Vanhasen rotuopit

Poliittisesti oikeaoppinen kieli kääntää tosiasiat mieluisikseen. Logiikka ja järki eivät ohjaa ajattelua, jos johtopäätös on ennakolta tiedossa. Tatu Vanhanen on muutamaan otteeseen aiheuttanut pahaa mieltä polliittisesti oikeaoppista kielenkäyttöä vaativille (Iltalehti). Tatuhan on väittänyt, että kansakuntien menestystä selittää erot niiden älykkyydessä.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa törmää toisinaan ongelmaan, joka johtuu siitä, että omia näkemyksiä puolustellaan omakohtaisilla kokemuksilla. Tällöin esimerkiksi kaikki neekerit ovat mukavia, koska väitteen esittäjä ei tunne muita kuin mukavia neekereitä. Vastaavalla tavalla suomalaisilla on geneettinen viinanhimo, koska jostain on joku sellaisen geenin löytänyt.

Suuria ihmisryhmiä tarkastellaan tilastollisin mentelmin. Niin on pakko tehdä, koska henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvat todistukset jostain asiasta ovat huonoja, koska jollain toisella on vastakkainen kokemus. Jotta saadaan selville, kumman kokemus on todellisempi ts. tapahtuu todennäköisemmin, joudutaan haastattelemaan suuria ihmisryhmiä eli tilastoimaan selvitettävää asiaa. Tilastollisin menetelmin voidaan väittää, että Suomessa on enemmän vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä kuin Kiinassa. Tämä on ilmiselvä tosiasia, eikä se muuksi muutu, jos joku sanoo pitävänsä vaaleapalmikkoista, sinisilmäistä naista kauniimpana kuin vinosilmäistä mustatukkaista mongolia. Mielipiteen esittäminen voi joissain tilanteissa osoittaa huonoja käytöstapoja, mutta käytöstavat ovat puolestaan usein kulttuuriin sidottuja, joten Suomessa tuon toteaminen vaikkapa työpaikalla olisi varsin noloa, mutta kiinalaisen kolhoosin ruokalassa päinvastaiselle kauneuskäsitykselle vain hyväksytvästi nyökkäiltäisiin.

Rita Carterin Aivot -kirjassa todetaan, ilman siis rasismin häivää, että puolet kahden eri ihmisen välillä mitatusta älykkyysosamäärän erosta voidaan selittää geeneistä johtuvaksi. Arvion mukaan älykkyyteen vaikuttaa noin 50 eri geeniä. Perimän jälkeen parhaiten älykkyyttä selittää se, kuinka paljon perheessä keskustellaan, debatoidaan, ja kuinka paljon siellä luetaan kirjoja. Huonosta kotitaustasta korkeaan sosioekonomiseen yhteisöön nostetuilla lapsilla keskimäärin älykkyysosamäärä nousee 16 pistettä. Eroja selittää myös muut materiaaliset tekijät kuten ruoka, terveys ja niin edelleen. Carter väittää lukuisiin tukimuksiin perustuen, että lukuisat erilaiset ominaisuudet esiintyvät juuri älykkäillä ihmisillä. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi taloudellinen vauraus, ennakkoluuloton lähestymistapa yhteiskunnallisiisn asioihin ja esimerkiksi pituus. Kuten yllä totesin, nämä ovat kuitenkin tilastollisia ominaisuuksia eikä se siis tarkoita, että jokainen varakas ja pitkä on älykäs. Se vaan tarkoittaa, että kun tuhansia varakkaita ja pitkiä ihmisiä tutkitaan, heistä löytyy keskimäärin enemmän älykkäitä kuin lyhyistä ja köyhistä.