Haircut

Papukaija Urpolainen on esittänyt, että satatuhatta euroa vuodessa tienaavien tulee maksaa "solidaarisuusvero". Vero on väliaikainen, mikä sentään hiukan helpottaa oloamme. Tämä lasten opettajaksi pätevöitynyt sangen kokematon kaunotar lanseerasi Suomeen erään termin. Kun hänen johdollaan suomalaisten veronmaksajien rahaa valutetaan Välimeren rantahiekkaan muutama miljardi, Jutta alkoi puhua tukanleikkuusta. Sosialismin keino ratkaista ongelmat on olla puhumatta ikävistä asioista ja muuttaa ne positiivisiksi. Ei siis puhuta rahasta vaan resursseista, ei maahanmuuttajien tekemistä rikoksista vaan suomalaisten rasismista, ei siirtolaisista vaan maahanmuuttajista, ei suomalaisista vaan kantasuomalaisista ja niin edelleen.

Muuten en olisi asiasta jaksanut välttämättä kiinnostua, mutta kun alkaa vaikuttaa siltä, että Urpolaisen - ja esimiehensä Jyrki Katalaisen - osaaminen talousasioissa on samalla tasolla kuin minun osaamiseni tietokoneasioissa, eli juuri nollan yläpuolella. Kun minä puhun tietokoneesta, tarkoitan sillä läppäriä enkä esimerkiksi toimistotalon hissien kulkua ohjaavaa järjestelmää. Minulle tietokone ja sähköposti kuuluvat yhteen pakettiin. Urpolainen ei kehdannut puhua Kreikan valtion myymien velkakirjojen nimellisarvon leikkaamisesta eli velkojen anteeksiannosta eli akordista. Se on varsin tavanomainen järjestely yristysmaailmassa, jossa vaikeuksiin ajautuneiden yritysten toimintakykyä pidetään rahoittajapankin toimesta yllä. Tarkoitus pankin kannalta on, että yrityksen kaatuminen ajaisi toimialan muut yritykset vaikeuksiin, minkä takia on parempi tukea yhtä kaikkien kustannuksella.

Akordin sijaan Urpolainen alkoikin puhua hiustenleikkuusta eli haircutista. Tosiasiassa kuitenkin haircut tarkoittaa velkakirjan vakuusarvon laskemista. Eli jos sijoittajalla on vaikkapa Suomen valtion velkapapereita, jotka hän panttaa, velkapaperi käy lähes koko nimellisarvostaan vakuudeksi. Kuten me kaikki tavikset tiedämme, asunto on sen verran riskinen kohde, että pankki hyväksyy sen arvosta myöntämänsä lainan vakuudeksi vain 70%. Jos tilanne muuttuisi äkillisesti huonommaksi, pankki voisi ilmoittaa asuntovelallisille, että asunnon arvosta enää 35% käy vakuudeksi, jolloin pankki olisi tehnyt haircutin eli hiustenleikkuun kiinteistömassan suhteen.

Ei sillä, pieni asiahan tämä kokonaisuuden kannalta on, mutta valitettavan kuvaava. Media ei viitsi haastaa poliitikkoja enää ollenkaan. Tai osaa, siitä kai se on kiinni kun seuraa yleisesti uutisointia.