Amerikassa rotuerottelun päättymisen hidastelu on eittämättä jättänyt likaisen leimansa republikaanipuolueen kilpeen. Pitkälti tämän seurauksena vasemmisto on huolella rakentanut mielikuvaa, että rotuerottelu ja sosiaalidarwinismi (siis inho köyhiä kohtaan) on itsessään oikeistolaisuutta. Rakentamista on helpottanut se, että Stalinin tahdosta saksalaisia sosialisteja - jotka siis syyllistyivät kansanmurhiin - alettiin kutsua "äärioikeistolaisiksi" ja "fasisteiksi".
Vasemmistopuolueiden mielestä finanssipolitiikkaa (siis verotusta) hoidetaan parhaiten John Maynard Keynesin oppien mukaisesti verottamalla pahoina päivinä yli tarpeen ja käyttämällä näitä ylijäämiä taantuman aikana. Iltalehti myönsi Keynesin olevan hyvinvointivaltion keskeinen ideologi:
Parhaimmillaan keynesiläisyys ylläpiti talouden ja hyvinvoinnin kasvua. Oppi kuitenkin rappeutui. Huippusuhdanteessa ei kerätty pelivaraa laskukautta varten ja täystyöllisyys vaati yhä vahvempia inflaatioruiskeita. 1970-luvun öljykriisi avasi sitten tien uusliberalismille.Läpi koko 1900-luvun vasemmisto luotti "edistykseen", jonka avulla ihmiskunta nostetaan uudelle tasolle. Nostamiseen tarvitaan sotaa pahoja asioita vastaan, valtion ohjausta, investointisuunnitelmia, yhteisöllisyyden ylistystä ja individualismin paheksumista. Yhteiskuntaa pidetään elävänä organismina ja politiikkaa yhteiskunnan terveystieteenä, jolloin yhteiskunnallisia epäkohtia voitiin käsitellä aivan kuten biologisia ongelmia. Kaupungistuminen, köyhien suuret perhekoot, huono hygienia ja vanhojen porvarillisten tapojen vaalimisen vastustamiselle saatiin yhteiskunnallisen väliintulon oikeutus.
Darwin itse myönsi, että hänen teoriansa voidaan nähdä malthusilaisuuden laajennuksena. Rotuoppiin, rotupuhtauteen ja raskaudenkeskeytyksiin liittyviä tietoja vaihdettiin Atlantin yli. Hitler kirjoitti vankilasta American Eugenics Societyn puheenjohtajalle (joka peräänkuulutti 10 miljoonan amerikkalaisen sterilisaatiota) kirjeen, jossa pyysi ja saikin tarvitsemansa aineiston, jota hän kutsui "raamatukseen" ja lainasi keskeisiltä osin teokseensa Taisteluni. Jälkikäteen hän muuten lähetti kiitoskirjeenkin, joka on taltioituna. Madison Grant kirjoitti 1934 turhautuneena saksalaisten sterilisoitua 50.000 kansalaistaan, kuinka "saksalaiset lyövät meidät omilla aseillamme".
Siinä missä keynesiläisyys oli laajakatseinen kuvaus edistyksellisestä yhteiskunnasta, rodunjalostus oli yksityiskohtainen. Rodunjalostus ja talousoppien tavoitteet ristesivät ja täydensivät toisiaan ja olivat paikoin jopa yhteneväisiä. Sidney Webb, joka oli fabianilaisen sosialismin oppi-isä, totesi, että
Kukaan johdonmukainen rodunjalostuksen kannattaja ei voi kannattaa Laissez Fair -tyylistä individualismia [siis konservatismia] ellei hän luovu leikistä epätoivoissaan. Yhteiskunnan väliintulon merkitystä ei voi liikaa korostaa!Hän näki, että ilman rodunjalostusta Englanti vajoaa irlantilaisten ja juutalaisten haltuun parissa sukupolvessa. Muita innokkaita englantilaisia rodunjalostajia olivat siis sosiologi Beatrice Webb, näytelmäkirjailija George Bernard Shaw, taloustieteilijä Harold Laski, kirjailija H.G. Wells, matemaatikko Karl Pearson, lääkäri Havelock Ellis, kirjailija Aldous Huxley ja lääkäri Eden Paul. He kaikki kirjoittivat Webbin perustamaan New Statesman-lehteen tai Manchester Guardianiin kyseisestä aiheesta.
George Bernard Shaw jopa totesi, että rikolliset ja geneettisesti ala-arvoiset (siis köyhät) tulisi "myötätuntoisesti valitellen ja viimeisen tahdon toiveet runsain mitoin täyttäen kävelyttää kuolettaviin kammioihin ja lopettaa heidät". John Maynard Keynes - josta kirjoitus siis sai innoituksensa - oli Shaw'n vankka tukija. Hän kuului British Eugenics Societyn johtokuntaan aina vuoteen 1945 asti, jolloin Saksan tuhoamisleirit alkoivat nousta julkisuuden valokeilaan. Senkin jälkeen Keynes väitti rodunjalostuksen olevan "tärkein, keskeisin ja jopa nerokkain sosiologian haara".
Jonah Goldberg: Liberal Fascism - The eugenic ghost in the fascist machine
20 kommenttia:
Onko keynesiläisyyttä sovellettu kriisitilanteiden hoidossa missään ilman velanottoa? Se voisi toimia mikäli sitä ei tehdä velaksi. Jos verrataan Raamatun kohtaan 1.Moos. 41:34-36 niin Joosef ei puhu velan ottamisesta vaan siitä että kerää varoja säilöön itse.
Keynes oli se jonka mielestä Saksalle 1. maailmansodan jälkeen määrätytyt sotakorvaukset ovat epärealistisen suuria ja ettei Saksa selviä niistä toteuttamiskelpoisella maksuaikataululla.
Jotkut talousmiehet ovat sanoneet että Suomessa on tehty päinvastoin kun on pitänyt. Hyvinä aikoina on kevennetty veroja ja lisätty menoja, mutta huonoina aikoina kiristetty veroja, leikattu menoja ja lisäksi otettu velkaa. Ei tuo kuullosta keynesiltä. Johonkin aikaan menneisyydessä Suomen valtio oli käytännössä velaton ja taisi tehdä jopa voitollisia budjetteja. Tällöin olisi ollut paras säilöä budjettiylijääjäämä erilliseen rahastoon.
Sä tulet Kumitonttu kohta siihen johtopäätökseen, että vain pyhä katolinen kirkko on ollut oikeassa ;)
Keynesiläisyyden ja eugeniikan kädenlyönti ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, sillä molemmat ovat varsin teknokraattisia ja valtiokeskeisiä ajatussuuntia. Eugeniikka oli aikansa muotia teknokraattien keskuudessa ja niin oli myös keynesiläisyys. Molemmat olivat uusia kiehtovia ajatussuuntia 1900-luvun alun ajattelijoiden silmissä aivan kuten vihreät arvot ja keynesiläisyyden uudemmat muodot(uuskeynesiläisyys, postkeynesiläisyys) nykyään. En ota kantaa aatteiden toimivuuteen tai järkevyyteen, näen vain kyseessä olevan vähän samanlaisen ilmiön mitä esim. EU- ja maahanmuuttokriittisyyden sekä konservatiivisten perhearvojen "klusteroitumisella".
Hyvinä aikoina on kevennetty veroja ja lisätty menoja, mutta huonoina aikoina kiristetty veroja, leikattu menoja ja lisäksi otettu velkaa. Ei tuo kuullosta keynesiltä.
Huonoina aikoina ei ole menoja leikattu. Devalvaation jälkeen tilannetta on vielä pahentanut erilaiset (inflaatiosidonnaiset)indeksit, joilla menoja on kasvatettu.
Johonkin aikaan menneisyydessä Suomen valtio oli käytännössä velaton
Joo, mutta silloin rahamarkkinat oli suljettu, eli valtio (hallitus+Suomen Pankki) kykenivät säätelemään (netto)velkaantumista. Nyt tilanne on toinen. Kuka tahansa saa hakea ulkomailta velkaa.
Sä tulet Kumitonttu kohta siihen johtopäätökseen, että vain pyhä katolinen kirkko on ollut oikeassa ;)
Ihme on tapahtuma, joka ylittää arkikokemuksemme jonkun asian suhteen. Ennen muinoin ihmeenä pidettiin sitä, että joku kykenee tappamaan ajatuksen voimalla. Nyt tunnemme myrkyt, joilla tuokin "ihme" tapahtuu ;)
näen vain kyseessä olevan vähän samanlaisen ilmiön mitä esim. EU- ja maahanmuuttokriittisyyden sekä konservatiivisten perhearvojen "klusteroitumisella".
En ymmärrä miten perhearvot kytkeytyvät EU- tai maahanmuuttokriittisyyteen. Perinteisesti Vasemmistoliitto vastusti EU:hun menoa (koska se oli olevinaan "kapitalistinen" eli EEC:n jatkumo), mutta sehän taas vastusti "perinteisiä perhearvoja". Vastaavasti, maahanmuuttokriittiset eivät vastusta muslimien maahanmuuttoa sen takia, että islamissa on hyvinkin perinteinen käsitys ydinperheestä. Haluatko jotenkin täsmentää väitettäsi?
Se rahamarkkinoiden vapauttaminen sitten toteutettiin 1980-luvun lopulla viimeisen päälle päin likakaivoa. Siinä toimivat pääpiruina presidentti Mauno Koivisto ja Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg sekä valtiovarainminsterit, ensin Erkki Liikanen ja sitten Matti Louekoski. Koivistolla oli jokin pakkomielle vahvaan markkaan.
Aasian mahtitaloudetkaan eivät taida olla mitään avoimia rahamarkkinoita vaikka Aasian talouksia on hypetetty 20 vuotta. Kiinan valuutta on sidottu Amerikan dollariin kiinteällä kurssilla. Ja miten ne Kiinan omat säännöt ovat valuuttojen tuonnin ja viennin suhteen.
Eugeniikka oli 1900-luvun alussa aivan normaali yhteiskunnallinen oppi. Se joutui huonoon valoon lopullisesti vasta 1960-luvulla, (vasemmistolaisen) kansalaisoikeusliikkeen ottaessa sen hampaisiinsa. Eugeniikkaa kannattivat taloustieteilijät melko lailla laidasta laitaan; sitä vastustivat (ennen toista maailmansotaa) lähinnä bolshevikit ja tietyt uskonnolliset piirit.
Olen Keynesin kanssa sikäli samaa mieltä, että "rodunjalostus" on oikeastaan ainoa realistinen sosiologinen ohjelma, joka voi muuttaa pitkällä(*) aikavälillä yhteiskuntaa paremmaksi.
Sosiaalitieteissä ei ole kyetty tunnistamaan yhtään ainutta niin tehokkaasti ihmisten prososiaalista ja sosioekonomisesti tarkoituksenmukaista käyttäytymistä parantavaa tekijää, kuin mitä näille altistavat perintötekijät ovat.
Eugeniikka tuo tietenkin kaikille välittömästi mieleen natsit, ja sitten alkaa tulla vaahtoa suusta. Eugeniikasta onnistuttiin - pitkälti 60-lukulaisten uusmarxilaisten (sittemmin neokonservatiivit) ja (vasemmistolaisten) kansalaisoikeusaktivistien projektina tekemään kirosana.
Eugeniikan juuret eivät varsinaisesti ole sosialismissa, vaan pikemminkin positivismissa, sosiologian perustajan Auguste Comten ajatusten (jonkinlainen sosiokybernetiikka) ja biologian yhdistämisessä. Sosialismilla ja eugeniikalla on yhteisiä kannattajia (natsit) tai kannattajia, jotka ovat omassa ajattelussaan ilmentäneet joitain sosialistisia ajatuksia (kuten Keynes) erityisesti 1900-luvun alusta. Leninistit hylkäsivät perinnöllisyystieteen kuitenkin jo heti alkuunsa, darwinismi oli Neuvostoliitossa jo melko varhaisessa vaiheessa kielletty oppi.
(*) Keynes on tässä vähän ristiriitainen, koska tämä pitkä aikaväli, jolla eugeniikan hyödyt tulisivat esiin, on pidempi kuin se aikaväli, jolla me kaikki olemme Keynesin mukaan kuolleita.
Mitä tulee noihin rahamarkkinakatastrofeihin, sekä Suomen 1990-luvun alun, että Venäjän ja Kaakkois-Aasian "tiikereiden" 90-luvun lopun rahamarkkinakriisit olivat periaatteessa seurausta ns impossible trinitystä (http://en.wikipedia.org/wiki/Impossible_trinity), eli siitä, että valtio ei yhtä aikaa voi pitää kiinteitä kursseja, vapaata pääoman liikkuvuutta, ja itsenäistä rahapolitiikkaa. Jonkun pitää liikkua.
Suomessa kiinteä kurssi (ns vahva markka) ja vapaa liikkuvuus pakottivat Suomen pankin nostamaan korot tappiinsa valuuttapaon estämiseksi. Kauko-Idässä ja Venäjällä kurssien laskupaine johti valuuttapakoon, reservien hupenemiseen ja lopulta vaihtokurssien romahduksiin, ja ulkomaiset lainat räjähtivät silmille. Kelluvien kurssien kanssa näin ei voi käydä, ja se opittiin oikeastaan lopullisesti vasta näissä kriiseissä.
Nykyään "managed peg" on käytössä Kiinassa, mutta sitäkin käytetään vain alaspäin (kuten kait myös Singaporessakin); kurssin nouseminen voidaan estää painamalla lisää rahaa, mutta laskemista ei edes yritetä estää. Tämä oikeastaan vastaa sitä, miten monet maat toimivat Bretton-Woodsin aikakaudella, kun valuuttoja verrattiin USA:n dollariin joka oli (teoriassa) vaihtokelpoinen kullan kanssa.
Toistan siis: Rahamarkkinoiden vapauttaminen ei ollut se ongelma, vaan se, että samalla ei laitettu valuuttaa kellumaan. Vahvan markan politiikan kuviteltiin toimivan kuten Saksassa. Siinä unohdettiin se, että toisin kuin suomalainen sellunkeitto, länsisaksalainen teollisuus oli panostanut tuottamaan monipuolista korkeaa teknologiaa, eikä perustunut siihen, että devalvaatio-inflaatiopumpun avulla valjastettiin koko kansakunta sellunkeittoon, jotta saataisiin "valuuttaa". Teollisuuspolitiikka Kekkosen aikana oli suunnilleen sitä, että muutama vuorineuvos saneli mitä maan pääomilla tehdään ja muut saivat tyytyä rippeisiin, pääomamarkkinoista ei ollut oikeasti tietoakaan.
Tämä ymmärrettiin laajalti, demarit ymmärsivät sen myös. Pääomamarkkinoiden vapauttaminen oli ainoa keino, jolla muu teollisuus sai pääomia ja saattoi kehittyä. Ongelmana oli se, ettei ymmärretty, että "vahvan markan" politiikkaa ei voi päättää ylhäältäkäsin. Sen olisi pitänyt perustua vapaasti vaihdettavaan valuuttaan, jotta pääoman riskiprofiili ei olisi (niin pahasti) vääristynyt.
"Suomessa kiinteä kurssi (ns vahva markka) ja vapaa liikkuvuus pakottivat Suomen pankin nostamaan korot tappiinsa valuuttapaon estämiseksi."
Euron markkinoinnissa markan heikkoutta käytettiin (ja käytetään edelleen) hyväksi ja muistutetaan markka-ajan korkeista koroista. Samalla unohdetaan, että korkeat korot eivät olleet seurausta markasta vaan kiinteästä valuuttakurssista, jota Suomen pankki joutui puolustamaan spekulantteja vastaan.
Markan EMU-kytkentä tuolloin selkeästi liian korkealla kurssilla oli yksi 90-luvun talouspoliittisista virheistä.
Muistini mukaan Suomen vientiteollisuudella oli merkittävä rooli, kun valuuttakurssin puolustamisessa jouduttiin aikanaan nostamaan kädet pystyyn. Ulkomaankaupan voittoja jätettiin tietoisesti kotiuttamatta.
Eugeniikka tuo tietenkin kaikille välittömästi mieleen natsit, ja sitten alkaa tulla vaahtoa suusta.
Juuri näin, ja siksi on tärkeä ymmärtää, että natsit olivat sosialisteja, ja sosialistit ("edistykselliset") kannattivat eugeniikkaa. Nykypäivän sosialistit pitävät viime vuosisadan alun "progressiiveja" hyväntahtoisina, vaikka he olivat avoimesti yksilönvapauksia vastaan ja vieläpä ylpeästi niin. On tärkeää, ettei natseja demonisoida, koska silloin aiheesta ei voida käydä järkevää keskustelua. Se on toisaalta nykypäivän sosialistien halua ja tarkoitus, ja siksi nämä fasismi-leimat heiluvat aina oikeistosta puhuttaessa.
Suomessa kiinteä kurssi (ns vahva markka) ja vapaa liikkuvuus pakottivat Suomen pankin nostamaan korot tappiinsa valuuttapaon estämiseksi.
Ongelman ydin oli siinä, että peruskorko sitoi pankkien tuotot, koska asuntolainat olivat niihin sidottuja. Rahoituksen ne joutuivat kuitenkin hankkimaan vapailta markkinoilta. Tämä johti katteen ohenemiseen ja suorastaan pakotti pankit tyrkyttämään lainaa. Suomen Pankki yritti sitten korkeilla koroilla hillitä erityisesti asuntojen hintojen nousua, mutta sehän vaan pahensi tilannetta. Erityisesti Säästöpankkien kannalta tilanne oli vaikea, koska ne olivat pieninä alueellisina toimijoina erityisen haavoittuvia asuntolainamarginaalien kutistumiselle. Sektori tyrkyttikin kaikille halukkaille rahaa kiinteistösijoittamiseen, yritystoimintaan (mihin laskettiin myös liikemiehet ja hevoskauppiaat mukaan) ja kulutukseen, koska siinä pankki sai kunnon marginaalin.
Valuuttapako - tai pikemminkin valuutan suojaaminen kurssilaskua vastaan - tuli vasta näiden jälkeen. Poliitikot käyttivät aika kitkeriä sanoja syytellessään teollisuutta "epäisänmaallisesta" toiminnasta. Huvittavaa kyllä, Väyrynen oli ensimmäinen merkittävässä asemassa ollut poliitikko, joka alkoi julkisuudessa vaatia devalvaatiota. Paljon eivät asiat todellakaan ole muuttuneet 20 vuodessa.
Koiviston ajatus vahvasta markasta perustui sinänsä oikeaan havaintoon, että suomalainen työmies köyhtyy suhteessa ruotsalaiseen ja saksalaiseen, jos markka devalvoidaan. Valitettavasti köyhtyminen on vielä radikaalimpaa, jos työpaikat loppuvat.
TM:
"Eugeniikkaa kannattivat taloustieteilijät melko lailla laidasta laitaan; sitä vastustivat (ennen toista maailmansotaa) lähinnä bolshevikit ja tietyt uskonnolliset piirit"
Katolinen ja ortodoksinen kirkko, sekä suurin osa protestanteista. Varmaan helluntailaisetkin. Eli tietyt piirit on aika latistava lausunto. :)
Toki oli tietysti niin, ja on kaiketi vieläkin, että kaikki eugeniikka ei ollut puhdasta sosiaalidarwinismia, joka sekin oli ihan hyväksytty asia muuallakin kuin natsien Saksassa.
Hyvä kommentti Idalta.
Jos jostain on näyttöä, niin lähinnä siitä, ketkä eugeniikkaa avoimesti ja julkisesti kannattivat, ja se nimilista painottuu kovin voimakkaasti itseään liberaaleina pitäviin. Mikäli muutkin aatteet sitä kannattivat, niin siitä ei ole jäänyt todisteita jälkipolville.
Vielä lisäys tuohon Tidarin väitteeseen, että eugeniikka olisi ollut nauttinut laajaa suosiota taloustieteilijöiden piirissä poliittisesta suuntauksesta rippumatta, niin Wikipedia (tiedän, se ei ole mikään "oikea lähde") mainitsee sivumennen Havelock Ellisin esittelyssä, että
Like many progressive thinkers of his era, he supported eugenics and served as president of the Galton Institute.
Contents
Like many progressive thinkers - progressive!
Sanalla "progressiivinen" ei viitattu 1900-luvun alussa sosialisteihin tai muutenkaan yksilönvapauden vastustajiin, vaan nimitystä käytettiin kaikista ajatussuunnista, joita voi pitää jotenkin moderneina.
Kielenkäyttösi on vähän niinkuin puhuisit liitukauden eläimistä ja käyttäisit määreitä kuten "jyrsijät" tai "kädelliset", vaikka nisäkkäitä ei edes ollut olemassa.
Sanalla "progressiivinen" ei viitattu 1900-luvun alussa sosialisteihin tai muutenkaan yksilönvapauden vastustajiin, vaan nimitystä käytettiin kaikista ajatussuunnista, joita voi pitää jotenkin moderneina.
Tämä väitteesi tarvitsee nyt kyllä jotain konkreettisempaa todistetta. Wikipedian mukaan:
The term progressivism is used to describe a wide range of views associated with left-wing political movements.
Progressiiviseksi sanotaan kyllä nykyisin monia vasemmistolaisia liikkeitä. 1900-luvun alussa progressiivisiksi kutsuttiin suunnilleen kaikkia liikkeitä jotka eivät olleet ns sosiaalikonservatiiveja tai arvokonservatiiveja. Esimerkiksi naisen oikeutta hakea avioeroa tai äänioikeutta pidettiin vaarallisena progressiivisuutena. Kai sitä sittemmin nimitettiin kommunismiksikin. Kuten esimerkiksi katolisten ja mustien äänioikeuttakin.
Voi olla, minulla on toinen käsitys. Voitko ystävällisesti hankkia tähän jotain viitteitä, sitten kun sinulla on aikaa. Ilman muuta muutan näkökantaani, jos se on virheellinen.
Liberaalit siis kannattivat eugeniikkaa. Mukana oli aivan kunniallisia ja arvostettuja poliittisia ja tieteellisiä auktoriteetteja. Winston Churchill oli myös eugeniikan kannattaja vuosisadan alussa; hän ei ollut sosialisti oikein millään mittapuulla.
Francis Galton oli eräänlainen yleisnero, kiinnostunut kaikenlaisista tieteistä ja teki tutkimusta monella eri alalla, ja oli ehkä tunnetuin eugeniikan puolestapuhuja; itseasiassa hän keksi koko termin. Hän esitti ohjelmaa, jossa yksityiset tahot antaisivat rahalahjoituksia perheille, joissa esiintyy lahjakkuuksia, jos nämä tekevät paljon lapsia. Hän kannatti myös sitä, että äitiys- ja isyyslomia pitäisi rahoittaa perheille, joissa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja tai muuten ansioituneita. Hän esitti myös että erilaiset rahalahjoitukset, joita oli tapana tehdä köyhille nuorille äideille, tulisi suunnata niin että ne kannustaisivat lahjakkaimpia. Tuohon aikaan oli tavallista, että niissä professioissa, joihin naisilla oli ylipäätään pääsy, näiltä naisilta oli kiellettyä mennä naimisiin tai saada lapsia. Galton ehdotti, että sellaiset kiellot tulisi kumota.
Eugeniikan maine yksilönvapauksiin kajoamisena syntyi vasta 1900-luvulla myöhemmin. Nykyään se liitetään Natseihin, joilla oli joitain eugeniikkaohjelmia, mutta pakkosterilisaatiot ja vastaavat eugeniikkaohjelmat oikeasti päättyivät vasta 1960-luvulla, kansalaisoikeusaktivismin myötä.
Eugeniikan historia voidaan jakaa oikeastaan kahteen osaan, ennen 1920-lukua ja sen jälkeen. Ensimmäisen vaiheen eugeenikot eivät kannattaneet mitään pakkosterilointeja tms, vaan ainoastaan kiinnittivät huomiota tiettyihin vallitsevan yhteiskunnan kieltoihin ja rajoituksiin jne käytäntöihin, joilla uskottiin olevan dysgeeninen vaikutus. Vasta kun valtion väliintuloa noin yleensä kannattavat tahot (sosialidemokraatit, natsit jne) ottivat nämä opit käyttöön, tämä aspekti tuli mukaan.
Eugeniikkaa vastustettiin uskonnollisissa ja tiedevastaisissa piireissä siksi, että perinnöllisyysoppi ja evoluutio noin yleensä kiistettiin. Sama pätee tänäänkin. Katoliset vastustavat sitä kuten kaikkea muutakin lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyvää yksilönvapautta (poislukien vapaaehtoinen selibaatti). Katolisten ja muiden ehkäisyä jne vastustavien tahojen on luontevaa vastustaa kaikkea sellaista johon liittyy ajatus siitä, että lasten tekeminen on yksilön harkinnan tulos, eikä "jumalan lahja". En ota kantaa siihen, onko niin tai näin.
Vasemmisto vastustaa eugeniikkaa nykyään, ja syitä on kaksi. Tärkein on se, että pakkosteriloinnit ja muut sosiaali-insinööreilyt 60-luvulle saakka ovat sosialidemokratian suuri häpeätarha, jota on yritetty poistaa historiankirjoituksesta. Osaksi taustalla on myös sosialidemokratian ideologinen suhde Neuvostoliittoon 70-luvun alussa. Neuvostoliitossa eugeniikkaa vastustettiin alusta asti, todennäköisesti pitkälti sattumalta, koska marxismi-leninismi ei hyväksynyt darwinilaista kehitysoppia. Michurin oli venäläinen kasvitietilijä ja Lysenkon oppi-isä, joka pyrki risteyttämällä saamaan aikaan uusia lajikkeita. Hän oli osin menestyksekäs, eikä mikään sekopää (toisin kuin Lysenko), mutta hänen taustateoriansa perinnöllisyydestä oli enemmän lamarckistinen kuin darwinistinen. Michurinista tuli virallisen venäläisen biologian isä.
Itse kannatan alkuperäistä eugeniikan päämäärää, siis sellaisten yhteiskunnallisten rakenteiden tunnistamista ja korjaamista, jotka kannustavat antisosiaalisia yksilöitä lisääntymään.
(yllä pitäisi lukea että Michurinista tuli virallisen Neuvostoliiton biologian isä. Venäläistä biologiaa oli ennen sitäkin, ja laadukastakin)
Winston Churchill oli myös eugeniikan kannattaja vuosisadan alussa; hän ei ollut sosialisti oikein millään mittapuulla.
Winston Churchill on kuvaillut Benito Mussolinia sanoilla: "The world's greatest living lawgiver". HG Wells kuvaili Mussolinia churchilliksi, joka ei ole käynyt Harrow'ta
Itse kannatan alkuperäistä eugeniikan päämäärää, siis sellaisten yhteiskunnallisten rakenteiden tunnistamista ja korjaamista, jotka kannustavat antisosiaalisia yksilöitä lisääntymään.
Sosiaalidemokratian ongelma on, että kansalaisia tulee kohdella heidän sukupuolensa, seksuaalisen suuntauksensa tai rotunsa mukaan. Toisin kuin konservatiivit, liberaalit uskovat edelleen, että valtion tulee järjestää toiminnot esim. rodullisten lähtökohtien mukaan. Toisin sanoen, liberaalit, rotukysymykset ja monikulttuurisuus omaavat paljon pidemmän historiallisen yhteisen lähtökohdan, mitä enemmistö ihmisistä oikein edes ymmärtää. Sosialismi on rotuoppia, toisin kuin konservatismi.
Lähetä kommentti