Oikeuslaitos korruptoituu kovaa vauhtia EU:ssa

Enpä olekaan taas ärsyyntynyt niin paljoa kuin tänään lukiessani professori Jyrki Virolaisen blogeja. Toisessa (Puolan presidenttiparin vierailu Suomessa) Jyrki kirjoittaa (Huom! tiivistin kirjoitusta hiukan):

13. Sitten päästiinkin presidenttien pitämään lehdistö- ja tiedotustilaisuuteen. Tällöin esille nousi myös Puolalle kiusallinen demokratia- ja oikeusvaltiokysymys, kun Helsingin Sanomien toimittaja kysyi presidentti Dudalta, miksi Puolan on niin vaikea kunnioittaa EU:n yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi tuomioistuimien riippumattomuutta lainsäädäntövallasta sekä toimeenpano- eli hallitusvallasta.

14. Kysymys on aiheellinen, kun konservatiivinen populistipuolue Laki ja oikeus (PiS), jota myös presidentti Andrzej Duda edustaa, nousi maan johtoon syksyn 2015 parlamenttivaaleissa. Uusi hallitus ensi töikseen alisti maan syyttäjälaitokseen suoraan poliittiseen ohjaukseensa.

15. Puola on ajautunut törmäyskurssille EU:n kanssa myös oikeuslaitoksen uudistamisen osalta siten, että poliitikot saisivat oikeuden päättää laajalti tuomareiden nimityksistä. EU katsoo Puolan hallituksen ajamien uudistusten sotivan unionin perusarvoja vastaan. EU-komission mukaan tuomareiden nimitysoikeutta koskeva uudistus uhkaa maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

16. Presidentti Andrzej Duda näytti suorastaan kimpaantuvan toimittajan edellä mainitusta kysymyksestä. Hän ryhtyi vastahyökkäykseen EU:ta vastaan ja aloitti kiihkeän puolutuspuheenvuoronsa kysymällä, miksi EU:n instituutioiden ja komission on niin vaikea hyväksyä, että Puolassa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen maa toteuttaa vaalikampanjan aikana esittämiään muutoksia. Duda väitti puolalaisten tukevan edellä mainittuja uudistuksia. Dudan mukaan Puolassa toteutettavat uudistukset eivät kuulu EU:lle vaan ovat maan sisäinen asia. EU:ssa on presidentin mukaan muita maita, joiden ongelmat ovat Puolan kehitystä paljon suurempia.

Myönnän että juridiikka on kaukana omasta ydinosaamistani, mutta kysymys ei nyt edellytä oikeustieteellistä koulutustakaan. Kyse on siis siitä, kuka nimittää ylimmät tuomarit. Suomessa periaatteessa onkin jo voimassa EU:n liittovaltion lait, jotka komissio leimauttaa EU-parlamentissa ja kansallisilla kansanedustuslaitoksissa. Myös oikeusistuimia sitoo EU:n tuomioistuimien tekemät linjaukset. Näin ollen voi perustellusti väittää, että yksikään suomalainen ei olisi riippumaton - siis suhteessa komissioon - vaikka tulisi arvalla nimitetyksi korkeimpiin oikeusistuimiin.

Toisessa blogissaan (Esittelijästä tulee KKO:n jäsen!) Virolainen tuomitseekin Korkeimman Oikeuden uuden jäsenen nimittämiseen johtaneen prosessin oikeuslaitoksen uskottavuutta heikentävänä. Jyrki kirjoittaa (Huom! lyhennetty):

6. Minä en tunne Juha Mäkelää. Hän on varmaankin kelpo juristi. Mäkelää on syytä onnitella uudesta virasta maan ylimmän tuomioistuimen tuomarina. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat tietenkin kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin huolta ja monia kysymyksiä.

7. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja suoraan sanoen onnettomana päätöksenä. Minusta nykyään ei pitäisi tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä osalta tosiasiallinen valintavalta, haluaa muut ja todella pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta.

8. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeutta käsittelevän noin 230 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Hän ei ole ko. aikana hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut myöhemmin dosentuuria. Miehen muu julkaisutoiminta on ollut aika vaatimatonta. Kohta väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa hän on sitten monien suureksi yllätykseksi "pompannut" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan, jota hän on näihin päiviin asti hoitanut. Kaikki kunnia tutkimukselle sekä assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on selkeästi syytä todeta, että nuo ansiot eivät vielä ole lähimainkaan sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät todella korkean tuomarinviran saamiseen.

Näinpä. Tuomareiden tulee siis Virolaisen mielestä olla poliittisen painostuksen ulkopuolella - ajatus jota itsekin tuen. Mutta - nyt tulee se ratkaiseva ero - Virolainen ei ole huolissaan siitä, että tuomarit itsessään politisoituvat ja ohjaavat päätöksillään politiikkaa. Jo kulunut esimerkki olkoon James Hirvisaaren saama tuomio.

Syy miksi Virolainen ei näe tuomarikunnan politisoitumista ongelmaksi johtunee siitä, että hän on itse juristi. Virolainen pitää itseään tavallista rahvasta parempana ja mieluusti käyttää toimeenpanovaltaa sulkeakseen toisinajattelijat pois silmistään. Suomessa Korkein Oikeus siis nimittää jäsenensä kannattajakerhostaan. Paha sanoa, kummalla on suurempi ongelma käsissään: meillä vai Puolalla.