Helsingin Totuuden päätoimittaja Mikael Pentikäinen on moneen ehtivästä suvusta. Veljensä Antti Pentikäinen on Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja. Poikien sisko Mari Pentikäinen on puolestaan naimisissa arkkipiispan teologisen sihteerin Risto Leppäsen kanssa. Maria ollaan vihkimässä papiksi, mikä ei miellytä lestadiolaisia, joihin koko konkkaronkka kuuluu.
Sisarusten isä Juha Pentikäinen on entinen Helsingin yliopiston uskontotieteen professori sekä Keskustapuolueen varapuheenjohtaja vuodelta 1986. Hänen setänsä Vilho Pentikäinen on tunnetuin suomalainen maanpetturi, jonka Riikka-vaimon isä oli Otto Wille Kuusinen. Vilho pakeni Stalinin syliin vuodettuaan sitä ennen vuosien ajan kaikki puolustusvoimiemme pääesikunnan salaisimmat asiakirjat venäläisille. Motiivia en tiedä, mutta useinhan se on vastaavissa kuvioissa silkka rahanahneus ja idealismi.
Ei tietenkään ole Mikaelin vastuulla, että hänen isosetänsä on pahimman luokan maanpetturi. Ei myöskään ole Erkki Tuomiojan vika, että hänen isoäitinsä Hella Wuolijoki oli Neuvostoliiton vakooja, joka kannatti kommunismia kaiketi feminismin innoittamana. Wuolijoen touhuissa oli myös rahasta kyse, kuten Armand Hammerinkin, joka suorastaan lypsi rahaa Stalinilta. Jollain tapaa kuitenkin odottaisi, että merkittävissä asemissa olevat ihmiset avautuisivat ajatuksistaan maanpettureiksi luettavien sukulaistensa suhteen; jonkinlainen yhden miehen Tiitisen-listan paljastus. Mistä tuli mieleeni, että valtionhallinnossa kuulemani mukaan homojen ylin suojelija on eräs Tiitinen, jolla on tapana kovistella virkamiehiä, jotka ovat jollain tavalla onnistuneet suututtamaan jonkun homon. Hyväveli-verkosto toimii ja onhan aatteella jopa presidentillinen suojeluspyhimys.
Pertti Jarla - Iina Kuustosen tavoin Pekka Haaviston tukija - kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että Vihreät eivät ole taistolaisia, koska siellä ei ole muita entisiä taistolaisia kuin Satu Hassi. Kirjoituksen kommenteissa Martti Tulenheimo kyselee
Olisi kiinnostavaa kuulla, onko näitä väitteitä viljelevillä tosiaan tietoa yhdestäkään toisesta vihreissä toimivasta entisestä taistolaisesta kuin Satu Hassista?ylimieliseen sävyyn, josta Antti Tulenheimo tuskin riemastuisi. No, jos minä nyt "yhdenkään toisen vihreissä toimineen entisen taistolaisen" paljastan, niin sen jälkeen vaaditaan kolmatta ja niin edelleen. Hän on tunnettu porilainen Olli Santavuori, joka luojan kiitos on tullut sittemmin järkiinsä. Tuomiojat, pentikäiset ja hassit pysyvät vallan kahvassa, koska koko poliittinen kenttä on läpeensä korruptoitunut. Poliittinen eliitti syyttää silmät kirkkaina yritysjohtajia ahneudesta sortuen itse vielä pahempaan ahneuteen.
Taiteilijoiden vasemmalle kallellaan oleminen on ehkä muodikasta, koska sillä tavalla saa medialta julkisuutta. Mikael Pentikäisen johtama Totuus julkaisi kulttuuriosiossaan koko sivun kirjoituksen Bruce Springsteenin uudesta levystä. Levy itsessään on entisen kapinallisen soolouran tuotannon veroista roskaa, mutta kun Pomo ilmoittaa tukevansa Occupy Wall Street -liikettä, jopa napsahti mainos, jollaisesta levy-yhtiöt ei olisi saanut rahallakaan. Toisin kuin suomalaiset vastineensa, niin Armand Hammer kuin Bruce Springsteenkin tiedetään kuitenkin vahvasti isänmaallisiksi.
3 kommenttia:
Mainitsemasi aviisi ja sen takana oleva suku EI OLE KOSKAAN ajanut Suomen yhtenäisen valtion ja kansakunnan asiaa.
Kirjoitin aiemmin, että Talvisodan aikainen ulkoministeri Erkko teki kaikkensa, jotta Suomi joutuisi sotaan Neuvostoliiton kanssa:
Eräs mielenkiintoinen sivujuonne tähän (vääristynyt) kapitalismi vs. kommunismi -asetteluun löytyy myös Suomen historiasta. Suomi haluttiin liittää Neuvostoliiton vastaiseen sotaan väkisin. Tämän takasi silloisen ulkoministeri Eljas Erkon toiminta. Erkko veti Suomen neuvottelijat pois Neuvostoliitosta, vaikka Mannerheimin mukaan neuvottelijoilla olisi ollut "ihan hyvät mahdollisuudet" torpata Stalinin aluevaatimukset. Erkko halusi varmistaa, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota syttyisi - no matter what. Tämä siksi, että Neuvostoliiton aluevaatimukset olisivat vaikeuttaneet natsi-Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, kun se myöhemmin tulisi tapahtumaan operaatio Barbarossan yhteydessä. Näin ei saanut käydä. Alueluovutuksista ei edes keskustella! Tästä päätöksestä syntyi ja syttyi Talvisota.
Mannerheimin mukaan olisi ollut mahdollisuus, että Stalin olisi luopunut aluevaatimuksista Talvisotaa edeltäneissä neuvotteluissa. Erkko kuitenkaan ei halunnut edes tutkia, olisiko tämä vaihtoehto ollut käytettävissä, vaan veti neuvottelijat pois Moskovasta.
Tänä päivänä kyseinen aviisi tarjoaa äänen entisille 1970-luvun taistolaisille. Ei siksi, että aviisin takana oleva suku olisi niinkään taistolainen ideologialtaan, vaan siksi, että taistolaisuus ja suvaitsevaisuus rapauttaa tehokkaasti suomalaista yhteiskuntaa.
Tälläkin kertaa aviisin agendaa sanellaan suoraan Yhdysvalloista.
Mannerheim totesi Stalinin vaatimista alueluovutuksista vain sen, että Suomi ei tarvitse omaa puolustustaan varten kyseisiä alueita, mutta hän ei ottanut suoraan kantaa siihen, pitääkö niistä luopua. Kuten myöhempi historia osoitti, Stalinin tarkoitus oli vallata Suomi, joten luopumalla alueistaan Suomi olisi oman arvioni mukaan samalla ottanut ratkaisevan askeleen siihen suuntaan, että meidän tiemme olisi ollut Viron tie. Stalin halusi miehittää Suomen, siitä ei ole mitään epäselvyyttä.
Erkko ajoi lähinnä pohjoismaista linjaa, mutta pitkään oli nähtävillä, että Ruotsi ei sido omaa kohtaloaan Suomen kohtaloon. Erkko ei ajanut Suomea sotaan vaan piti itsepäisesti kiinni linjastaan eikä voinut myöntää itselleen olleensa väärässä. Talvisodan loppuvaiheessa tuli selväksi, että Suomi pyytäessään apua Englannilta sitoisi Venäjän natsi-Saksan liittolaiseksi. Suomi olisi selvinnyt moraalisena voittajana, mutta itsenäisyys olisi mennyt. Minusta Erkon linja oli omalla tavallaan järkevä ja perusteltu, mutta hinta oli kova. Mutta - kuten totesin - Stalin ei missään vaiheessa halunnut sen olevankaan halpa.
Santavuori oli maolainen.
Lähetä kommentti