Punainen, vihreä ja valkoinen

Riina Simonen on vasemmistoliiton aktiivi, joka on valmistunut Tampereen yliopistosta ja saanut työpaikan Puu- ja erityisalojen liitossa sosiaalisihteerinä (H/T Tikkablog). Riinan veli on nyttemmin vaienneen Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta -blogin kirjoittaja Tuukka Simonen. Blogin menneisyys kytköksineen Turun turkiskaupan polttoiskua ihannoiviin vasemmistonuoriin oli edellisellä vuosikymmenellä jonkin verran tässä blogiskenessä ihmettelyn aiheena. Samaan sarjaan kuului turkulainen Mirka Muukkonen, jonka blogissa puolestaan ihailtiin niitä asfalttisotureiksi itseään kutsuneita räyhäpettereitä, jotka puhkoivat ns. citymaastureiden renkaita. Mirkahan on Turussa kaupunginvaltuutettu ja pyrkinyt eduskuntaan. Oletan että seuraavissa vaaleissa menee läpikin.

Vihreiden ideologiasta löytyy erikoinen kytkös poliittiseen terroriin islamin kautta. Jihadistit ovat nimittäin kehottaneet uskonveljiään ja sisariaan iskemään Pohjoismaissa polttamaan autoja ja aiheuttamaan liikenneonnettomuuksia. Autosta on tullut länsimaisen elämäntavan symboli, joka kerää molemmat vihreät (islam ja ympäristöliike) ideologiat yhteen. Onhan vihreä "toivon" ja "uudistumisen" väri siinä missä punainen on väkivallan, veren ja vihan. Perinteisesti kristinusko on puolestaan ollut väriltään valkoinen, joka edustaa puhtautta ja synnittömyytä. Jeesushan opetti samoin sanakääntein kuin Valon Lapsiksi itse itseään kutsuneet essealaismunkit (4Q246 ja Luukas 1:32-33).

Punavihreä Riina Simonen kirjoitti jo vuosia sitten, että

Elämäni upeimpia hetkiä ovat olleet juuri ne hetket, kun jokin villieläin katsoo minuun päin eikä pelkää. Näen selvästi jumaluuden eläimen katseessa. Uskonkin, että jokainen, joka tappaa elävän olennon, tappaa samalla osan jumaluutta.

eikä Simonen ole yhtään mihinkään muuttunut, sillä vaaliblogissaan hän toteaa saman uudestaan:

En ole uskonnollinen ihminen, mutta koen pyhyyttä luonnossa ja uskon onnellisuuden kumpuavan pitkälti hyvästä luontosuhteesta.

Simonen määrittelee "ei-uskonnollisuuden" itselleen miellyttävällä tavalla, eli olemalla ei-kristitty. Aivan samalla tavalla Tarja Halonen kannustaa Saska Saarikosken haastattelussa Helsingin Pravdassa aatetovereitaan liittymään takaisin kirkkoon ja vaikuttamaan kirkon sisällä opillisiin asioihin. Halonen kieltää olevansa kommunismia kannattava feministi-lesbo, vaikka toteaakin, että hänelle Raamattu - siis kristinuskon perusta - on pelkkä kokoelma lukemisen arvoisia kirjoituksia. On vaikeaa tai ehkä mahdotonta olla uskovainen kristitty, jos ei pidä Raamattua totena, eli toisin sanoen usko sen kertomukseen Jeesuksesta Jumalan poikana. Jos taas pitää Uuden Testamentin kirjoituksia satuiluna mutta uskoo Vanhan Testamentin kirjoituksiin, on oikeastaan juutalainen. Jotenkin Halosen haastattelusta välittyykin mielikuva, että Halonen on juutalainen. Hassua kyllä, mutta niinhän se oli Karl Marxkin.

Kotkassa Vasemmistonuoret syyttävät poliisia siitä, että eivät voineet uusia Jyväskylässä suurta mainetta saanutta kirjastoiltamaansa. Kun poliisi otti - Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajien luomat - uhkakuvat todesta ja vaati tilaisuuden järjestäjiä huolehtimaan riittävästä määrästä järjestysmiehiä, niin sepä ei kelpaakaan Vasemmistonuorille. Tämä oikeastaan vaan paljastaa sen, mistä iltamissa on koko ajan ollut kyse - provokaatiosta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on puolestaan kieltäytynyt yhteisesiintymisistä yhdessä RKP:n pj Carl Haglundin kanssa tämän haukuttua Soinia epäisänmaalliseksi, vaikka joka toisessa puheenvuorossaan muistuttaakin Soinin olevan nationalistinen populisti. Sinänsä Soinin kieltäytymisen ei luulisi Haglundia haitaavan, koska tämähän suorastaan inhoaa Soinia. Todellisuudessa se tietenkin haittaa, koska Haglundille syntyy yksi mahdollisuus vähemmän profiloitua Soinin vastustajana. Koska Haglund ei kykene luomaan uskottavaa omaa poliittista linjaansa, hän on tyytynyt vain vastustamaan kaikkea, mitä Soini kannattaa. Se on sitä oikeaa populismia, vaikka RKP:n äänestäjille Haglund on anti-populisti. Mutta kun itse saa määritellä käsitteet, niin syntyy hauskaa käsitteistön sillisalaattia.