Islamin synnystä

Ykän innoittamana avaan sanaista arkkuani pikaisesti. Nojaan yksityiskohdissa tämän kirjasarjan neljänteen osaan, jonka on kirjoittanut norjalainen historioitsija Erik Gunnes. Tiedän, katolinen pappi arvioimassa islamin syntyä kuulostaa täysin kritiikittömältä lähestymistavalta, mutta täytyy ymmärtää, että uskonnolliset ihmiset kykenevät tutkimiaan asioita tieteellisesti siinä missä ateistitkin. Varmasti jokaisella on omat sokeat pisteet, joihin ei ota kantaa tai muuttaa todistusaineistoa mieleisekseen, joten näitä näkemyksiä saa kommentoida.

Nykyinen arabian niemimaa ympäristöineen on ollut hedelmällisempi kuin nykyinen aavikko, mutta silti se on ollut haavoittuvainen ilmaston vaikutuksille. Aavikoiden beduiinien tiedetään usein vallanneen pohjoisessa, kultainen puolikuu, olleet sivilisaatiot. Kamelin kesyttämisen jälkeen (1.500 eKr) beduiinit pääsivät lisäksi liikkumaan nopeasti.

Paimentolaisten johdossa olivat päälliköt, joiden arvonimi oli shaikh eli sheikki. Mitään valtioita paimentolaiset eivät onnistuneet kehittämään tai ainakaan pitämään yllä. Yhteisöt olivat isävaltaisia ja vieraanvaraisuus oli aavikkomoraalin tärkein arvo. Paimentolaiset uskoivat luonnonjumaliin ja henkiin aivan kuten suomalaiset heimot täällä härmässä samoihin aikoihin.

Arabiasta muodostui vähitellen tärkeä solmukohta idän ja lännen kauppareiteille jo vähintään kolme tuhatta vuotta sitten. Alueen kaupungeista mielenkiintoisin on tietysti Petra. Kaupungeissa noudatettiin yhä vanhaa paimentolaisuskoa ja -moraalia. Kaupankäynnin piristämänä rahatalous alkoi tuhota vanhaa tapakulttuuria ja rikastuneet kauppiaat vähät välittivät klaaniuskollisuudesta. Tarvittiin uutta ideologiaa, jolla olisi laajempi perusta kuin omaan sukuun ja heimoon perustuva moraalijärjestelmä.

Mekassa, ja oikeastaan kaikissa arabikaupungeissa, laajoja joukkoja kääntyikin 500-luvulla (jKr) juutalaisiksi ja kristityiksi. Ilmapiiri oli hyvin avoin uudelle uskonnolle. Medinassa asui viisi heimoa, joista kolme juutalaisia. Kaksi muuta solmivat Muhammedin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Muhammed hyväksyttiin välitystuomariksi. Muita tuloja Muhammedilla ei Medinaan muuttonsa jälkeen ollutkaan, joten hän ajautui ryöstelemään Mekkaa, vanhaa kotikaupunkiaan. Liittouduttuaan Medinaa ympäröivien paimentolaisten kanssa Muhammed pystyi häätämään kaksi juutalaisheimoa pois. Mitä he eivät saaneet mukaansa, Muhammed ryösti itselleen. Kolmannen juutalaisheimon kaikki miehet tapettiin, ja naiset ja lapset myytiin orjiksi paimentolaisille.

Mekkakin lopulta taipui Muhammedin sotajoukkojen edessä, ja kaikki heimot koko niemimaalla pakotettiin solmimaan rauha ja liitto Allahin profeetan kanssa. Arabit olivat tottuneet siihen, että sellaisia liittoja tehtiin, eikä niitä ollut tarkoitustakaan noudattaa, jos ne eivät tuottaneet itselle mitään etua. Muhammed lähti pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan Kaabaan kivelle ja suoritti kaikki rituaalit, jotka olivat kuuluneet vanhoihin klaaniuskontoihin. Vasta silloin käytännössä kaikki heimot sitoutuivat häneen ja jo samana kesänä Muhammed kuoli noin 60-vuotiaana (siis kesäkuussa 632).

Muhammed oli luonut arabialaisen kulttuurin perustan. Hyvänä taktikkona ja opportunistina Muhammed palasi alituiseen Vanhan testamentin tapahtumiin. Hän odotti juutalaisilta liittolaisuutta paimentolaisuskontoja vastaan. Ei ole liioittelua sanoa, että Muhammed näki julistuksensa juutalaisuuden arabialaisena muunnoksena. Hän myöhemmin oivalsi, että juutalaiset pitivät häntä vääränä profeettana, mutta silti islamin koko rakenne on lähellä juutalaisuutta. Samoin kuin kristinuskonkin.

Islamin suosio perustui siihen, että Muhammed tarjosi hyvin yksinkertaista moraalioppia. Jumala ratkaisee kaiken, mistä johtuu muslimien voimakas taipumus nähdä asiat ennaltapäätettyinä - kohtaloonsa uskoen. Muhamettilaisilla ei ollut kristinuskon pyrkimystä kaiken kattavaan eettiseen oppijärjestelmään, vaan islamin sanoma oli korostuneen maanläheinen. Oli sallittua tavoitella maanpäällistä hyvää ja kostaa sai - ei kuitenkaan enempää kuin silmä silmästä.

Islamin lahja arabialaisten kauppiaiden politiittiselle ja hallinnolliselle johdolle oli paljon enemmän, mitä paimentolaisuskonnot kykenivät koskaan tarjoamaan. Islam loi ulospäin yhteiseltä näyttäneen rintaman, jossa beduiinit ja kaupunkien porvarit olivat samaa kansakuntaa. Islamin johtajat olivat sukupolvien ajan tottuneet sotaan ja nyt uskontonsa levittämisestä rohkaistuneina lähtivät valtaamaan muita kulttuureita. Pohjoisessa vauraat bysantti ja persia menettivät hallitsemiaan alueita. Kristinuskon etenemisen itään katkaisi islam.

Islam on Allahin yhteiskunta ja se tulee ymmärtää hyvin kirjaimellisesti. Allah säätää lait ja ne lait Allah oli antanut Muhammedin kautta. Joskus Allah korjasi näkemyksiään antamalla uuden "yhtä hyvän tai paremman" lain. Muhammedin kuoltua tämä ei enää onnistunut, joten hänen seuraajansa saivat alkaa paremman puutteessa noudattaa hadithia, perimätietoa Muhammedin elämästä. Koraani ja hadith muodostavat sunnan, Muhammedin elämäntavan matkimisen.

Käytännössä paljon jouduttiin rakentamaan vanhojen arabialaisten esi-islamilaisten tapojen varaan. Kun tavat poikkesivat hiukan toisistaan eri heimojen alueilla, syntyi ongelma siitä, kuka voi luoda ennakkopäätöksiä. Tulkinnoille annettiin yhä vähemmän painoarvoa ja islamin kehitys pysähtyi. Hyväksyttiin näkemys, jonka mukaan ei ollut sellaisia ongelmia, joihin ei olisi jo annettu vastausta, jos tarkoin etsi. Islamilainen oikeus ja yhä kiihtyvä teknologinen kehitys erkanivat toisistaan pysyvästi. Jo vuonna 849 muslimien kalifi joutui luopumaan uskovien johtamisesta "jumalalta saatujen tietojen mukaisesti".

Ensimmäiset kalifit olivat siis onnistuneet kääntämään alueen heimot yhdessä tuumin ryöstämään muita kulttuureita uskonnollisen hurmion voimalla. Saalis oli mittaamaton ja kustannukset olemattomia. Mutta jo ennen vuotta 800 Espanja ja koko Pohjois-Afrikka oli menetetty. Sotilaallinen laajeneminen oli pysähtynyt. Pyrkimykset valloittaa Konstantinopoli epäonnistuivat. Liikkuvuus oli ollut arabien voima, mutta Euraasiassa teknologinen osaaminen oli korkeammalla tasolla. Raskas ratsuväki, jouset ja piirityskoneet pelastivat Euroopan. Uuden teknologian käyttäminen vaati ammattiarmeijaa, mihin muslimit eivät pystyneet. Arabit vetäytyivät takaisin erämaahansa.

Islam levisi vielä uudelleen Eurooppaankin, mutta Espanjan diktaattori Al-Mansur poltti Cordoban kirjaston (vuonna 1.000) vastalauseena pakanallisten juutalaisten ja kristittyjen tiedemiesten uusille, radikaaleille näkemyksille. Kulttuuri, joka kielsi pyhien kirjoitustensa uudet tulkinnat, ei todistettavasti voinut hyväksyä etenemistä muillakaan osa-alueilla. Kun Koraanin sana on Allahin sanaa, kirjain kirjaimelta, älymystöllä ei ole mitään keinoa edetä luonnontieteessä. Kun kansa vierasti yhteiskunnan muutoksia, yksinvaltias toisensa jälkeen muutti yhteiskunnallista toimintaa huonompaan suuntaan.

Kun turkkilaiset ja mongolialaiset sotajoukot pyyhkäisivät yli muslimimaailman 1.000-luvulta lähtien, islam käpertyi lopulta sisäänpäin. Vuoden 1.200 paikkeilla filosofinen ajattelu loppui ja pari sataa vuotta myöhemmin islamin valloittamilla alueilla loppui kaikki luonnontieteellinen kehitys.