Psykopatia

Kirjan Psykopatia (toim. Helinä Häkkänen-Nyholm) toisessa osassa tutustutaan käytännön sovelluksiin psykoppaattien toiminnasta oikeuslaitoksessa, työpaikoilla ja perheissä. Psykopaatteja esiintyy eri rikosten yhteydessä seuraavasti:
90% sarjamurhat
50-60 % seksuaalimurhat
30-35% henkirikos
25-45% raiskaus
5-31% pedofilia
15-30% perheväkivalta
10% vainoajat

Psykopaattisen väkivaltaisuuden luonteesta kirjoitetaan:

Psykopatia on yhteydessä siihen, kehen väkivalta kohdistuu. Psykopaateilla väkivalta kohdistuu muita väkivaltarikollisia harvemmin perheenjäseneen ja useammin tuntemattomaan henkilöön. Perheen sisäisiin henkirikoksiin syyllistyneissä psykopaatit ovat aliedustettjua. Sekä naisten että miesten osalta psykopaattisen henkilön tekemä tappo kohdistuu tyypillisesti hänelle entuudestaan tuttuun henkilöön, useimmiten ns. ryyppytuttuun. Henkirikoksesta tuomituista noin 1/3 on psykopaatteja, kaikista vangeista n. 1/7 ja koko väestöstä 1-2/100. Vakavista rikoksista yli puolet on arvioiden mukaan psykopaattien tekemiä. Psykoppaatteja voidaan hyvällä syyllä kutsua oikeuspalveluiden suurkuluttajiksi. Kaikki psykopaatit eivät kuitenkaan syyllisty rikoksiin - älyllisesti huonosti sijoittuvat ovat korostetummin esillä kun taas älykkäät psykopaatit pystyvät menestymään muilla tavoin.

Etenkin siviiliprosessissa osapuolet hakevat oikeutta tuomioistuimelta ja niin tehdessään ihmisten oletetaan toimivan suhteellisen rationaalisesti. Psykopaattien elämäntapaan kuuluu impulsiivisuus, elämyshakuisuus, muiden kustannuksella eläminen, pitkän tähtäimen tavoitteiden puute ja vastuuttomuus muista ihmisistä. Psykopaattisen henkilön kohtaavan oikeudenhoidon ammattilaisen pitäisi perehtyä psykopatian erityispiirteisiin ja vuorovaikutustyyliin, joka ei noudata normaaleja sosiaalisia normeja, mistä voi olla vakavia seurauksia oikeusprosessille. Psykopaatille ominaista on valehdella, teeskennellä, uhkailla, pyytää palveluksia, pyrkiä saamaan vastapuoli epävarmaksi, esittää tietävänsä asiasta enemmän kuin todellisuudessa tietää, keskeyttää, kiinnittää huomio epäolennaisuuksiin ja ylläpitää tiivistä katsekontaktia. Prosessioikeus sisältää useita vuorovaikutustilanteita (kuulustelu, todistelu, valmistelu, käsittely), jotka ovat alttiita sosiaaliselle vaikutelman luonnille. Vaikutelman luonti ja hallinta on tavoitteelista käyttäytymistä, jonka avulla ihminen pyrkii kontrolloimaan sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Vaikutelman luonti on keskeisessä roolissa muun muassa työhaastattelussa. Oikeudenhoidon alalla vaikutelman luominen on olennaista angloamerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä, jossa käytetään valamiehiä. Suomessa 90-luvulla voimaan tullut alioikeusuudistus lisäsi vaikutelman luonnin merkitystä myös meillä.

Psykopaattien elämäntapaa kuvaillaan:

Vaikka psykopaatit toimivat hetken mielijohteesta, impulsiivisesti, erityisesti omaisuusrikosten toteuttamiseen liittyy suunnitelmallisuutta. Heikosta itsehillinnästä johtuen psykopaatit ovat erityisen herkkiä ylireagoimaan turhautumiseen, epäonnistumiseen, kuriin ja arvosteluun. Vastuuttomuus ja epäluotettavuus tarkoittavat, etteivät velvoitteet ja sitoumukset merkitse mitään. Vastuuttomuus voi ilmetä taloudenhoidossa, liikenteessä, työpaikalla liike- ja ihmissuhteissa. Psykopaatti on tavanomaista herkempi karkaamaan, kun vankeja siirretään.

Psykopatiaan liittyy se, että henkilö on taipuvainen elämään päivä kerrallaan ja muuttamaan suunnitelmia usein. Psykopaatit eivät täytä oikeuden määräämiä velvoitteita tavallista useammin kuin muut ihmiset. Psykopaatti odottaa muiden elättävän häntä riippumatta heille aiheutuvista haitallisista tunteista tai taloudellisesta rasitteesta. PSYKOPAATIN ON SANOTTU VOITAVAN TUNNISTAA SIITÄ, KUN HÄN PYYTÄÄ LAINAKSI RAHAA JA TULEE SELLAINEN TUNNE, ETTÄ ON LAINATTAVA, VAIKKA ENTISETKIN VELAT OVAT JÄÄNEET SAAMATTA TAKAISIN.

Suomen vankiloissa on noin 4.000 ihmistä (Yhdysvalloissa noin 3.000.000). Rikosseuraamusviraston mukaan ensimmäistä kertaa vankilaan joutuvista vain muutama prosentti joutuu vankilakierteeseen. Yleinen käsitys kierteeseen joutumisen suuresta todennäköisyydestä on väärä ja perustuu siihen, että vankiloissa olevista vangeista suurin osa on monta kertaa sinne palanneita pitkiä tuomioita suorittavia vankeja. Vankilaan joutumisen todennäköisyydestä saa väärän kuvan, jos tutkitaan vankilassa olevia vankeja. Naiset saavat Suomessa keskimäärin vuoden lyhyempiä tuomioita samoista henkirikoksista kuin miehet.

Työmarkkinoilla: Pintatasolla psykopaattinen työnhakija voi vaikuttaa ystävälliseltä, suorapuheiselta ja yhteistyökykyiseltä. Hän aloittaa vastaamalla kysymykseen, mutta päätyy puhumaan aivan muusta aiheesta antaen kuitenkin vaikutelman, että olisi vastannut, vaikka todellisuudessa ei kertonut mitään olennaista. Psykopaatit ovat luontaisia kuulijan vakuuttamisessa, mitä esimerkiksi poliitikoilta, myyntimiehiltä ja promoottoreilta vaaditaan. Patologinen valehtelu tulee parhaiten esiin pitkissä, syvällisissä haastatteluissa, joissa haastateltava saattaa huomaamattaan esittää ristiriitaista tietoa koulutuksestaan, työhistoriastaan tai perhetaustastaan. Psykopaattisia piirteitä omaavien työnhakijoiden tapauksessa nimettyihin suosittelijoihin ja entisiin työpaikkoihin yhteyden ottaminen on ensiarvoisen tärkeää. Psykopaatit eivät ole yleensä tiimihenkisiä ja liian itsekkäitä työskennelläkseen yhteisen tavoitteen eteen. Psykopaatti haluaa asemaa, uraa, mainetta ja rahaa, ja hän tavoittelee niitä polkemalla muita ja olemalla haluton työskentelmään niiden eteen ahkeruuden ja aikaansaavuuden avulla. He eivät ajattele tekevänsä töitä yhdeksästä viiteen ja ylenevänsä vaativampiin tehtäviin 3-5 vuoden aikajänteellä.

Mielenkiintoista on pohdinta siitä, miksi psykopaatit menestyvät työelämässä:

Työntekijöiden oletetaan olevan tuottavia ja orientoituneita yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä rehellisiä, hyviä työkavereita, jotka eivät loukkaa muita. Kuinka on mahdollista, että psykopaattisilla persoonallisuuspiirteilla varustettu ihminen voi menestyä tällaisessa ympäristössä?

Työelämässä vallitsevat nykyisin jatkuvat muutos- ja kehityspaineet, aikaisempaa matalammat organisaatiot, vähäisempi kontrolli ja globaalisuus. Taloudellinen taantuma saa aikaan suuria muutoksia. Työntekijöiden tulee olla entistä reagointikykyisiä, tehokkaampia ja ennen kaikkea vakuuttavampia. Heidän täytyy kyetä tekemään päätöksiä nopeammin, vähemmällä tietomäärällä, selvitä virheistä nopeammin ja kyetä elämään seurausten kanssa. Heidän tulee olla yrittäjähenkisiä, sellaisia jotka nauttivat muutoksestaja vaihtelusta sekä sietää epätietoisuutta ja turhautumista. Muutoksessa olevat organisaatiot ovat oiva kohde psykopaatille, sillä muutoksen aikana organisaatio on heikoimmillaan ulkoisen ja sisäisen manipulaation suhteen. Muutoksessa olevan yrityksen johto tai henkilöstohallinto ovat stressaantuneita ja pahimmassa tapauksessa lamaantuneita ympärillä olevasta kaaoksesta, mikä voi ilmeta muutosvastarintana ja henkilöstön työtehon heikkenemisenä. Kestää aikansa ennen kuin uusi organisaatio toimii, ja psykopaatit voivat hyödyntää ketterästi tätä kontrollin ja rakenteen puuttumista. Psykopaatti ei epäröi käyttää hyväkseen ympärillään havaitsemaansa heikkoutta, oli sitten kyse ihmisistä tai yrityksistä. Tällaisessa tilanteessa psykopaatti voi näyttää juuri sellaiselta ratkaisulta, jota yritys kokee tarvitsevansa. Charmantti, itsevarma, päätösten tekoa pelkäämätön johtaja on näissä tilanteissa useasti kaivattu ratkaisu epävarmuuteen.

Parisuhteessa: psykopaatti päätyy muista kuin tunneperäsistä syistä. Syitä voivat olla taloudellisen aseman, statuksen tai seksuaalisen hyödyn saavuttaminen. Sitoutumisen ja lojaliteetin puutteeseen myötävaikuttavat psykopatian piirteet kuten tunteettomuus, vastuuttomuus ja elämyshakuisuus. Psykopaatti ei täytä velvollisuuksiaan tai pidä lupauksiaan, he eivät opi virheistään eivätkä kykene lykkäämään tyydytyksen tarpeen täyttämistä. Psykopaattiset persoonallisuuspiirteet ovat parisuhteisiin liittyvien normien vastaista käyttäytymistä. Psykopaatti on kyvytön kokemaan katumusta ja yrittää löytää oikeutuksen teolleen; "kaikkihan pettävät". Hän käsittelee uskottomuutta ulkokohtaisesti ja pyytää anteeksi, mutta toinen osapuoli ei koe sitä aitona. Anteeksipyyntö voi saada tragikoomisiakin piirteitä kuten tapauksessa, jossa vaimoaan pettänyt mies, asian ilmitulon jälkeen, pyrki hyvittämään tekonsa ostamalla sovinnon eleeksiu vaimolleen tennissukat.

Lapsen väärinkäyttö, julmuudelle tai laiminlyönnille alistaminen ovat ihmisoikeusrikkomuksia. Kun mietitään, että sadattuhannet lapset vuosittain lähetetään pois kotoa ns. ankkurilapsiksi, täytyy perheenyhdistämistä verrata siihen, kuinka Suomessa vastaavassa tilanteessa toimittaisiin. Jos siis suomalainen lähtee baariin jättäen lapsensa yksin kotiin, lapsi luultavasti otetaan huostaan välittömästi. Riippuen tapauksen vakavuudesta, suomalainen vanhempi ei välttämättä enää koskaan saa huoltajuutta lapseensa. Todennäköistä on myös vähintään sakkorangaistus. Kun taas kehitysmaasta lapsi lähetetään yksin matkaan kaikkien vaarojen, mahdollisen hyväksikäytön ja julmasti kohdelluksi tulemisen riskin palkkioksi vanhemmat saavat perheenyhdistämisen perusteella luvan saapua lapsensa luokse. Minusta tämä järjestely ei ole oikein eikä sen pitäisi antaa jatkua. Tilanne on sama, minkä kaikki Intiassa käyneet tietävät: lapset kerjäävät, koska turistit antavat heille helpommin rahaa kuin aikuisille. Koska lapset saavat helpommin rahaa,heidät laitetaan kerjäämään eikä kouluun. Noidankehä.