Sipilä myönsi kuitenkin, että käytäväpuhe Kreikan ”haircutista” (velkojen leikkaus) on jo alkanut.Haircut on vanha pääomamarkkinoilla käytössä ollut termi, joka tarkoittaa velan ja velan vakuutena olevan pantin välistä eroa. Toisin sanoen, jos omistat talon, sen vakuusarvo kattaa noin 70% lainan määrästä. Tuo erotus - siis 30% - on nimeltään haircut.
- Suhtautuminen haircutiin on hyvin kielteinen kaikissa euromaissa. En usko, että sellainen tulee eteen, Sipilä sanoi.
Sipilän tausta huomioon ottaen, olin kuvitellut ettei hän sorru käyttämään orwellilaista uuskieltä, mutta niinpä vain näyttää taipuvan brysselin murre häneltäkin. Jutta Urpilainen puhui takuuksista ja Paavo Arhinmäki epäili yritysjohtajien stay-upien olevan kieroja kannustimia (perverssejä ehkä, latojan huomio).
Sipilän paras puoli on mielestäni se, että hän ei ole millään tavalla riippuvainen puolueestaan tai jää kaipaamaan keneltäkään mitään poliittisia palkkiovirkoja. Hän voi toteuttaa oman näköistään politiikkaa, ja siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista. Jos linja ei miellytä, hän tuskin istuu kuin liimattuna ministeri-Audin takapenkillä toisin kuin edeltäjänsä Stubb ja Katainen. Ehkä hän sitä ennen oppii vielä tarkkuutta sanaston hallintaan erottuakseen myönteisesti edeltäjistään, joiden mukaan mitään "haircutteja" ei ikinä tulla antamaan eikä tarvitsemaan.
Myönnän, että haircut-termiin tarrautuminen ei ole maailman tärkein asia. Se vain kuvastaa sitä ylimielistä ja tietämätöntä asennetta, joka johtavilla poliitikoilla nykyisin on. Aivan sama mistä puolueesta tulee tai minkälainen työhistoria on takana, niin samaa jargonia opitaan suoltamaan kuin koko muukin apparatsikki. Kun poliitikko pääsee verovarojen käytöstä päättämään, samointein seisahtaa järki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti