Googlen vastarintaliike

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta loi sattumalta kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa sananvapauteen. Toisessa pahasti korruptoitunut oikeuslaitoksemme lopetti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, jonka kansallissosialistinen ideologia tuo lähinnä mieleen "Illinois nazis"-kohtauksen Blues Brothers elokuvasta.


Pohjoismainen vastarintaliike on jonkinlainen epätodellinen, lapsellinen Pekka Siitoimen kannattajakerho, jonka saattaminen oikeuteen kuvaa poliisin, syyttäjänlaitoksen ja tuomioistuimen epätodellista lapsellisuutta enemmän kuin haluaisin uskoa.

Jos jotain halutaan kieltää yhteiskunnallisen rauhattomuuden edistäjänä, niin miten olisi vaikkapa islamilaiset yhdyskunnat, Vihreiden ja Vasemmistoliiton tukemat yhdistykset tai moottoripyöräjengit? Vastarintaliike on puujalkavitsi, jonka kieltämisessä naurattaa lähinnä virkavallan puusilmäisyys.

Päivän toisesta hyvinvointiyhteiskunnan fascismista tuli todistus Teoston toimesta. Kansankynttilöiden pölhöjen taistelu Googlen tuulimyllyä vastaan on osoitus siitä, että Teosto ei ymmärrä liiketaloudesta ja taiteilijoiden elämästä mitään kaunista sanottavaa.

On kornia, että Google työnsi Teoston vaatimukset kirjaimellisesti bittiavaruuteen, kun taas suomalainen oikeuslaitos yrittää työntää Vastarintaliikkeen bittiavaruuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen onnistui ja toinen ei. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen vihreä fascismi on yhtä paljon markkinatalouden puolesta kuin kansallissosialistinen vastinparinsa. Jopa feministinen Google (James Damoren haastattelu NJET-liitteessä) sai tarpeekseen Teoston feministisestä höpötyksestä. Vaikka Google on ideologisesti sekaisin kuin kaakao maitolasissa, sillä oli keinot ja halu pysäyttää hulluuden ylistys toisin kuin suomalaisella oikeuslaitoksella.