Quango

En ole ollut mikään suuri Englannin ystävä koskaan, vaikka Yle paljon lähettikin niitä BBC:n ns. laatusarjoja. Vaikka Englannin siirtomaa-aikakausi päättyi vasta kauan toisen maailmansodan jälkeen, Englannin suuruus oli aika ohuella perustalla. Singaporen ja Liverpoolin satamissa ei oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin englantilainen hallinto ja kieli. Englantilaista hallintoa kutsutaan nimellä Whitehall, koska kyseisellä kadulla sijaitsevat Englannin keskeiset valtionhallinnon virastot.

Englanti, samoin kuin kaikki läntiset maat, on ajautunut vakavaan rakenteelliseen taloudelliseen alijäämään. Sosialismin utopia silmissään eurooppalaiset poliitikot ovat rakentaneet hyvinvointivaltiota, jossa etuja on annettu joka suuntaan holtittomasti. Markkinat saivat tänä keväänä aiheesta tarpeekseen, ja lopettivat Kreikan valtion velkakirjojen ostamisen. Roopen blogissa Mediaseuranta oli hyvä linkki Libero-lehteen, joka on vasemmistonuorten aikakauslehti. Päätoimittaja Eliisa Alatalon pääkirjoitus, otsikolla "Syytän kapitalismia", on rankkaa kamaa:

Kreikka, kuten muutkin kohta kriisiytyvät valtiot, joutuvat rahanlainaajien
ikeeseen. Tämä ei oikeistohallituksia haittaa, sillä lainaehdot noudattelevat
samaa kaavaa kuin jo toteutettu politiikka: yksityistämistä, julkisten
palvelujen kurjistamista, kontrollin lisäämistä ja palkkojen leikkaamista.

Amerikkalaiset kutsuvat omia virastojaan yleisnimellä "the three-letter-government-agencies". Englannissa on käsite Quango, joka on lyhennys sanoista quasi non-governmental organisation. Englannin valtio joutuu leikkaamaan menojaan reilusti (Times online), ja arviolta 300-700.000 valtionhallinnon työntekijää saa lopputilin. Englannissa asuu 61 miljoonaa ihmistä, joten Suomeen verrattuna tuo tarkoittaisi 25-60.000 julkisen sektorin viran lakkauttamista härmässä.

Englannin budjettivaje on lähes käsittämätön 156 miljardia puntaa eli noin 180 miljardia euroa. Suomen kokoon suhteutettuna 15 miljardia, mikä lienee aika lähellä Suomen valtion tämän vuoden lainatarvetta, joten voisi sanoa, että samassa veneessä istutaan. Tällaisten quangojen, jotka elävät siis verovaroin, mutta eivät ole vastuussa kenellekään, syytä pitkälti on, että Eurooppa on ajatunut pöhöttyvien hallintokoneittensa halvaannuttamaksi melkein liikuntakyvyttömäksi rammaksi, joka kuvittelee tulevansa hallinnollisilla päätöksillä maailman navaksi, kuten se oli joskus 200 vuotta sitten. Eurooppalaiset päättäjät tuntuvat elävän ihan niin kuin ne aateliset, jotka syrjäytettiin kansallisvaltioiden syntymisen yhteydessä 1800- ja 1900-luvuilla.