Nopeasti Soini leimattiin muukalaisvihamieliseksi populistiksi, jonka esikuvat löytyvät Jörg Haiderista ja muista "äärioikeistolaisista" liikkeistä. Vielä pari viikkoa sitten vanhempi valtiomies Paavo Lipponen yritti vanhanaikaista ja väitti, että vaikka "Soini ei ole äärioikeistolainen, Jussit Halla-aho ja Niinistö ovat". Soini puolusti Niinistöä, mutta ilmeisesti itsekin kokee vaaralliseksi asettua Halla-ahon tueksi. Tai sitten hän pitää Halla-ahoa äärioikeistolaisena, mitä pidän valitettavasti todennäköisempänä tulkintana.
Etelä-Suomen kaupunkien edistyksellisesti ajatteleva siipi ryhdistäytyi nyt meneillään olevissa presidentinvaaleissa, ja laskeskeli aivan oikein, että EU-kriittiset Timo Soini ja Paavo Väyrynen syövät ääniä toisiltaan, joten toiselle kierrokselle on mahdollista saada yksi vasemmistolainen, jos äänet keskitetään Haavistolle. Niin kävikin - demarien ikoni Paavo Lipponen sai tuekseen vain demarien vanhan siiven äänet.
Välittömästi alkoi selvittely, mistä Haavisto äänivyörynsä sai, ja ehdokas itse vihjasi, että sama porukka, joka äänesti Jytkyn Soinille, oli nyt hänen tukenaan. Median kannalta tässä on yksi pirun iso ongelma: Pekka Haavisto on populisti! Jos Soinin menestys oli populismia, samojen äänestäjien siirtyminen Haaviston taakse on suorastaan noloa (Paavo Rautio).
Kun muu Suomi tuntuu näyttävän kaupunkien suvaitsevaistolle, että Haavistosta ei presidenttiä tule, alkoi lännenlokarien tyyliin likainen peli:
huomio on sosiaalisessa mediassa käännetty vaalien ensimmäisen kierroksen kalkkiviivoilla pois asiakysymyksistä täysin epäolennaiseen asiaanYleensä vaalien likainen peli mielletään oikeistopuolueiden harjoittamaksi, ja parhaiten loanheitto osataankin Yhdysvaltain republikaanien leirissä - ainakin jos suomalaisilta toimittajilta kysytään. Itse nimeäisin vaikkapa Yhtenäinen Venäjä -puolueen, mutta se on sivuasia. Vasemmiston nykyinen pohjantähti, teknokraattien ylijumala Osmo Soininvaara syyllistyy itse omassa blogissaan todelliseen loanheittoo, jos sellaisena pidetään keskittymistä epäolennaisuuksiin (1.2.2012 Kielipoliisi pamputtaa). Paras puolustus Soininvaaralta on, että "Ranskassa mainoksen huonosta kieliasusta saisi sakot". Ranskan kulttuurisen yhtenäisyyden vaaliminen onkin hieno asia, mihin piti käyttää Niinistön vaalikampanjaa esimerkkinä...? Uskoo ken tahtoo.
7 kommenttia:
Luomistyö on teko, joten juoksija on teko. Ode vain ei osaa suomea, eikä ajatella asioita länsimaisen filosofian näkökulmasta. :)
Hyvä näkökulma - enpä tajunnut itse. Kun Soininvaara aina jaksaa ilkkua suomalaisia siitä, että emme ole kansainvälisiä toisin kuin ranskalaiset, niin miten ihmeessä hän viitsii takertua mainoksen kirjoitusasuun. Kauan sitten SAABin takaikkunassa oli tarra Se.Varma.Kotimainen ja muistan kuinka tädit ja muut martat henki vinkuen kauhistelivat, miten siinä raiskataan oikeinkirjoitusta.
Populismi on yksinkertaistaen sitä, että esitetään yksinkertaistus, joka ei oikeasti lisää ymmärrystä, johdetaan siitä joku poppaskonsti, ja väitetään että kaikki ongelmat ratkeavat tällä konstilla, mutta muut vain ovat tyhmiä.
Kaikki sellainen poliittinen retoriikka, joka toimii tällaisilla ehdoilla, on populismia. Populismin vastakohdaksi voi todellakin ottaa teknokratian, eli asiantuntijavallan. Poliittisesti populisti yrittää vakuuttaa kansalaiset siitä, että hänellä on vippaskonsti, teknokraatti siitä, että hänellä on aitoa asiantuntemusta tai ainakin kykyä kuunnella relevantteja asiantuntijoita.
Toinen populismista eroava suunta on ideologia. Populistinen politiikka tähtää miellyttämään, yleensä lyhyellä aikavälillä, jotakin ryhmää, ideologinen politiikka taas tähtää jonkin ideologian mukaiseen yhteiskuntamalliin. Ideologisen politiikan kolme pääsuuntausta ovat sosialismi, konservatismi ja (klassinen) liberalismi.
Moderni liberalismi on omaksunut jonkin verran klassisen liberalismin ja jonkin verran sosialismin piirteitä niin, että sitä voi pitää kokonaan uutena ideologian haarana erotuksena näistä kolmesta.
Populismi voi tietysti olla ideologisesti värittynyttä. Usein jossain määrin nousujohdanteinen mutta alakynnessäoleva ideologia nousee populistisin keinoin, kuten sosialismi toisen maailmansodan jälkeen ja konservatismi 1970-80 luvulla briteissä ja USA:ssa, ja nyttemmin myös Euroopassa. Valtaideologia taas usein kehittyy teknokraattiseen suuntaan, koska noin yleisestiottaen ihmiset ovat edes jossain määrin vastuuntuntoisia, ja vaikka poliitikot kusevatkin asioita huolella, he turvautuvat teknokratiaan valtaan päästyään, koska populismi määritelmänsä nojalla ei oikeasti toimi.
"Kyllä kansa tietää" on kai ehkä klassinen populistinen toteamus. Se ei tarkoita mitään, mutta sen on tarkoitus tuottaa kansalaiselle voiman tunne ja käsitys vaikuttamisen mahdollisuudesta.
En halveksu populismia yleisesti. Joskus sitä tarvitaan, sillä merkittäviä muutoksia yhteiskunnassa ei saada aikaan teknokraattisin keinoin; asiantuntijavaltaan uskovilla on taipumus sortua mikromanagerointiin. Tämä kyllä näkyy Suomessa.
Kummallakin on kumminkin puolensa. Käsitys, jonka mukaan populismi tarkoittaa samaa kuin demokratia, on kyllä irvokas. Ehkä totuudenmukainen, mutta se ei kyllä kerro hyvää itse demokratiasta.
Itse en nykymuotoista demokratiaa oikein pidä kovin hyvänä. Mutta parempaakaan ei ole toistaiseksi tarjolla.
Kiitos Tidari, hyvää pohdintaa. Mielenkiintoinen tuo jako sosialismiin, konservatismiin ja klassiseen liberalismiin. Täytyisi tarkastella sitä useammasta suunnasta, mutta kyllä siinä kieltämättä on ideaa. Myös määritelmäsi modernin liberalismin juurista on hyvä. Moderni liberalismi lienee aika lähellä viljelemääni liberaalia fascismia.
Minua häiritsee tuo populismin määritelmä nykyisellä tavallaan. On älytöntä kutsua populismiksi sitä, mikä hyödyttää äänestäjiä. Tällöinhän koko ongelmasta päästäisiin luopumalla yleisestä äänioikeudesta tai siirtymällä suoraan diktatuuriin. Minusta populismia on se, että LUVATAAN ÄÄNESTÄJILLE JOTAIN, VAIKKA TIEDETÄÄN ETTEI SE OLE RATKAISU KYSEISEEN ONGELMAAN.
Ja tässä on myös teknokraattien keskeinen vaara: on turha kuvitella, että kaoottista systeemiä voi ohjailla. Teknokratia yhdistyy vielä käytännössä laajaan keskushallintoon, koska eihän niitä järkeviä päätöksiä muuten saada toteutetuksi.
Nykymuotoinen demokratia on hyvä ja toimiva ratkaisu. Muutos tarvitaan puolueisiin, jotka nostavat valtaan aivan liian heppoisia hahmoja kuten Katainen, Vanhanen, Urpolainen jne.
Tämä onnistuu sillä, että puolue ei voi eikä saa tarjota aktiiveilleen mitään lopunikäistä työuraa, vaan puolueet ovat vain ja ainoastaan väylä omien ajatusten ajamiselle - ei oman elannon hankkimiselle. Puolueet ovat täynnä loisia, koska ne tarjoavat helpon keinon hyvään elintasoon.
Minusta populismia on se, että LUVATAAN ÄÄNESTÄJILLE JOTAIN, VAIKKA TIEDETÄÄN ETTEI SE OLE RATKAISU KYSEISEEN ONGELMAAN.
Tämä on kyllä oikein hyvä määritelmä populismille.
Se, mitä sanoin nykymuotoisen demokratian ongelmista, liittyy läheisesti siihen, mitä itse sanot. Minusta nimittäin ei yleisestiottaen voida erottaa jonkin systeemin toteutusta sen periaatteesta; Jos demokratia nykyisillä pelisäännöillä johtaa tilanteeseen, jossa puolueet ovat täynnä "loisia"(*), niin vika on pelisäännöissä.
(*) En ole ihan samaa mieltä keskeisestä ongelmasta. Puolueiden johtoon päätyy broilereita, ei pakastevirkojen ja hyvävelijärjestelmän vuoksi, vaan siksi että puoluepolitiikka nyt vaan on monimutkaista, siellä tehdään melko pitkäjänteistä työtä, ja hallintoasioiden, lakien jne. osaaminen on tietynlaista erityisasiantuntemusta. Puoluejohdot ovat siis ammattipoliittikkoja täynnä lähinnä siksi, että nykyjärjestelmässä kannattaa erikoistua.
En ole kuitenkaan eri mieltä siitä, että poliitikkojen eläkevirat ja muut palkkiot pitkästä poliittisesta urasta ovat kyllä irvokkaita. Tämä käytäntö oli kyllä jo Rooman tasavallassa; ansioituneet senaattorit pääsivät lopulta konsuleiksi (eräänlainen puhemies/pääministeri) ja entiset konsulit olivat kunniakansalaisia, esimerkiksi armeijoiden johtoon jne, nimitettiin entisiä konsuleita. Tämä käytäntö on oikeastaan ollut jossain määrin katkeamaton kaikkialla eurooppalaisen hallintokulttuurin alueella.
Tämä on kyllä oikein hyvä määritelmä populismille.
Kiitos. Korostan silti, että populismi halutaan ymmärrettävän, että se olisi kansan tahdon ajamista. Em. määritelmän mukaan populismi on kuitenkin kansan huijaamista, eli väitetään ajettavan kansan tahtoa, vaikka TIEDETÄÄN, ettei se aja kansan ETUA. Hyvä esimerkki on etuisuuksien antaminen, vaikka etuisuuksiin ei ole rahaa. Ei väliä koska etuisuudet ja kuka ne maksaa, mutta pitäisi reilusti uskaltaa tunnustaa, että etuisuuksien myöntäminen ei missään vaiheessa lopu kysyntään vaan aina tarjontaan. Suomeksi: pää tulee aina vetävän käteen.
Lähetä kommentti