Ilta=Sanomat kertoo tukholmalaiseen moskeijaan maalatun hakaristin. Väkisin nousee mieleen kesän 2010 Setan pääkonttorin oveen ilmestynyt hakaristi, josta Yleisradio tuolloin uutisoi. Muslimit kykenevät - toisin kuin eurooppalaiset infantiilit liittolaisensa - todelliseen väkivallan uhkaan, kuten kesän 2013 esimerkki Helsingin Pasilasta todisti. Uskonnoissa harvoin hankitaan liittolaisia, koska kaikissa uskonnoissa on sisä- ja ulkoryhmä. Sisäryhmäläisiä ei saa vahingoittaa, kun taas ulkoryhmään kuuluvia saa jopa tappaa.
Maailman suurissa uskonnoissa moraali opetettiin muinoin lapsille pelottelemalla ankarista (kuolemanjälkeisistä) rangaistuksista, koska rikos (hallitsijaa vastaan) oli myös rikos jumalia vastaan. Maallistuneissa yhteiskunnissa lapsia ei pelotella jumalilla, vaan modernien yhteiskuntien uskovaiset ja ateistit eivät tapa toisiaan silmittömästi sen tähden, että uskonto on satojen sukupolvien ajan juurruttanut kulttuuriimme kyvyn elää yhdessä vieraiden ihmisten ja kulttuurien kanssa. Uskonnon tehtävä on pakottaa suuret kansanryhmät rauhanomaiseen rinnaneloon, jotta papisto ja poliittinen eliitti turvaa oman elantonsa. Näkökulmasta riippuen uskonto on siis hyödyllinen (ylläpitää yhteiskunnallista turvallisuutta) tai haitallista (ylläpitää kansaa riistävää eliittiä).
Islamilta puuttuu tuhansien vuosien mittainen kulttuuri rauhanomaiseen yhteiseloon. Islam on hakenut liittolaisia tarpeen mukaan, ja tällä hetkellä uusnatsit, äärivasemmisto ja muslimit lyövät kaikki hynttyyt yhteen vastustaessaan juutalais-kristillistä länsimaista materialismia. Tämä on niin suuri ja yllättävä paradoksi, että sen selittäminen on vaikeaa ilman käsitystä uskonnon merkityksestä modernissa yhteiskunnassa. Yksilön on uhrattava aikaa ja rahaa voidakseen todistaa yhteisölleen jakavansa saman uskon - ja siis olevan luotettava sen suhteen, ettei käyttäydy väkivaltaisesti näitä kohtaan. Uskottava todiste ei ole pelkkä lupaus hyvästä käyttäytymisestä, vaan todisteen on oltava konkreettinen: ruumiin silpominen, rituaalien harjpoittaminen, julkinen sitoutuminen ulkopuolisten mielestä epärationaalisiin uskomuksiin, askeettinen elämäntapa luostarissa, kommuunissa tai vaikkapa Vihreässä puolueessa.
Äärivasemmistoa (nationalistinen, internationalistinen ja antinationalistinen) ja muslimeita yhdistävät siis viha sananvapauteen, uskonvapauteen, judeo-kristilliseen kulttuuriperimään, materialismiin ja voimakas tarve erottaa erilaisilla rituaaleilla ympäröivän yhteisön jäsenet sisä- ja ulkoryhmiin. Alla on legendaarinen kuva Jerusalemin suurmufti Ali al-Husseinista tarkastamassa muslimeista koottua SS-joukkoa.
Kuten tiedetään, islamilaisessa maailmassa Hitlerin Taisteluni on myydyimpiä ideologisia teoksia (myös täällä) ja ruokkii edelleen islamilaista ajattelua. Tiedetään myös, että iranilaiset pitävät itseään arjalaisina ja matkivat Hitlerin hiuspehkoa ja viiksiä. Vaikka aihepiiri on vakava, ei voi kuin nauraa näille idiooteille, jotka pönäkästi alleviivaavat oman typeryytensä. Vakavasti näistä täytyy tietenkin ottaa sekä inter- ja antinationalistinen vasemmisto että muslimit. Hitlerin palvonta muistuttaa kaikessa typeryydessään ja naurettavien rituaalien toistossaan lähinnä Vihreiden kannattajien suosimalta itsensä silpomiselta lävistyksin tai muslimien itsensä silpomiselta genitaalialueella. Kaikki ovat samaa paskasakkia, jotka kuvittelevat kaiken huipuksi eroavansa toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti