lauantai 4. tammikuuta 2014

Uskonnon merkitys pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa

Jared Diamond kirjoittaa kirjassaan "Maailma eiliseen saakka - mitä voimme oppia menneistä yhteiskunnista?" uskonnon kehittymisestä. Aivojen kyky päätellä syy/seuraus-suhteita ja ennakoida vaaroja auttaa yksilöä säilymään hengissä. Muutkin eläimet osaavat tehdä päätelmiä, kuten vaikkapa pimeässä pelkän äänen varassa metsästävä pöllö. Ihminen yrittää jatkuvasti saada selville tapahtumien syyt. Jos viljelijä on saanut huonon sadon, sille täytyy olla jokin syy: takatalvi oli rangaistus jostain hänen tekemästään tai tekemättä jättämästään. Historiassa ihmisellä ei ollut mahdollisuutta tehdä eroa tieteen ja taikauskon välillä.

Koska tiede antaa moniin ratkaisemattomiin kysymyksiin vain vastauksen "sille ei ole selitystä - lopeta selityksen etsintä", niin ihmismielen on melkein mahdotonta hyväksyä moinen "nihilistinen" ajattelutapa. Teodikea (kysymys miksi pahaa tapahtuu jos jumala on hyvä) liittyy kaikkiin uskontoihin, ja keskeinen kysymys kuuluukin, miksi kaikkien jumalan sääntöjen mukaisesti elänyt ihminen kaikesta huolimatta sai surmansa. Tiede tarjoaa selityksen, mutta ei merkitystä. Kuitenkin enemmistö ihmisistä haluaa saada elämälleen "merkityksen".

Kun sattuman merkitys kasvaa, ihminen alkaa luoda tapahtumien kululle syitä. Kaivonpaikan katsominen taikavarvulla oli vielä joitain sukupolvia sitten yleinen ja arvostettu toimi. Niillä alueilla, joissa pohjavesi oli kuitenkin oli helposti löydettävissä, ei taikavarvun käyttäjille ollut kysyntää. Taikavarpua käytettiin vain sellaisilla alueilla, joissa vettä oli vaikea löytää. Uskon takana on inhimillinen taipumus unohtaa epäonistuneet kerrat ja muistaa onnistumiset. Yksittäiskertoihin perustuva ajattelu eroaa toistettavissa olevasta, säädeltyihin kokeisiin perustuvasta tieteestä. Uskonto ei ole pelkästään päättelykyvyn satunnainen sivutuote, koska ihmiset tekevät suuria uhrauksia todistaakseen oman uskonsa.

Oman uskon todistaminen ympäristölle on tärkeää sen takia, että ryhmän jäsenet voivat luottaa siihen, ettei kukaan petä heitä. Jos katsomossa ihminen vaihtaa suosikkijoukkuettaan sen mukaan kumpi on johdossa, toiminta näyttää epäilyttävältä. Mutta jos taistelussa yksilö vaihtaa yllättäen puoltaan, muut ryhmän jäsenet joutuvat hengenvaaraan. Yksi vahvimmista tavoista osoittaa luotettavuus on omaksua joku uskomus, joka on ristiriidassa omien aistien kanssa, eikä kukaan oman uskonnon ulkopuolelta siihen uskoisikaan. Jos väittää, että oman uskontosi perusti äitinsä ja isänsä yhdynnästä alkunsa saanut mies, kuka tahansa muukin uskoisi sen. Mutta jos väittääkin, että mies syntyi neitsyestä eikä mikään horjuta tätä uskoa vuosikymmenten mittaan, muut ryhmän jäsenet voivat luottaa siihen, että yksilön usko on luonteeltaan kestävää laatua.

Kaikki uskonnot ovat luonteeltaan samantyyppisiä: yliluonnolliset jumalat muistuttavat ihmisiä tai eläimiä. Jumalilla on tunteet ja ne kostavat pahat teot ja palkitsevat hyvät. Vaikka uskonnot ovat irrationaalisia, ne ovat samaan aikaan emotionaalisesti uskottavia. Uskonnot ovat siis tunne-elämän puolesta uskottavia vaikka ne eivät ole rationaalisesti uskottavia.

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa tiede on korvannut selittäjänä uskonnon maailman syntyä ajatellen. Tiedetään, että maapalloa ja ihmisiä ei luonut Jumala vaan ne saivat alkunsa alkuräjähdyksessä ja kehittyivät fysiikan lakien mukaisessa järjestyksessä. Eri kielten olemassaoloa ei selitetä Baabelin tornilla vaan sille on järjellinen perustelu, joka perustuu kielentutkimukseen. Ainoa asia mitä tiede ei kykene selittämään on syy miksi maailmankaikkeus on olemassa. Miksi on jotain, vaikka olisi voinut olla olematta mitään? Uskonto tarjoaa syyksi jumalaa, joka on tieteelliseltä kannalta katsottuna vain nimen antamista sille, ettei uskontokaan tarjoa vastausta.

Uskonto tarjoaa keinon helpottaa ahdistusta. Kun ihminen tekee jotain asemansa parantamiseksi - vaikkapa vain rukoilee - hän kokee ettei ole antanut periksi ja on vähemmän ahdistunut. Varhaisissa kulttuureissa tämä oli erityisen merkittävä ominaisuus ennen kuin valtion ote lujittui ja se otti tehtäväkseen turvata yksilöitä väkivallalta ja monilta muilta vaaroilta. Vaikka tiede on antanut selityksiä monille ilmiöille, vielä on paljon asioita, joita ei voida selittää tai ennustaa. Harva ihminen rukoilee enää sadetta, koska niitä voidaan ennustaa hyvin luotettavasti. Mutta moni rukoilee apua vaivoihinsa, jos lääkäri ei pysty tarjoamaan hoitoa.

Toinen uskonnon tehtävä on tarjota lohtua. Ihminen ymmärtää melko nuorena oman kuolevaisuutensa. On pelottavaa nähdä eloton ihminen ja tajuta, että se tapahtuu myös itselle. Uskonto kieltää kuoleman olemassaolon tarjoamalla sielun olemassaolon. Kuoleman jälkeen tässä maailmassa kärsinyt ja koeteltu yksilö saa palkkionsa ja hänen väärintekijänsä rangaistuksen. Voiko olla lohdullisempaa tietoa? Jumala on kuin sinä itse, paitsi paljon vahvempi ja kykenee tekemään sinun omista fantasioistasi totta. Diamondin mukaan uskontojen lohtua tarjoava merkitys on kasvanut nykyaikana verrattuna menneisiin aikoihin, mikä selittää sen, miksi uskonnot eivät ole kuolleet tai kuihtuneet pois tieteellisen maailmankatsomuksen alta. Sitkeä "merkityksen" etsintä ei ole päättynyt: "vaikka luonnontiede olisi totta, en aio uskoa sitä koska se ei kerro merkitystä".

Kolmas uskonnon merkitys liittyy valtioon ja kuuliaisuuteen. Poliittisen tottelevaisuuden saarnaaminen, vieraisiin kohdistuvan käyttäytymisen sääntely moraalisin keinoin ja sotien oikeuttaminen tapahtuu veroilla ja lahjoituksilla elävän papiston johdolla. Pienillä uskonnoilla ei ole "leipäpappeja" vaan shamaanit ja vastaavat joutuvat elättämään itse itsensä metsästämällä ja vilejelemällä kuten kaikkien muidenkin. Vain riittävän suuret ihmisyhteisöt kykenevät elättämään papiston kaltaisen luokan ja muut johtajat ja käsityöläiset, jotka eivät kasvata tai metsästä ravintoa. Täytyy olla jokin keino, miten talonpojat saadaan sietämään tilanne, jossa päällikkö esikuntineen elää muiden siivellä. Toki he tarjoavat vastapalvelukseksi järjestäytyneen yhteiskunnan etuja, kuten turvallisuuden, koulutuksen, lainsäädännön ja niin edelleen. Mutta silti kysymys kuuluu "Mitä eliitti on tehnyt ansaitakseen suuren palkkansa?". Tästä syystä Karl Marx piti uskontoa oopiumina kansalle.

Neljänneksi uskonto määrittelee sopivaisuuden rajat vieraisiin ihmisiin kohdistuvalle käyttäytymiselle. Pienten luontonuskontojen joukossa näitä moraalikoodeja ei ole, koska heimot koostuvat sukulaisista. Rauhallisen käyttäytymisen ongelmaa ei ole, koska ainoat vieraat ihmiset kuuluvat vieraaseen heimoon, jonka jäsenet on yritettävä tappaa. Länsimainen tapa tervehtiä ja aloittaa ystävällinen small talk merkitsisi sademetsässä itsemurhaa. Suurissa yhteiskunnissa uskonto ohjaa käyttäytymistä suhteessa itselle vieraisiin ihmisiin. Ja koska lait ovat jumalan säätämiä, niiden rikkominen on paitsi rikos esivaltaa vastaan myös rikos jumalia vastaan. Syy, miksi ateistit eivät tapa toisiaan on Diamondin mielestä siinä, että moraalista käyttäytymistä koskevat säännöt ovat pikkuhiljaa vuosituhansien saatossa levinneet laajemmalle yhteiskunnan arvoihin. Uskonnon tehtävä on silti yhä edelleen mahdollistaa toisilleen vieraiden ihmisten rauhanomainen yhdessä eläminen ja opettaa kansa tottelemaan poliittisia johtajiaan, ovat uskonnon yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämisen kaksi tehtävää.

Viidenneksi uskonto oikeuttaa sotimisen. Vaikka valtio velvoittaa kansalaiset olemaan tappamatta toisiaan, se voi edellyttää ja jopa vaatia heitä tappamaan toisen kansan jäseniä. Kun poikia on koulussa opetettu 19 vuotta olemaan tappelematta, armeijassa heidät opetetaan tappamaan. Tässä uskonto astuu sopivasti kehään, sillä kaikki uskonnot väittävät olevansa totta ja väittävät muiden uskontojen olevan epätotta. Uskonnoilla on totuuden monopoli. Heimoina asuvilla luonnonkansojen uskonnoilla tätä ominaisuutta ei ole, koska sitä ei tarvita. Sen sijaan valtioiden nousuun liittyvät (seemiläiset) uskonnot velvoittavat kansalaiset tottelemaan hallitsijaa. Vaikka uskonnollinen fanatismi ei (enää) ole Euroopassa merkittävässä asemassa, islamilaisessa maailmassa se on.

Näistä uskontojen tehtävistä ajan mittaan kaikki ovat muuttuneet. Tieteen kehittyessä maailmankaikkeuden syntymän selitys on vähentynyt voimakkaimmin - luomiskertomus sellaisenaan on jäänyt lähes merkityksettömään sivuosaan valtavalle enemmistölle länsimaisia ihmisiä. Poliittisen tottelevaisuuden merkitys on säilynyt suunnilleen ennallaan, samoin moraalikoodin opetus vieraita kohtaan. Sotia oikeutetaan uskonnolla edelleen etenkin islamissa, mutta myös länsimainen sotilas kaipaa Jumalan siunauksen tappamiselle. Kaikkein voimakkaimmin uskonto on kuitenkin mukana kun ihminen kaipaa lohtua ja turvaa. Sitä tiede ei varsin kylmäkiskoisena ideologiana kykene tarjoamaan kuin harvoille. Nämä harvat osaavat nauttia siitä tiedosta, että heidän elämänsä ei ole turha ja merkityksetön, vaikka se ei jatkukaan kuoleman jälkeen.

18 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Yksi uskonnon merkitys on myös se, että ilman sitä syntyy lähes väistämättä ehdottoman jäykän suunnitelmatalouden ohjelmia, jossa ihmiset jaetaan numeraalisiksi joukoiksi huomioimatta millään tavoin persoonia ja kulttuurisia identiteettejä.

Kumitonttu kirjoitti...

Riippuu uskonnosta. Joku islam ei anna mitään painoa yksilölle, vaan hän on kaikessa alisteinen yhteiselle edulle. Kristinuskossa yksilöllä on oikeuksia, joita islam ei tunnusta, koska se on ns lakiuskonto ja velvoittaa seuraamaan Muhammedin viitoittamaa elämäntyyliä. Kristityn ei tarvitse seurata kenenkään neuvoja - on Jumalan käsissä arvioida kunkin hyvät ja pahat teot.

Tomi kirjoitti...

KT, juutalaisuus on myös lakiuskonto. Eroaako se mielestäsi paljonkin islamista?
Juutalaiset ovat pehmentäneet lain tulkintaa. Luulen syynä olevan, että he ovat olleet vähemmistönä asuttamillaan alueilla eivätkä ole siten kyenneet siirtämään lakiaan alueiden lakeihin.

Kari kirjoitti...

South Parkissa oli jakso, jossa kaupunkiin muutti mormoniperhe. Cartman keskittyi todistamaan, ettei Mormonin kirja ole voinut syntyä, kuten väitettiin. En muista yksityiskohtia, mutta lopulta mormonipoika totesi, ettei kiinnosta, hänen elämänsä on hyvää näinkin.
Mormonit luovuttavat 10% tuloistaan seurakunnalle ja ajastaan. Tästä seuraa, että heillä on vahva yhteisö, joka voi auttaa jäseniään. Samoin on myös hutteriiteilla.
Uskonnosta siis voi olla paljon hyötyä.
Luen paraikaa sosiologi Rodney Starkin kirjaa The Rise of Christianity, jossa hän esittää vakuuttavasti, miksi kannatti olla kristitty 200-luvun Roomassa.
Kristinusko menestyi etenkin kaupungeissa, jotka olivat ahtaita, likaisia ja vaarallisia, kuolleisuus hyvin suurta. Tästä seurasi, että niissä asui paljon vasta tulleita, joilla ei ollut läheisiä. Ei myöskään ollut mitään hyvinvointiyhteiskuntaa.
Seurakunta tarjosi yhteisön, tehtäviä ja turvaa. Vaati rakastamaan lähimmäistään ja tekemään töitä.
Starkin mukaan mitä enemmän usko vaatii, sitä enemmän se antaa, koska vapaamatkustajia ei ole, vaan kaikki osallistuvat.
Kirja on todella kiinnostava kuvaus antiikin yhteiskunnasta ja kristinuskon suosion syistä.

Jaska Brown kirjoitti...

Hyvä lista ja noinhan se menee. Mutta yksi kohta liippasi yli ymmärryksen:
Koska tiede antaa moniin ratkaisemattomiin kysymyksiin vain vastauksen "sille ei ole selitystä - lopeta selityksen etsintä"
Siis??????? Enpä muista koskaan tuollaiseen törmänneeni, vaikka aika paljon olen alaa opiskellut ja luennoilla istunut. Tiede nimenomaan pyrkii esittämään kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty vastauksia. On tietysti (mielekkäitä) kysymyksiä, joita ei voi ratkaista, mutta ei voi tietää mitä ne ovat, eikä voikaan tietää. Kysymykset ovat joko ratkaistuja tai toistaiseksi ratkaisemattomia joita yritetään selvittää, jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista osa on ratkeamattomia mutta ei voi tietää mitkä.

Olen joskus todennut, että tieteen ja magian erottaa parhaiten siitä, että tieteen tieto on kaikille avoimesti saatavissa mutta vaikeasti ymmärrettävissä, kun taas magiassa tärkeimmät opinkappaleet ovat salattuja ja niitä paljastetaan sitä mukaa kun "edistyy" alalla.
Juuri tämän takia uskonto vetoaa ihmisiin helpommin kuin tiede. Uskonto kykenee antamaan selityksen sille, mihin tiede ei ja päälle päätteeksi tieteen ymmärtäminen on vaikeaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Tomi, islamissa papisto luo lait kanonisen lain tapaan kun taas juutalaiset hyväksyvät maallisen lainsäädännön yhteiskunnallisen elämän perustaksi.

Kari, roomalaisille kristinusko tarjosi yhdellä jumalallaan vähemmän ristiriitaisen tulkinnan maailmanjärjestyksestä kuin kreikkalaisilta kopioitu monijumalainen ja keskenään ristiriitainen tulkinta. Kun kristityt lisäksi luopuivat ympärileikkauksen vaatimisesta, oli pakanoiden käännyttäminen helpompaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Jaska, kaipa Diamond tarkoitti tuolla toteamuksellaan sitä, että jos tiede ei osaa antaa vastausta johonkin, vastausta ei pidä yrittää keksiä, tulkita jotain merkitsemään vastaukseksi, vaan odottaa - kuten itsekin toteat - että sille saadaan oikea selitys. Eli hyväksyä tietämättömyys eikä keksiä selityksiä ratkaisemattomiin kysymyksiin.

Jaska Brown kirjoitti...

Aa, no nyt välähti. Pitää lukea tuo Diamondin uusin, en ole vielä ehtinyt. Kaikki aiemmat ovatkin olleet "ahmi ensimmäisellä kerralla ja nautiskele toisella" -kamaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Mä kyl ihailen teitä, jotka jaksatte lukea kirjan toiseen kertaan. Mulla ei riitä kärsivällisyys. Pitäisi jossain vaiheessa tehdä lista kirjoista jotka pitää lukea ennen kuin kuolee pois. Nyt tuntuu siltä että ei ehdi lukea riittävästi vaan pino yöpöydällä alkaa muistuttaa Pisan tornia.

Tupla-J kirjoitti...

Kaiken kaikkiaan piristävän nostalginen kirjoitus. Luulin, että tällaisia ei ole kukaan enää kirjoittanut tosissaan viiteen vuoteen, mutta ehkä se on totta enemmän omalla kohdallani kuin muualla.

Nostalgia johtuu hassahtaneista "uskonto aiheuttaa sotia" -tyyppisistä lausunnoista ja "kaikki uskonnot ovat tulosta tiedon puutteesta, mielikuvituksesta ja selityksen etsimisestä ympäristön tapahtumille" -tyyppisestä kulttuurievolutiivisesta tarinankerronnasta.

Ne ovat siksi hassuja, että niitä on julmetun vaikea yhdistää vakavalla naamalla kristinuskoon. Yhtä vaikea on todeta, että kristinuskon Jumala muistuttaisi erityisen paljon ihmistä saati eläintä - suuri osa antikristillisestä kirjoittelusta nojaa nimenomaan siihen, etteivät niiden kirjoittajat pidä Jumalan Raamatusta ilmenevää luonnetta ollenkaan käsitettävänä.

On helppo keksiä tarinoita uskonnosta käsitteenä, mutta kun sitä yrittää kohdistaa tiettyihin, konkreettisesti olemassaoleviin uskontoihin, ollaankin jo paljon vaikeamman tehtävän edessä.

Kumitonttu kirjoitti...

Tuplis on harras kristitty ja suhtautuu uskontotieteeseen omista lähtökohdistaan.

Väite ettei Jumala muistuta ihmistä kuulostaa hätävalheelta. Ihminen on "Jumalan kuva", hän iloitsee ja pahoittaa mielensä, hän jakaa ihmiset sisä- ja ulkoryhmiin eli hyviin ja pahoihin samalla tavalla kuin ihmiset.

Diamond ei väitä uskonnon syntyvän tiedon puutteesta, kuten itse väität. Hän esittää, että uskonto vastaa kysymykseen miksi jotain on, kun voisi olla olematta mitään. Oma väitteesi kuulostaa siltä, että sinun mielestäsi uskonnottomat pitävät teitä uskovaisia jotenkin tyhminä tai tolloina, jotka uskovat satuihin keijuista ja muista. Se on sinun omaa tulkintaasi ja kuvaa ehkä asennettasi ulkoryhmäläisiin juuri siten kuinka Diamond yllä kuvasi.

Varmasti on paljon ateisteja, joille uskonnollinen elämä näyttäytyy irvokkaalta riitiltä, mutta jotka korvaavat teistisen uskon jollain muulla uskolla, kuten sosialistisella paatoksella. Heille on tärkeää osoittaa oman valintansa paremmuus rationaalisesti perustellen. Diamond puolestaan käyttää ratiota ymmärtääkseen uskontoja eikä pilkatakseen niitä. Kommenttisi tuntuu minusta siltä, että sinä pilkkaat kirjoitustani "nostalgiseksi tuulahdukseksi menneisyydestä, jollaista et enää uskonut näkeväsi". Olen pahoillani jos sivistymättömyyteni on loukkaavaa tai naurettavaa, koska se ei ole tarkoitukseni.

Tomi kirjoitti...

Uskonnolla ja taikauskolla ei ole mitään eroa. Lähes kaikki taikauskoksi luokiteltu on jäänne menneistä uskonnoista.
Kristityt ovat luokitelleet taikauskoksi pakanauskontojen tavat.
Katolisuus on täynnä silkkaa taikauskoa Maria-myytteineen.

Kumitonttu kirjoitti...

Tämä nyt alkaa taas lähestyä sitä tasoa Tomi, että kommenttejasi ei julkaista niiden huonon sisällön vuoksi. Kuten olen korostanut, tarkista tarkista ja vielä kerran tarkista. Ei ole minun tehtäväni opettaa sinua, ja Jaskan tavoin minäkin pidän ongelmana, jos sinun huonotasoiset kommenttisi jäävät näkyviin kommenttiketjun viimeisiksi ikään kuin osoittaen minun olevan asiasta samaa mieltä.

Eli, usko ja taikausko ovat eri asioita. Terävänä tiedemiehenä tiedät, että jos on kaksi eri käsitettä (usko ja taikausko) niin silloin niillä on myös eri merkitykset. Wikipedian mukaan taikausko on sitä, mitä me tapaamme kutsua magiaksi. Uskonnollinen usko taas on sellainen ideologia, joka selittää maailmankaikkeuden synnyn ja jossa uskotaan johonkin yliluonnolliseen luojaan tai vastaavaan.

Toki näissä on paljon yhteistä, mutta pyydän että et rinnasta asioita noin huolettomasti.

Tomi kirjoitti...

KT, olin vähän epätarkka. Tarkoitin, että lähes kaikissa uskonnoissa on taikauskoisia elementtejä. Esim. ihmetekoja tai uskolla parantamista. Jos uskonto väittää yliluonnollisen entiteetin vaikuttavan materiaaliseen maailmaan, niin se on taikauskoa.

Tupla-J kirjoitti...

KT, anteeksi. Tarkoitus ei ollut pilkata, vaikka niin minä näemmä tosiaan tein.

Tarkoitin selityksen kirjoituksessa esiintyvän uskonnon synnyn olevan ihmisen syy-seuraussuhteiden havaitsemisen virheellinen kuvion näkeminen sielläkin, missä sellaista ei ole. Se ei ole ollenkaan harvinainen käsitys.

Diamond vain ei tiedä yhtään mistä puhuu. Hänen pyyhkäisynsä uskonnon yli vain on kuin sokean esitelmä maalaustaiteesta: parhaimmillaankin utilitaristinen ja pahasti pihalla. En epäile lainkaan sitä, etteikö tarkoitus olisi tulkita ilmiötä bona fide, teksti muistuttaa paljon sitä, mitä olisin itse kirjoittanut suurin piirtein kuusi vuotta sitten aiheesta kysyttäessä*. Se on, yrityksestä ymmärtää huolimatta, silkkaa tarinointia, ja paljastaa, että kosketus olemassaoleviin uskontoihin on vähäinen ellei kokonaan puuttuva.

Toteamus kristinuskon Jumalan luonteen hankaluudesta ei ollut valhe. Jos lyöt googleen joitain hakusanoja aiheen tiimoilta, löytänet aikamoisen määrän antikristillisiä tahoja, jotka pohtivat Jumalan vähintäänkin skitsofreeniseksi katsomaansa luonnetta ja epäloogista, toisin sanoen ymmärryksen tuolla puolen olevaa käyttäytymistä. Se sinänsä on kyllä totta, että J:llä on tunteet ja jakaa sisä- ja ulkoryhmiin edellämainitusta huolimatta.

*tosin olisin tuskin erehtynyt pitämään uskontoa merkittävänä kausaalisena tekijänä sotimiselle; pikemminkin päinvastoin.

Nimetön kirjoitti...

Sydämestäni pyydän anteeksi Teiltä joita olen onnettomuuteni kautta loukannut. Olin hyvin ahdistunut kun otin kännykällä kuvia, toivoin kai sen pelleilyn helpottavan tuskaani. En ikinä tarkoittanut muistikorttia jättää puhelimeeni kun sen huollettavaksi palautin, se on totuus. Olen ollut vuosia shokissa, häpeissäni ja järkyttynyt siitä mitä tapahtui kun stressin keskellä romahdin.En pääse koneelle tänään, pyydän että tätä voisi selvittää. Yritän vain pysyä hengissä.
meri

Kumitonttu kirjoitti...

Tuplis, asia ok.

Meri - jos tämä on oikea paikka selvittää sinua vaivaavaa tapahtumaa, niin olen tukenasi. Kaikki tätä blogia lukevat ovat varmasti puolellasi, joten kyllä sinä hengissä pysyt. Jos on jotain missä voimme auttaa, niin älä epäröi pyytää apua. Lukijoissa on mukana eri alojen ammattilaisia, jotka ovat varmasti minun laillani tukenasi.

Nimetön kirjoitti...

Kiitos vastauksesta KT.
Kunniani, moraalini ja oikeudentajuni mukaan tämä voi olla tässä tilanteessa(ni) ainakin oikeampi paikka selvittää kuin oikeuslaitos. Sillä kokemuksella mitä elämää olen nähnyt,uhrin oikeusturva on heikko.
Porvarilliset juuret kantavat ,auttavat jaksamaan ja toivottavasti selviytymään.
Kunnioittaen,meri