Katuväkivalta ajaa nuoria naisia Suomesta Ruotsiin

Nyt Lasitalon Pravda tempaisee sellaisen artikkelin kulttuurisivuillaan, että sitä kannattaa kommentoida. Otsikossa kiteytyy lähes Ruokolahden leijonan veroinen mätäkuun juttu, jonka kykenee tuottamaan vain ja ainoastaan monikulttuurisen aatteen tulisieluiset nuoret vasemmistolaiset feministit.

Penaali Sonja Saarikoski haastattelee ruotsinkielistä näyttelijätärtä Alma Pöystiä. Eihän nimi miestä pahenna, mutta ainoa näyttelevä Pöysti oli suomenkielinen Lasse Pöysti, joten suomea murtavasti puhuva näyttelijä nimeltään Pöysti ei tietenkään vastaa ennakko-odotuksia. Sonja Saarikoski taas on sukua vasemmalle kallellaan olevalle Helsingin Sanomien entiselle kulttuuritoimittajalle Saska Saarikoskelle ja anarkisti Atlas Saarikoskelle. Pienet ovat piirit Käpylän punavihreässä kuplassa, jonka Olli Immonen toivoi hajoavan miljooniksi palasiksi. Alla Sonja.

Penaali Saarikoski paljastaa, että Suomesta muutti Ruotsiin 933 ruotsia äidinkielenään puhuvaa vuonna 2014, kun normaalisti määrä on 700-800. Sonja laittaa Alma Pöystin toteamaan, että ilmapiiri on Suomessa muuttunut kireämmäksi ruotsinkielisiä kohtaan, mikä selittää muuttoliikettä. Jos suomenruotsalainen vähemmistö ei itse välitä omasta tulevaisuudestaan vaan mieluummin muuttaa Ruotsiin, niin lopultahan vähemmistö tietenkin katoaa pois. Ruotsiin muutto voi kuvastaa suomenruotsalaisten lapsellista uskoa Ruotsin parempaan tulevaisuuteen tai sitten pääosa muuttajista on ahvenanmaalaisia, mitä pitäisin kuitenkin todennäköisempänä vaihtoehtona.

Jutussa sivutaan pakkoruotsia ja tarjotaan Etelä-Karjalan koululaisille mahdollisuutta pakkovenäjään, mikä on mielestäni vielä typerämpi idea kuin pakkoruotsi. Kielen opiskelun voi jättää markkinavoimille - kun kysyntää on ruotsin- tai venäjäntaitoisille, niistä tehtävistä maksetaan paremmin, jolloin kysyntä ja tarjonta kohtaavat uudessa tasapainopisteessä. Itse en kannata pakollista ruotsin opiskelua peruskoulussa, mutta kannatan ehdottomasti sitä, että valtion virkamiesten tulisi osata molempia kieliä joko hyvin tai erinomaisesti. Se suojaa suomalaista virkaeliittiä uudelta sortokaudelta, eli maahanmuuttajilta. Minun on vaikea hyväksyä, että Suomessa kansanedustajana voi olla Turkin kansalainen Ozan Yanar. Parlamenttiin ei pitäisi laskea kaksoiskansalaisuuden omaavia, koska heidän etunsa ei ole sama kuin Suomen etu.

Alma Pöystin haastattelun paras kohta on tässä:

Ruotsin- ja suomenkieliset ovat taipuvaisia eristäytymään omiin ryhmiinsä, koska vieraan kielen puhuminen koetaan hankalana.

Mikäli väite pitää paikkansa - kuten omakohtaisestikin olen huomannut - se on vahva todiste nykyisen kaltaisen maahanmuuttopolitiikan jatkamista vastaan. On vaikea käsittää, miten joku muu ryhmä voisi kokea olonsa edes yhtä suomalaiseksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat, jos näilläkin on oikeasti muka vaikeuksia identifioida itsensä suomalaisiksi. Minusta tämä Sonjan ja Alman mätäkuun juttu on lähinnä aivopiereskelyä, jolla mukavat nuoret tyttöset alleviivaavat laumasieluisuuttaan poliittisesti korrektiin ideologiaan alistuvan vasemmistoälymystön mukana. Kirjoituksen ainoa merkittävä totuus paljastaa, että monikulttuurisuus ei toimi, mutta kumpikaan tylleröistä ei huomannut kyseistä ristiriitaa. Alla Alma.