Yksi elämän kohokohdista on huomata olleensa väärässä. On inhimillistä olla väärässä ja tehdä virheitä. Olen omassa elämässäni tehnyt paljon pahoja virheitä, mutta en onneksi mitään lopullista. Suosittelen lukemaan kirjan Minun vasen jalkani, jossa kuvataan koskettavasti sitä, kun koko perhe tajuaa olleensa lähes kohtalokkain seurauksin niin väärässä kuin inhimilliseltä katsantokannalta vaan voi olla.
Painotan edelleen kaikille lukijoilleni, että tilatkaa Politika -lehti. Siinä oli tänään Tampereen punayliopiston dosentin Markku Ruotsilan kirjoitus Neokonservatismi.
Tunnustan täten rehellisesti, että en ole tiennyt, mitä neokonservativismi on. En ole pitänyt sitä niin merkittävänä asiana, että olisin jaksanut edes perehtyä kyseisen nimikkeen alla häärivään poliittiseen oppiin. Ruotsilan kirjoituksen luettuani oivalsin, miksi suomalainen (ja eurooppalainen) media rakastaa tuon sanan käyttämistä lyömäaseena.
Yhtä avartavaa kuin tajuta median pakkomielteisyys tiettyjen sanojen käyttämiseen (neokonservatismi, äärioikeisto, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, ilmastonmuutos jne.) on tajuta, mitä neokonservatismi todellisuudessa on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Neokonnien opillisen taustan ja sisällön historia on varmasti se, mitä se on, mutta tähän koko juttuun liittyy yksi suurimpia kusetuksia ja paukapäisin tekopyhyys, jonka olen konsaan nähnyt.
Se on nimittäin se, että kun neokonnat Bushin hallinnossa pääsivät valtaan heti 2001, konservatiivit kautta linjan olivat heidän takanaan, ja entistä kovemmalla paineella vuoden 2004 vaaleissa, vaikka jo tuolloin oli ilmeistä, että neokonnien menetelmät vievät valtion konkurssiin. Budjettivaje revittiin ennennäkemättömiin mittoihin.
Muutenkin minusta näyttää siltä, että eurooppalaisten -- mukaanlukien minä itse -- yritykset ymmärtää amerikkalaista poliittista kaksinapaisuutta, on tuomittu epäonnistumaan. Jos katsotaan USA:n hallintoja toisen maailmansodan jälkeen, niin "oikeistolaiset" presidentit Reagan ja Bush I ja II, ovat velkaannuttaneet liittovaltiota ja "vasemmistolaiset" kuten Carter, Clinton, Kennedy ja Johnson taas hoitaneet taloutta kuntoon. (Velkataakka suhteessa kansantalouteen oli massiivinen toisen maailmansodan jälkeen, ja saavutti miniminsä Reaganin kauden alussa)
En edes yritä tulkita mitä tämä tarkoittaa. Mutta valkopesu, jonka mukaan jälkikäteen esitetään joku oikeiston lempilapsi "sosialistiksi" on tyhmää.
Huomenta Tidari!
En edes yritä tulkita mitä tämä tarkoittaa.
Sama vika rahikaisella. Yleensä Amerikka ymmärretään jotenkin "oikeistolaisena" rosvovaltiona, jossa köyhät jätetään heitteille. Itseäni yllätti eniten se, että jälleen kerran paljastui, kuinka toimittajakunta käyttää asemaansa väärin. Tai siis ainahan toimittajilla on oma poliittinen agendansa, mutta siitä vaikeneminen on jotenkin "väärin".
Lähetä kommentti