Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XVI

Suomessa totuttiin median luomaan valheelliseen mielikuvaan yksituumaisesta kansasta. Konsensuksen perusta ilmeni tietenkin tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa eli Tupoiss, joissa valtio ja suurimmat korporaatiot päättivät teollisuustyöntekijän ansiokehityksestä. Tässä klassisen fascismin mukaisessa yhteiskuntajärjestyksessä jokainen ihminen ja jokainen teko oli yhteiskunnan hyväksi eikä mitään saanut tehdä sitä vastaan. Media hienosti tuki tätä hyvää tarkoittavaa ideologiaa patoamalla kritiikin ja ohjailemalla keskustelua.

Kun internet, keskustelupalstat ja blogit tulivat jokaisen käyttöön ei ollut enää mitään tahoa, joka ohjailisi keskustelua. Ensimmäisiä merkkejä sananvapauteen kohdistuvasta uhasta oli tamperelaisen Seppo Lehdon tuomio, jollaista ei välttämättä anneta edes vapauden riistosta ja erittäin nöyryyttävästä seksuaalirikoksesta. Sen jälkeen Mikko Ellilän rankan satiirinen kirjoitus mustista tuomittiin oikeudessa. Pian sen jälkeen Vihreiden naisten aloittaman ajojahdin uhriksi joutui Jussi Halla-aho, joka meni pilkkaamaan poliittisesti korrektia kielenkäyttöä somaleita esimerkkinä käyttäen. Pian tämän jälkeen vähäisemmätkin Facebook-sivustot ja niihin kirjoitetut kommentit pääsivät aina piskuista Lieksaa myöten uutisiin. Pato oli murtunut.

Kuten tiedetään, ei haukku haavaa tee ja kyllä puhetta maailmaan mahtuu. Nämä vanhat viisaudet halutaan nyt korvata uudella termillä "vihapuhe", jossa jonkun ihmisryhmän arvosteleminen on rangaistavaa. Huomionarvoista on, että vasemmistossa - johon klassinen fascismikin lukeutuu - nostetaan erilaisia ihmisryhmiä "uhreiksi" ja autettaviksi. Jos tätä toimintaa - ja siis samalla klassista fascismia ideologiana - arvostelee (satiiriseen sävyyn) niin siitä rangaistaan. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Heikki Sairanen kirjoittaa blogissaan, että

Meidän on ymmärrettävä se, että sanat muuttavat maailmaa. Suosittelen lämpimästi kaikille ViNOn tekstejä ja kannareita kirjoittaville Climate Progress -blogin Joseph Rommin kirjaa Language Intelligence. Miksi? Koska kirja opettaa kuinka kielestä saadaan ase. Ja tapeltavaahan tässä maailmassa nimittäin riittää. Polttava planeetta, köyhien ja rikkaiden erilliset elämät ja poliittinen järjestelmä, joka sössii talouden perusteet.

Liberaalin fascismin perusteiden mukaisesti tässäkin käytetään vertauksena sotaa. On sota köyhyyttä vastaan, sota lihavuutta vastaan, sota epätasa-arvoa vastaan, sota ilmaston lämpenemistä vastaan ja Sairasen tapaan kaivetaan aseet esiin tasa-arvon puolesta. Sota teemana kuuluu fascismiin, koska sota (tai pikemminkin hätätila) oikeuttaa ajamaan kansalaiset yhteen ruotuun ponnistelemaan sellaisen tavoitteen hyväksi, josta ei ole edes ehditty käydä kunnollista kansalaiskeskustelua. Sota oikeuttaa kiireen ja pakkovallan käytön. Ja enää ei edes tarvita, koska keskustelun avauksesta aukeavat vain ovet käräjäsaliin.

Sairanen tulee tahattomasti osoittaneeksi, miksi poliittisen korrektiuden nimissä halutaan ajaa rajoitettua sananvapautta: puhe on vaarallinen ase, ja miksi antaa asetta vihollisen käsiin. Kuten Sairanen toteaa:

On kuitenkin iso virhe tehdä politiikkaa siitä lähtökohdasta, että paras argumentti aina itsestään voittaisi. Se usein häviää.

Senpä takia on parempi omistaa savuava ase kuin sallia keskustelu.