Markkinoilla jokaiselle tuotteelle, palvelulle ja ajatukselle määräytyy hinta. Valinnat vastaavat yksilön todellisia arvoja, kun taas demokratiassa yhden aseman parantaminen heikentää aina jonkun toisen asemaa. Tai kuten Björn Wahlroos kirjassaan "Markkinat ja demokratia - loppu enemmistön tyrannialle" toteaa:
Aina löytyy enemmistö, joka haluaa jakaa tulot uudelleen, kunnes kannustinseuraamukset painavat talouden polvilleen ja synnyttävät vararikkoon menevän valtion, jossa rikkailla menee aiempaa huonommin, mutta niin menee kaikilla muillakin.Milton Friedman ja Ludwig von Mises saavat kehuja keynesiläisyyden hohdon himmentämisestä. Ns. sivistyneistölle Wahlroos puolestaan esittää mielenkiintoisen älyllisen haasteen. Koska markkinoilla ei ole tunteita, se ei perustele, päättele tai osoita syitä ja seurauksia - se vain hinnoittelee. Minkä takia kaikki informaatio ei voisi muka sisältyä yhteen lukuun - hintaan? Markkinat mittaavat myös mieltymysten voimakkuuden, kun taas äänestyskopissa yksittäiseen kysymykseen ei voi vastata eikä ketään edes kiinnosta moinen.
Wahlroos ei ole demokratian vastaisella ristiretkellä. Hän vain arvostelee demokraattista päätöksentekoa kalliiksi, tehottomaksi ja yksilönvapautta loukkaavaksi. Hän perustelee näkemyksensä paremmin, kuin mitä ne kiljukaulat, jotka vauhkoontuivat välittömästi, kun Wahlroosin kirja julkaistiin. Wahlroos vanhana kansantaloustieteen professorina hallitsee myös asiapuolen: Demokratia syö tehot kansantaloudesta, koska kollektiivisen päätöksenteon lopputuloksena kannustimet ja palkkiot kohdentuvat väärin.
Wahlroos kannattaa kansanäänestyksiä yksittäisistä vaihtoehdoista, koska siinä kansan ääni tulee oikeasti kuuluville. Hän siis haluaa vallan takaisin kansalle - pois poliitikoilta. Tätä on Wahlroosin demokratiavastaisuus, ja koska se oli liian vaikeata toimittajakunnan (ja muiden itseään viisaina pitävien) ymmärtää, julkisuuteen nousi väite, että Wahlroos vastustaa kansan valtaa. Hmph.
16 kommenttia:
Kumitonttu: "Demokraattisen järjestelmän nimeen vannovat ovat pääsääntöisesti vapaita markkinoita vastaan, koska vapailla markkinoilla osapuolet eivät ole toisistaan riippuvaisia."
- Puhtailla markkinoilla ollaan riippuvaisia muista, ostamaan houkuteltujen muiden epämääräisestä ja vaihtelevasta joukosta. Jos muut eivät osta tai myyminen takkuilee esim. sairauden takia, tulee nälkä, jano ja kylmä. Sadekin kastelee. Sairaudet alkavat vaivata kroonisesti. Vaimoa ei saa. Opiskelemaan ei pääse. Riskit ovat kovat, jolloin turvallisuuden ja tulevaisuuteen varautumisen tarve kasvaa. Se vähentää kulutusta (heikentää markkinoita) ja lisää pyrkimyksiä suurempaan omavaraisuuteen. Markkinoiden myymien vakuutusten kattavuus ei riitä läheskään kaikille, tai sitten hinnat ovat liian korkeita, osittain myös puhtaassa markkinataloudessa vallitsevan kovan statuskilpailun takia. Puhtaat markkinat ovat ns. self-defeating entity, ja kyse on vain siitä minkälaisia systeemejä ja järjestelyjä syntyy sitä täydentämään.
Puhtaiden markkinoiden kannattajien kannattaisi pohtia väistämätöntä, eli sitä mitkä järjestelyt markkinoita täydentävät, tai joiden tulisi niitä täydentää.
Ps. En edellä mainitulla tarkoita sitä, että puhtaat markkinat ovat huono lähtökohta. Kyse on realismista.
Vapailla markkinoilla kaikella on hinta, ja se on ilmeisesti liian raadollinen ajatus ihmisille ymmärtää yleisesti. Käytännössä kuitenkin jokaisella on joku hinta. Kun sanotaan, etten myy mistään hinnasta, hinta on ääretön. Mutta sekin on hinta.
Euroopassa on nyt vuosikymmeniä vain kiristetty yhteiskunnan valvontaa ja virkamiesten määrää, mutta yhä uusia ja vaikeammin hahmotettavia ongelmia syntyy jatkuvasti. Markkinat hinnoittelisivat nämä ongelmat ja niistä päästäisiin eroon. Nyt näin ei tapahdu, mistä tämä eurokriisikin on pohjimmiltaan seurausta. Kun poliitikot ja virkamiehet väittivät, että euro on ikuinen, he muuttivat markkinoiden tasapainoa lupaamalla hoitaa myös Kreikan valtion velat. Nyt niitä velkakirjoja on leikattu tasapainon löytämiseksi. Koko ongelma on siis täysin hallinnollisesti luotu. Markkinoilla velkapaperin korko olisi sisältänyt leikkauksen riskin.
Olisi perin ironista, kun EU on virallisesti perustettu jäsenmaiden välisen rauhan ja ystävyyden takaamiseksi, niin lopputulos olisi totalitaarinen eurokommunismi.
Kuten Mises sanoo:
"The issue is always the same: the government or the market. There is no third solution."
"Markkinauskovaisuus" on pahasta, koska se osoittaa miten tarpeeton, ylimitoitettu ja jopa haitallinen julkinen sektori loppujen lopuksi on.
Joka tapauksessa mielestäni on tultu pitkälle siitä, että (sosiaali)valtion tehtävä olisi vain vähäisen toimeentulon takaaminen.
Miksi esim. julkista terveydenhuoltoa? Miksei toimeentuloon sisältyvä harkinnanvarainen terveydenhuollon korvaus?
Kaikki tehdään vaikeimman kautta.
Niin, siis valtiolla on tasan tarkkaan yksi ainoa tehtävä: turvata vapaat markkinat. Valtion ei tule ohjata markkinoita, koska hallinnollinen päätös ei ohjaa mitään vaan kuluttaa resursseja. Vähänkään pidemmällä tähtäyksellä kansalaiset voivat paremmin, ovat vauraampia ja ennen kaikkea vapaampia, jos he saavat itse päättää, mitä ostavat tai ovat ostamatta.
Virkamiesten ohjaamassa taloudessa ihmiset eivät voi toteuttaa omia halujaan. Virkamiehet ovat luonteeltaan sellaisia, että he haluavat valvoa ja rankaista niitä, jotka eivät heidän päätöksiään hyväksy. Itse en voi ymmärtää, mistä moinen itsekkyys voi saada moraalisen perustan. Ehkä heillä ei ole sellaisia arvoja, jotka sotisivat älyllisesti tasa-arvoa vastaan. Eivät he ole "pahoja" vaan ainoastaan näköalattomia.
Niin, siis valtiolla on tasan tarkkaan yksi ainoa tehtävä: turvata vapaat markkinat.
Ja nyt meillä on julkinen
-koulutus
-terveydenhuolto
-päivähoito
-vanhustenhoito
-kirjastotoimi
-urheilu- ja virkistystoimi
-sosiaalitoimi
jne.
Miksi? Koska demokratiassa ihminen voi äänestää itselleen - jos ei rahaa suoraan - niin sitten palveluja.
Miksi? Koska demokratiassa ihminen voi äänestää itselleen - jos ei rahaa suoraan - niin sitten palveluja.
Riippumatta siis siitä, onko tällä äänestävällä ihmisellä rahaa itsellään näihin palveluihin, jos ne tuotettaisiin esim. yksityisellä sektorilla.
Markkinaratkaisu on ns pareto-optimi komparatiivis-staattisessa mielessä, eli markkinahinta allokoi resurssit tehokkaasti. Mutta on kaksi asiaa (muitakin voi toki olla), joita markkinaratkaisu ei koske.
Ensinnäkin, markkinat eivät allokoi tehokkaasti jos on informaatioepäsymmetriaa. Akerlofin "peaches and lemons" on klassinen esitys tästä. Tähän liittyy myös vakuutusteoreettinen problematiikka, johon valkea viittaa. Tämä ei tarkoita, että markkinat eivät toimi, ainoastaan että niitä täydentämään syntyy väkisinkin erilaisia mekanismeja.
Toinen ulkoisvaikutukset. Libertaarit ihmeen usein väittävät ettei niitä ole tai ettei niistä tarvitse välittää. Positiivisten kanssa voi näin ollakin, koska jos jollakin asialla on positiivisia ulkoisvaikutuksia, hyötyjät kyllä esimerkiksi ryhtyvät harjoittamaan hyväntekeväisyyttä. Toisaalta jonkinlaista "demokratiaa" yleensä syntyy lokaalisti juuri tällaisen koordinointiin.
Negatiivisia ulkoisvaikutuksia on melkein mahdotonta korjata jos ei ole jotakin tahoa johon voi vedota. Vaihtoehtoja demokratialle tietenkin on, mutta jokaisessa niistä on kuitenkin joku "tyranni" joka kieltää roskien heittämisen naapurin pihamaalle tms.
Nim. tiedemies,
yhteisöt ovat hallinneet yhteismaita onnistuneesti (negatiivisten ulkoisvaikutusten hallinta) jo ainakin viisituhatta vuotta. Ei siihen mitään tyrannia tarvita.
Kumitonttu,
psykologisesti ihmiset eivät hyväksy sitä, että kaikella on hinta, että kaikki on kaupan ja että kaikki on vain markkinaa. Se loukkaa mm. pyhyyttä ja lojaalisuutta. Jos esim. tarjoaisit jollekin henkilölle, jolla on pulaa rahasta, 15 miljoonaa euroa hänen äidistään, jotta voisit ostaa hänet orjaksesi, aiheuttaisit (erittäin todennäköisesti) vihaa ja suuttumusta. Tai vaatisit henkilöä pettämään yhteisönsä 25 miljoonasta eurosta. Tai häpäisisit yhteisön pyhiä arvoja.
http://faculty.virginia.edu/haidtlab/mft/index.php
Puhdas markkina -ajatus perustuu ajatukseen blank slate ihmisistä, jotka sopeutuvat markkinoihin, mutta ihmisillä on monia psykologisia taipumuksia, jotka eivät noudata markkinoiden lakeja, eivätkä sopeudu niihin.
Nämä on otettava huomioon sosiaalisesti konstruoitaessa markkinoiden perusteita.
Valkea, "tyrannialla" viittasin siis siihen, että aina joku kokee sen tyranniana, jos ei saa toimia täysin omavaltaisesti.
Yhteisöt kykenevät ratkaisemaan ison osan niistä ongelmista, joita markkinoilla esiintyy, kuten asymmetrisen informaation, erilaisten luottamusta ylläpitävien mekanismiensa kautta. Yritykset pyrkivät osin ratkomaan samoja ongelmia; niiden vahvuus on suurempi joustavuus mutta heikkous alhaisempi koheesio.
Mutta yritykset tai yhteisöt eivät kykene nekään ratkaisemaan kaikkea. Esimerkiksi riittävän suurta yhteismaata (vaikkapa Itämeri) ei ole mielekästä hoitaa yhteisöllisesti, koska on äärimmäisen epätodennäköisetä että yksittäinen yhteisö kykenisi sitä hallinnoimaan ja koska yhteisöjä on väistämättä valtava määrä, yhteismaan ongelma on tavallaan yhteisöjen välinen. Tämä näkyy jo siinäkin, että valtiot eivät ole kovin hyvin saaneet hoidettua ongelmaa. (Valtio vuotaa enemmän kuin yhteisö, mutta toisaalta sillä on enemmän resursseja valvontaan jne)
Yhteisöillä on kiistattomia vahvuuksia suhteessa puhtaisiin markkinaratkaisuihin, jotka ovatkin oikeastaan pelkkä abstraktio. Ihmiset muodostavat esimerkiksi perheitä. Ei markkinoita olekaan mielekästä tunkea sinne missä niitä ei ole, vaan ainoastaan antaa niiden toimia esteettömästi siellä, missä niiden toiminta on tehokasta ja hyödyllistä.
Demokratia on eräänlainen vajavainen yritys tuottaa koordinaatiota hyvin suurten ihmisjoukkojen toiminnalle, standardoida pelisääntöjä jne. Tilanteessa, jossa on isojen yritysten kaltaisia vapaita toimijoita, jotka vaikuttavat kansallisella tai jopa kansainvälisellä tasolla, tarvitaan joitain standardeja myös tällä tasolla. Demokratia heikkenee tehokkuudeltaan mitä isompiin yksikkökokoihin mennään.
Otsikko "Wahlroosin vetypommi sivistyneistölle" on varsin onnistunut.
Kirjoitin jokin aika sitten viestin "Hans-Hermann Hoppe ja vallan intellektuaaliset henkivartijat".
Wahlroosin "pommi" onkin nimenomaan suunnattu sekä valtaa (=kansanvalta, (sosiaali)demokratia) että sen "intellektuaalisia henkivartijoita" vastaan.
Kirjasta syntyi "sirkus", koska sekä demokratian edustajat että heidän intellektuaaliset henkivartijansa yllätettiin täysin.
Toisin sanoen Wahlroosia vastaan ei keksitty mitään muita väitteitä, kuin että:
-"ei se oo totta"
-"ei sovi Suomeen" jne...
Sen takia vasemmisto ei enää halua vääntää kirjasta, koska se häviäisi siinä väännössä.
Lisäys edelliseen viestiin.
Se on tärkeä ymmärtää. Kun ihmiset vastustavat vaistomaisesti ja vihaisesti markkinoita, kyse ei ole pelkästään valtio- ja kuntariippuvuudesta, vaan siitä, että atomisoiduilta ihmisiltä on riistetty monia sellaisia asioita (mm. yhteisöt), joihin heidän psykologiset taipumuksensa suuntautuvat. Kun niillä ei ole mitään todellista kohdetta, ne etsivät jonkin korvikkeen, olipa se kuinka huono tahansa. Valtio toimii tällaisena korvikkeena, pseudo-yhteisönä, pseudo-moraalina, pseudo-oikeudenmukaisuutena, pseudo-huolenpitäjänä (osittain tietysti reaalisenakin, mutta teknisenä prosessimaisena huolenpitona, ei aitona välittämisenä), pseudo-lojaalisuuden kohteena, jne. Siten markkinat, koska niiltä puuttuvat nämä pseudo-ominaisuudet (puhumattakaan oikeista ominaisuuksista), joutuu lähes automaattisesti pahantekijän ja pahan rooliin. Jotta markkinat voisivat vastata tähän haasteeseen, niihin pitäisi liittää sellaisia *todellisia* rakenteita ja systeemeja, jotka vastaavat ihmisten psykologisiin tarpeisiin ja taipumuksiin. Todellinen voittaa pseudon, on parempi kuin pseudo.
Ei markkinoita olekaan mielekästä tunkea sinne missä niitä ei ole, vaan ainoastaan antaa niiden toimia esteettömästi siellä, missä niiden toiminta on tehokasta ja hyödyllistä.
Tuo on ihan totta, ja kuten Wahlroos kirjoitti, niin markkinat eivät ota kantaa - ne hinnoittelevat. Mutta jos ja kun otetaan kantaa, päätöksenteon tulisi perustua tehokkaimpaan ratkaisuun eli hinnan ja arvomaailman väliseen tasapainoon. Tämä ei toimi nykyisessä demokraattisessa yhteiskuntamallissa, jossa hinta riippuu yhteisön jäsenen asemasta eli siitä, tuottaako hän yhteiskunnalle lisäarvoa vaiko ei. Tämän saman asian kimpussa pähkäilivät ns. founding fathers, jotka yrittivät lähestyä ongelmaa maanomistuksen kautta. Mutta kuten tiedetään, hylkäsivät lähestymistavan perustuen huonoihin kokemuksiin Euroopan vanhoista valtiomuodoista johtuen.
Siinä missä ennen vain maanomistajat maksoivat veroa ja kohtelivat alaisiaan miten huvitti, nyky-yhteiskunnassa jokainen palkkatyöläinen on eräänlainen vanhan ajan renki. Varmastikin tarvitsee suojelua, mutta onko suojelua ottaa yksilön vapaus korporaatiolle parempi kuin avata työmarkkinat niin avoimiksi, että vapaita työpaikkoja on aina riittävästi tarjolla.
Varmastikin tarvitsee suojelua, mutta onko suojelua ottaa yksilön vapaus korporaatiolle parempi kuin avata työmarkkinat niin avoimiksi, että vapaita työpaikkoja on aina riittävästi tarjolla.
Ei suomalaisessa yhteiskunnassa kyse ole enää työntekijän suojelusta. Päinvastoin
Kyse on työntekijöiden yhteenliittymien (ammattiliitot, SAK) harjoittamasta työnantajiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan kohdistuvasta järjestelmällisestä kiristyksestä.
Demokratia mahdollistaa tämän.
On perverssiä nähdä joku ammattiliittoon kuuluva henkilö, esim. kuntatasolla työskentelevä työntekijä "riiston uhrina". Päinvastoin. Hän riistää muita ammattiliittonsa ja demokratian avulla.
Kiinassa moiselle on pantu piste. Käsittääkseni ay-toiminta on Kiinassa laitonta tai tarkoin valtion kontrollissa.
Lähetä kommentti