Piikki suojanpuolella - Spike Lee

Amerikkalaista yhteiskuntaa yhtään tuntevat ovat perillä siitä valitettavasta tosiasiasta, että musta väestö menestyy kaikilla mittareilla heikommin kuin muut etniset ryhmät. Epäsosiaalinen - tai nykyaikaisesti ilmaistuna "monikulttuurinen" - elämäntyyli, huumausaineiden käyttö, isättömät lapset, huono koulutus, heikko työllisyys ja matala tulotaso ovat afro-amerikkalaisen kulttuurin ominaispiirre. Elokuvaohjaaja Spike Lee käsitteli menestyneimmässä elokuvassaan Do the right thing rasismia New Yorkissa.

Lafayette Street

Nyt Spike Lee on antanut haastattelun, jossa hän hyökkää kovin sanoin keskiluokkaistunutta newyorkilaista elämäntapaa vastaan. Lee kasvoi Brooklynissa, jossa oli Toisen maailmansodan aikaa suuri telakka. Telakan työläisille, jotka olivat etelävaltioista muuttaneita mustia, rakennettiin kymmeniä kortteleita vuokrataloja Fort Greenen kaupunginosaan. Sodan jälkeen telakka hiljeni ja moni ajautui vaikeuksiin tai muutti pois. Alue ghettoutui 60-80 -luvuilla vahvasti Leen eläessä nuoruusvuosiaan alueella. Amerikan mustien kulttuuri on koulutusvastainen. Poikkeuksena on Karbialta muuttanut musta kansanosa, jota muut mustat kutsuvat "juutalaisiksi", koska he kasvattavat jälkikasvunsa uskomaan koulutukseen ja kovaan työntekoon.

Spike Lee on sittemmin tehnyt amerikkalaisesta unelmasta totta omalla osallaan, mutta kumma kyllä, hän paheksuu vanhan kotiosoitteensa 165 Washington Parkin muuttumista ränsistyneestä slummista hipsterien muuttamaksi uneliaaksi muotikaduksi. Amerikassa musta joutuu helposti pois omiensa keskuudesta menestyessään, mutta toisaalta hän ei oikein pääse sisään valkoiseenkaan kulttuuriin. Ehkä Spike Lee inhoaa keskiluokkaista valkoista elämäntapaa saadakseen tyylipisteitä omiensa joukosta, mutta minusta hän tekee varsinaisen karhunpalveluksen sekä mustille että erityisesti sille mielikuvalle, jonka mukaan mustat eivät välitä ympäristöstään.

Keskiluokkainen elämäntapa ja sen kohtaama paheksunta erityisesti työväenluokasta eliittiin nousseiden keskuudessa on irvokasta. Ymmärrän että taide syntyy tuskasta ja monelle taiteilijalle turvallinen keskiluokkainen elämä edustaa pinnallisuutta ja vastenmielistä pumpulissa elämistä. Sekin on totta, että keskiluokka elää pumpulissa ja osoittaa sen status-symboleilla ympäristölleen. Monelle keskiluokkaiselle onkin yllätys, että valtaosa heidän ihmissuhteistaan perustuu (omaan tai puolison) ammattiin, ja avioeron tai potkujen myötä katoavat sekä status että ystävät.

Spike Leen käytöksessä on kummallisinta se, että hän ei osaa arvostaa nousuaan ryysyistä rikkauksiin. Tuollaiseen menestykseen ei käytännössä kukaan voikaan kasvattaa tai valmistautua, joten pieni ihmismieli voi mennä yhtä sekaisin miljoonista pankkitillä kuin köyhyydestäkin. Rahalla ei voi korvata oikeaa elämänasennetta, ja se Spike Leen lapsuudessa näyttää olleen katkeruus ja viha valkoista keskiluokkaa kohtaan. Jos joku kuuli juuri sanan "rasismi", niin sen täytyy olla harhaa.