. Mutta kun laitetaan kaikki sijoittajat kehiin, niin silloin keskimäärin mitään ns. ilmaista lounasta ei ole tiedossa.
Niin juuri, mutta jenin kanssa on toiminut systemaattisesti se, että otat lainaa jeneinä, ostat vaikka Australian dollaria, talletat rahat määräajaksi, ja pistät korkoeron taskuun. Se toimi vuosikymmeniä.
Suomi-neito säästyi silkkaa tuuriaan raiskaukselta? suomineidon tarinassa on NIIN PALJON muutakin kuin onnea!
Lähetä kommentti