1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet eivät luonnollisesti voi mitenkään tietää, että edellinen sukupolvi eli hyvin keskusjohtoisessa maailmassa, ja markkinoiden vapautuminen tapahtui Suomessakin niinkin myöhään kuin 90-luvulla. Hyvä kysymys on, miksi kesti 50 vuotta Yhdysvaltojen Suuren laman jälkeen, ennen kuin valtiot uskalsivat uudestaan vapauttaa taloudenpitonsa markkinoiden armoille. Vastaus on jälkikäteen varsin ilmeinen kuten Björn Wahlroos hyvin kiteyttää: "Jos kuluttaja ei voi paljastaa mieltymyksiään ilmaisemalla maksuhalukkuutensa, laadun tuottaminen jää kannattamattomaksi". Koska laatu maksaa, tuote kannattaa tehdä edullisimmalla mahdollisella tavalla. Jokainen Neuvostoliitossa käynyt voi vahvistaa tämän väitteen.
Usko vapaisiin markkinoihin tai ehkä pikemminkin pyrkimys rajoittaa taloudellista toimeliaisuutta on kulkenut pienissä pyrähdyksissä ihmiskunnan historiassa. Ensimmäinen pyrähdys kesti pitkään 1700-luvun alusta merkantilismin häviöstä 1900-luvun alkuun ja Ensimmäiseen maailmansotaan. Uskottiin valistukseen ja vapaakauppaan. 1800-luvun jälkipuoliskolla kansantulo moninkertaistui kaikissa "uusissa" talouksissa eli Amerikassa, Australiassa ja Japanissa. Vuonna 1913 koko maailman pörssiosakkeiden arvo oli 0,57% kansantuotteesta, mutta pitkään kestänyt keynesläinen oppi ja valuuttojen sitominn kultakantaan varmisti kurjuuden maksimoinnin, ja vuonna 1980 vastaava suhdeluku oli 0,24%. Kaikista reaalisijoituksista 1913 noin 13% rahoitettiin omalla pääomalla, mutta 1980 vain 2%.
Suuren laman jälkihoidossa Franklin Roosevelt esitteli New Deal (uusi jako) -ohjelmansa, joka sisälsi nykymittapuulla varsin paljon sosialistisia elementtejä. Talouskasvu hidastui, valtioiden kauppataseet muodostivat inflaation kanssa uusia ongelmia, joita kultavarantoon sidottu kansallisvaluutta ei voinut turvata. Rooseveltin aikana kolmasosa amerikkalaispankeista meni nurin, ja setelistön sitominen kultakantaan varmisti, että luotonanto hiipui ja taloudellinen toimeliaisuus lähes pysähtyi esiteollisen yhteiskunnan tasolle. Dow Jones indeksi romahti syksyn 1929 noin 400-pisteen tasolta alle 50-pisteeseen ja nousi pysyvästi vasta 1935 yli sadan pisteen tasolle. Suuri lama oli pitkälti amerikkalainen ongelma johtuen juuri kultakannassa pysymisestä, kun taas Englannissa tuotanto ylitti jo 1933 vuoden 1929 huipputason. Suomen kansantuote aleni vain neljä prosenttia ja nousu alkoi heti devalvaation jälkeen 1932.
Pysyminen kultakannassa piti pankkien rahapolitiikan kireänä ja hinnat pyrkivät nousemaan nopeammin kuin kullan määrä kasvamaan keskuspankkien holveissa. Sidoksesta tuli pakkopaita joka lopetti luotonannon ja yrittämisen. Kaiken lisäksi Toinen maailmansota loi myytin amerikkalaisesta talousihmeestä, joka perustui yksityisten yritysten tuotantoon voimakkaan valtion ohjauksessa. Vaadittiin tasa-arvoa, keskusjohtoisuutta ja luonnonvarojen kansallistamista. Bretton Woods -nimisessä lomakeskuksessa New Hampshiressä syntyi 44 liittolaismaan johdolla IMF ja Maailmanpankki sekä globaalit säännellyt pankkijärjestelmät, joiden oppi-isänä hääri lordi Keynes - säännellyn sekatalouden perustuslain kirjoittaja.
Sotien jälkeen vannottiin valtion väliintuloon suhdannepolitiikan nimissä ja uskottiin inflaation ja työttömyyden toisensa poissulkevaan oppirakennelmaan. Kysynnän ja tarjonnan sijaan uskottiin tuotannon optimointiin, mikä poistaisi suhdannevaihtelut ja takaisi tasaisen kasvun. Pankkiireita ja rahamarkkinoita pidettiin sisäpiirin manipulointina ja jopa konservatiivit uskoivat keskusjohtoiseen suunnitteluun. Markkinoita tarvittiin lähinnä tukemaan demokraattista järjestelmää sen taistelussa sosialismia vastaan.
Chicagon koulukunnaksi kutsuttiin uutta monetaristista taloustiedettä, jonka riveistä nousi moni nobelisti mukaan lukien Milton Friedman. Heidän mukaansa 30-luvun lama syveni Rooseveltin keskusjohtoisen New Deal -ohjelman seurauksena ja epätäydellisen kilpailun aiheuttamat tehokkuustappiot ovat aiheuttaneet satojen miljardien hyvinvointitappiot. Tällä hetkellä todistusaineisto Friedmanin väitteiden puolesta on yksiselitteinen. 1920-luvulta peräisin olevat Keynesin opit alkoivat vähitellen syrjäytyä uskomuksella kultakannan taloutta kuristavasta vaikutuksesta.
Yhdysvallat lopetti dollarin sidoksen kultakantaan 15.8.1971 kullan maksaessa 35 dollaria unssilta. Joulukuussa hinta oli 44 dollaria, vuotta myöhemmin 70 ja vuonna 1980 jo 800 dollaria unssilta. Iso-Britannia puolusti urheasti George Sorosia vataan valuuttansa kultakytköstä, mutta hävisi. Maastrichtin sopimus 1992 avasi Euroopan pääomamarkkinat ja käynnistyi kaksi vuosikymmentä kestänyt nousukausi. Suomi rimpuili vielä vuoteen 1993 ajaen koko pankkisektorimme vararikon partaalle. Vain tovia myöhemmin Suomi uusi virheen liittymällä kultakannan sijaan euroon vanhojen keynesläisten oppien ohjatessa hallitusta ja Suomen Pankkia.
Kun länsimaat avasivat pääomamarkkinansa, reaalisosialismi romahti 1991 Neuvostoliiton kaatumiseen ja Kiina murtautui kansainvälisen kaupan osapuoleksi, sosialistit joutuivat luopumaan moraalisesta ylemmyydestään, jota se oli hallinnut viimeistään 60-luvun opiskelijaradikaaleista alkaen. Itä-Euroopan "tasa-arvo" ja "demokratia" paljastuivat niin räikeiksi huijauksiksi, että edelleen ne toimivat lähinnä voimasanoina ja pahojen henkien manauksissa. Todellisuudessa sosialismi oli luonut diktatuurin, etuoikeuksiin perustuvan eliitin vallan, tehottoman talouselämän, toisinajattelijoiden tukahduttamisen vankiloissa ja mielisairaaloissa, epädemokraattiset keinot lakien säätämiseksi, mustan pörssin ja ankeat kulutustavarat. Tuloksiltaan ja toimivuudeltaan vapaat markkinat osoittivat ylivoimaisuutensa. Ne luovat taloudellista epätasa-arvoa oleellisesti kilpailijoitaan vähemmän ja ennen kaikkea - ne antavat ihmisten juhlia joulua niin halutessaan.
8 kommenttia:
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/12/24/huomisen-suomessa-koyha-tietaa-paikkansa/201244075/139
Kirjoitat kyllä nyt historiaa uusiksi. Tai siis, ainakin tulkitset sitä. Friedmanin argumentti laman syistä ei ollut että New Deal aiheutti tai pahensi sitä, vaan että se ei auttanut, koska reaalinen rahavaranto supistui. Keynes oli tästä aivan samaa mieltä. Keynes myös vastusti kultakantaa alunperinkin ja kirjoitti oman analyysinsä kultakannan haitoista jo kauan ennen 70-lukua.
En toki puolusta keynesiläisiä oppeja tällä, mutta jälleen kerran sekoilet tällä jutulla. Friedman on "hyvis" joten kun hän vastustaa kultakantaa, se on hyvä juttu, mutta koska Keynes on "pahis" niin joko väität että hän kannatti kultakantaa, tai se että hän vastustaa kultakantaa on tietenkin jotain pahaa.
Tämä on taas esimerkki siitä, miten asiat eivät tunnu merkitsevän sinulle mitään, ainoastaan ihmisten jaotteleminen hyviin ja pahoihin.
Keynes oli muuten homo, kas kun et sitä muistanut mainita.
Keynes oli muuten homo, kas kun et sitä muistanut mainita.
Olen aiemminkin todennut, että vasemmisto on hyvin luokkatietoista, ja siinä missä libertaarit pääsivät yli rotukysymyksistä jo 50-luvulla, liberaaleille on tärkeää edelleen luokitella mustat täyskasvuisiksi lapsiksi, jotka vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Homous ja muut seikat kulkevat saman asian vanavedessä. Liberaalien hinku nostaa ihminen jalustalle sen takia että hän on homo, on itse asiassa pelkästään seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa syrjintää.
Mitä tulee Keynesiin, niin hän oli korkopolitiikan isä, ja rahan tarjonta - kultakanta - oli korkopolitiikan ytimessä. Olet joskus kertonut opiskelleessi makrotaloutta ja Keynes oli ilmeisesti makrotalouden opetuksen lähtökohta vielä sinun opiskeluaikoinasi omassa korkeakoulussasi, jonka poliittisen profiilin molemmat tiedämme.
Minä en ole makrotalousteorioita vastaan, kunhan ymmärretään niihin liittyvät keskeiset ongelmat. Kaikkein keskeisin on tietenkin se, että valtiolle halutaan antaa inflaatio/työttömyys -akselilla oikeus ohjailla talouden kehitystä. Suljetuilta rahamarkkinoilta lähdettiin nykyisille avoimille pääomamarkkinoille juuri siksi, että keynesläinen ajattelutapa ei toiminut.
Edelleen jaksat inttää tuosta, että valitsen jonkin yksittäisen asian puolesta hyvikset ja pahikset ja sitten pysyttelen siinä kiinni. Ymmärrän näkemyksesi, koska en kirjoita esimerkiksi niistä asioista, joista olen Wahlroosin kanssa eri mieltä tai Soininvaaran kanssa samaa mieltä. Jälkimmäisiä nyt ei kyllä taida edes montaa ollakaan, joten niistä voisin jopa kirjoittaa jos jaksaisin.
Jos haluatte tietää kaiken -30 luvun laman taustoista ja syistä ja New Dealin todellisista vaikutuksista niin tässä selkeää tekstiä joita ei löydy suomennetuista talousoppikijoista:
http://library.mises.org/books/Murray%20N%20Rothbard/Americas%20Great%20Depression.pdf
Kiitos GM hyvästä linkistä. En tiedä koska ehdin sen lukea mutta tallensin sen itselleni kaiken varalta.
Jos olet itse sen lukenut, niin ehtisitkö kirjoittaa siitä lyhyehkön referaatin ja vaikka meilata niin julkaisen sen omana bloggauksenaan?
Minusta on jotenkin hupaisaa, että kun luettelen joitain (mielestäni) tekstissäsi esiintyviä virheitä, niin sensijaan että kertoisit miksi ne eivät ole virheitä tai myöntäisit niitä, sensuroit viestini.
Se on tietenkin sinun oikeutesi, sitä en mitenkään kiistä, mutta kyllä se minusta tekee tästä sinun läpänheitostasi vähän kummallista. Mielestäni kritiikkini oli aivan asiallista ja totuudenmukaista.
Uhhh...pidän mielessä, jos kipinä syttyis.
sensijaan että kertoisit miksi ne eivät ole virheitä tai myöntäisit niitä, sensuroit viestini
Sinun viestejäsi ei ole yhtään jätetty julkaisematta. Ei niitä näyttänyt olevan myöskään roskapostikansiossa, joten taitaa olla vika jossain muualla tällä kertaa.
Lähetä kommentti