Kävin hämmentävän keskustelun potilaan kanssa. Kirjoitin bussin ajamiseen oikeuttavaa ajokorttitodistusta viisikymppiselle virolaismiehelle ja kysyin, miltä elo Suomessa tuntuu.Mitäpä tuohon voisi lisätä? Suomi on sosialistinen suunnitelmatalous, jossa OSAOPTIMOINTI parhaaseen soininvaaralaiseen henkeen ajaa yhteiskunnan byrokraattien etua - ei kansalaisten.
- Noo tällainen kommunistinen valtio, jossa pärjää kun tottuu.
Mietin kumpaa kotimaataan hän nyt tarkoittaa.
- Soditte joo mutta jouduitte sen jälkeen jatkuvan uhan vaikutuksesta omaksumaan kommunistisia toimintatapoja. Meidät alistettiin ja nöyryytettiin mutta pinnan alkla purimme hammasta koko ajan ja kun vapauduimme, olimme valmiit uuteen.
Suomen Kuvalehdessä eHealthista väitellyt kollega Madis Tiik kertoi, että passin saaminen Virossa vaatii piipahduksen Haapsalun poliisiasemalla. Biometrinen passi on valmiina seuraavana aamupäivänä. Tietoyhteiskunta Suomessa varataan internetin kautta aika viikon päästä poliisiasemalle, otetaan passi ja painettu valokuva mukaan, ja odotellaan viikko passin valmistumista.
Kommunistisen perinnön voi ajatella ilmenevän tavassa, jolla Suomessa päätöksenteko- ja toimeenpanovallan lisäksi myös asianomistajuus on yhteiskunnalla. Apua hakeva potilas on alisteinen, sillä hänen tietojensa käyttöoikeus on potilasrekisterin haltijalla: terveyskeskuksella, sairaalalla, lääkäriasemalla. Potilas ei, de facto, ole terveydenhuollossa tasavertainen toimija, eikä siten hänen asiansa kokonaisvaltainen kunnioittaminenkaan ole - puheista huolimatta - terveydenhuollon keskiössä. Jos hoidon lähtökohta olisi potilas, kaikki osapuolet jakaisivat tiedon, joka juoksisi - ei potilas.
Toiminnan rajaaminen omalle tontille on tärkeämpää kuin potilaan kokonaisvaltainen auttaminen. "Me hoidetaan siihen, mihin meidän budjettiraami ulottuu". Julkiselle terveydenhuollolle on turha ehdottaa yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Sen puitteissa tehdään asioita ilman vaikuttavuusseurantaa. Uusien juttujen kokeilu häiritsee mukavuusaluetta, joka kussakin paikassa on syntynyt.
Keskustelu Viron terveydenhoidosta kuitataan viittaamalla sikäläisen yhteiskunnan raakaan kapitalistisuuteen. Virolaispotilaiden lakisääteinen tasavertaisuus ja julkisten palvelujen alisteisuus viittaavat aivan muuhun. Kannattaisikohan meidän nostaa päät osaoptimoinnista ja laittaa potilas kuljettajan paikalle?
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Byrokraatti vs kansalainen - Suomi ojan pohjalla
Tutkija Mikko Lehtovirta kirjoittaa kolumnissaan (Lääkärilehti 13/2014):
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Edellisen kommenttini linkki ei toiminut. Tässä uudestaan.
Hyvä kirjoitus. Itse kirjoitin aiheesta vajaa vuosi sitten otsikolla Miljoonasäästöjä terveydenhuollossa. Aihe oli juuri tuon osaoptimoinnin korvaaminen todellisella virtautetulla tuotannon organisointimallilla mitä on teollisuudessa alettu harjoittaa jo 1980-luvulta. Koko ideahan lähti liikkeelle Japanin autoteollisuudesta.
Terveystaloustieteessä on otettava huomioon muitakin muuttujia kuin tavallisessa yritystoiminnassa. Se kun ei ole nollasummapeliä. Siksi virtautetu tuotannon organisointimalli vaikeasti on toteututettavissa terveydenhuollossa. Ihminen ei ole auton kori johon liitetään tai puretaan osia ja sitten myydään eteenpäin ja jälleenmyyntiarvo säilyy jos säilyy.
Terveystaloustiede pitäisi panna roskiin ja antaa kunkin ostaa ne palvelut mihin on varaa ja tarvetta.
Siten samalla päästäisiin eroon byrokraateista ja isosta osaa terveydenhuoltoa ja veroja, joten jäisi varaa ostaa palvelujakin. Ja jos ei silti olisi varaa, niin silloin ei olisi varaa elämäntapasairauksiinkaan.
Terveystaloustieteessä on kyse siitä että pyritään ohjaamaan rajallisilla resursseilla mahdollisimman paljon terveyttä kansakunnalle. Tärkeä termi terveystaloudessa on "rajahyöty" eli johonkin tiettyyn mitä jollain tietyllä panostuksella saataisiin aikaan terveyttä x y ja z tapauksissa. Siinämielessä terveystaloustieteessä on toki sotkettu "sosialismia" taloustieteeseen että käsitellään kansakunnan terveystarvetta kokonaisuutena. Tämä tietty mahdollistaa kaikenmoisen politikoinnin ja ohivedot. Asenne että ihmisen elämäntapasairaudet tms terveysongelmat tai vaikka akuutit traumat ovat yksilön oma ongelma (so jääköön rammaksi jos ei ole pätäkkää, kuivakoot vanhus huoneeseensa jos ei maksukompetenssia löydy - kertoo jotain ko. asenteesta)
Jklak: "Asenne että ihmisen elämäntapasairaudet tms terveysongelmat tai vaikka akuutit traumat ovat yksilön oma ongelma (so jääköön rammaksi jos ei ole pätäkkää, kuivakoot vanhus huoneeseensa jos ei maksukompetenssia löydy - kertoo jotain ko. asenteesta)"
Tottakai ne ovat pohjimmiltaan aina yksilön ja vain yksilön oma ongelma. Tämän ymmärtäminen opettaisi ihmisiä ottamaan hieman vastuuta itsestään, sillä yhteiskunta ei loppujen lopuksi sitä kuitenkaan tee.
Byrokratia ja poliittinen muka vähäosaisista välittäminen terveydenhuollon kautta on monille vain keino päästä syömään kuormasta.
Terveyden-,tai sosiaalihuollon(nk.hyvinvointivaltion) elinikää, tai -laatua lisäävä vaikutus kun loppujen lopuksi on kuitenkin hyvin vähäistä verrattuna siitä maksettavasta hinnasta ja haitasta.
Jklak kertoo terveystaloustieteen pyrkivän ohjaamaan rajallisilla resursseilla mahdollisimman paljon terveyttä kansakunnalle. Näöin varmaan onkin. Se tekee optimointia, että terveydenhoitoon panostetut rahat ja inhimilliset voimavarat käytetään terveydenhoitoon mahdollisimman taloudellisesti ja paljon terveyttä tuottavasti. Eli suuri kustannus- hyötysuhde. Mutta otetaanko tuossa terveystaloustieteessä ollenkaan huomioon kalliita sairaspoissaoloja, kun potilaat jonottavat työnantajan ja Kelan kustantamilla sairaslomilla noiden niukkojen resurssien tehokasta ja "optimaalista". Jos jotain leikkausta edeltävät tutkimukset kestävät kuukausikaupalla ja sitten leikkausvuoroa jonotetaan sitäkin kuukausikaupalla niin se voi suppeasti katsoen olla tehokasta terveyden tuottamista kansakunnalle mutta helkkarin kallista silti veronmaksajille täyskuormitusta.
Olen teollisuuden tuotannonohjauksesta aikoinaan oppinut, että jos tuotantokoneisto (terveydehuollossa lääkärit, sairaanhoitajat, sairaalapaikat yms) kuormitussuhdetta pidetään korkeana muodostuu tuotantoon erilaisia jonoja (kuten terveydenhoidossakin) ja välivarastot (Terveydebnhuollossa esimerkiksi sairaslomalaiset) kasvavat. Ja kokonaisläpimenoaika kasvaa.
Olin itse viime syksynä sydänleikkauksessa ja havaitsin koko prosessin muistuttavan orgainsointitavaltaan ja tehokkuudeltaan virtautettua tuotantomallia teollisuudessa. Ihan sama mitä terveystaloustiede sanoo aiheesta niin analogia hyvin samankaltainen. Kun haastattelin ympäristöä ymmärsin, että leikkaavat sydänlääkärit olivat saaneet itse organisoida tuotantomallin ja oi9valsin ettå siellä on ollut tosi organisointikykyisiä kavereita toteuttamassa mallia.
Laajemmin vain tuollaista käyttöön. Ja sitähän tuo KT:n lainaama kolumni juuri haki terveydenhuoltoon.
Juuri tuollaisesta kirjoitin blogissani kun viittasin mm Vakuutusyhtiö Pohjolan kokemuksiin heidän Omasairaalan potilastapausten hoidosta. Työssäkäyvien hoito- ja toipumisajat olivat puolittuneet.
Kuten Kari tuossa toteaa, niin sillä, että ihmiset hoitavat asioitaan omalla rahalla ei ole mitään tekemistä todellisen, empatiasta lähtevän hyväntekeväisyyden kanssa. Jos yhteiskunta ei huolehtisi köyhistä ja sairaista, on paljon kaltaisiani ihmisiä, jotka olisivat valmiita käyttämään siihen omaa aikaa vapaaehtoisesti.
Ja kuten Igor sanoo, terveydenhuollon "osaoptimointi" ei toimi, koska potilaan ajalle ei laiteta mitään arvoa. Ja siksi toisekseen, kaikissa niissä maissa joissa potilaat maksavat itse hoidostaan, ihmiset käyttävät enemmän varallisuudestaan terveydenhoitoon kuin Suomessa. Suomi käyttää nyt saman verran kuin 40 vuotta sitten, vaikka kansakunta on paljon vauraampi.
Terveydenhuolto on tarvehierarkiassa melko ylhäällä, joten vaurastumisen pitäisi näkyä myös terveydenhuollon osuuden kasvuna. Kyselytutkimuksissa suomalaisetkin olisivat valmiit käyttämään rahaa terveydenhuoltoonsa, mutta kun byrokratia ei toimi kuluttajan etuja ajatellen. Sen takia ihmiset ostavat yksityiseltä puolelta palveluita.
Verovaroin hoidettu julkinen terveydenhuolto toimii paikoitellen hyvin, paikoitellen huonosti, mutta koska se on immuuni kuuntelemaan kuluttajien reaktioita, se ei muutu kuin pakon edessä. Ja sitä pakkoa tässä nyt odotellaan talousromahduksen myötä.
KT kirjoitti: "...Jos yhteiskunta ei huolehtisi köyhistä ja sairaista, on paljon kaltaisiani ihmisiä, jotka olisivat valmiita käyttämään siihen omaa aikaa vapaaehtoisesti."
Ehkä on näin, kun kerran KT niin kirjoittaa. Tätä ei vain ole "koeponnistettu todellisuudessa". Epäilen itse vahvasti että tämä on eräänlaista liberatistista utopiaa, joka ei tulo toteutumaan todellisuudessa. Aina on tuo konditionaali - isi - johon voi määrittää että joo joo, nyt ei olekaan vielä SE tilanne jossa olisin valmis käyttämään omaa aikaani.
Nykyinen systeemi on koeponnistettu ja aika köykäiseksi havaittu. Vapaampi systeemi tulee myös automaattisesti koeponnistettavaksi, sillä varat eivät yksinkertaisesti riitä nykyisen ylläpitoon
Norjassa hyvinvointisysteemi syö jo 60% valtion varoista, eikä kasvulle näy loppua. Silti pahoinvointi ja palvelut senkun pahenevat.
Osaoptimoinnista; itse odotin onnettomuuden jälkeen kolme vuotta olkapääleikkausta ja kun se lopulta keväällä oli, niin kirurgi sanoi, että sori, tulit liian myöhään.
Vaimo on terveydenhoitoalalla ja ja itse tuotan sosiaaliasuntoja narkomaaneille, alkoholisteille,invalideille, vanhuksille ja maahanmuuttajille. Joten päivittäin käytännössä tulee autettua ja seurattua niitä, jotka istuvat yhteiskuntamme alimmilla oksilla.
Hyvänen aika Jklak - koko ihmiskunnan historian ajan juuri sitä vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää on koeponnistettu! Tämä nykyinen verotukseen perustuva koeponnistus alkoi vähän katsantokannasta riippuen joko viime vuosisadan alku- tai loppupuolella. Homma toimi jotenkuten niin kauan kunnes luotiin avoimet pääomamarkkinat ja poliitikot alkoivat mällätä velaksi. Säännöstellyillä markkinoilla poliitikkojen on helpompi toimia, koska heidän ymmärryksensä rakentuu kuten Tarja Halosella, joka presidentinvaaleissa tokaisi tunnetuksi tulleen viisautensa: "Uskon että yhden rikastuminen on muilta pois".
Toistan Karin kommenttia tuolla ylempänä, hyvinvointivaltion aiheuttamat haitat ylittävät sen tuottamat hyödyt. Sellaista "osaoptimointia" poliitikot eivät kykene harrastamaan, koska se menee liian vaikeaselkoiseksi yksinkertaisen ihmisenkin ymmärtää.
Virolainen ei ymmärrä, että lännessä ei juuri kukaan taistellut tosissaan kylmää sotaa. Marxilaisuus ja sosialismi jyräsivät lännessä yliopistoissa ja mediassa. Väitän, että 1980-luvulla lännessä oli enemmän ihmisiä, jotka uskoivat oikeasti Marxin ajatuksiin kuin reaalisosialistisessa idässä.
Lännen marxilaisuus ei myöskään hävinnyt mihinkään vaan jatkoi, ikään kuin kommunismi ei koskaan olisi romahtanutkaan. Marxilaiset ja sosialistit eivät joutuneet selittelemään omaa vakaumustaan. Päin vastoin heidät palkittiin huippuviroilla, kuten portugalilainen entinen maolainen Jose Manuel Barroso, josta tuli Euroopan komission puheenjohtaja.
Lännen marxilaiset eivät välttämättä olleet vallankumouksellisia mutta heitä yhdistää idän marxilaisiin yksi asia: usko ylhäältä päin tapahtuvaan yhteiskuntasuunnitteluun.
Hyvä pointti. Suurin osa venäläisistä ei taistellut valtaapitäviä vastaan, koska ei heillä ollut siihen sen kummempaa tarvetta enää sen jälkeen, kun Stalinin hirmuhallinto oli kaatunut. Elämä 80-luvun Neuvostoliitossa oli köyhää mutta sikäli mukavaa, että kaikki olivat samassa veneessä. Poislukien poliitikot, mutta niinhän se on nyt EU:ssakin. Perussuomalaisten "populismi" on juuri tämän asian myöntämistä, ja sekös ärsyttää status quon puolestapuhujia. Nytkin kun miettii, että Mika Illman tai vaikkapa Eva Biaudet ovat todella, todella vastenmielisen politiikan puolestapuhujia ja takuumiehiä, niin ei heitä silti ikinä koskaan saateta tekosistaan edesvastuuseen.
Valta korruptoi ja yhdistettynä siihen vapaat pääomamarkkinat, joka sallii poliitikoille rajattoman velkaantumisen, olemme on jo saavuttaneet reaalisosialismin, mihin Neuvostoliitto vasta pyrki.
Lähetä kommentti