Viime vuonna Time-lehdessä oli asiallinen kirjoitus Yhdysvaltain valtionvelasta.
Amerikalla on velkaa 14 triljoonaa eli 14.000 miljardia dollaria. Velka kasvaa 1.000 miljardia vuodessa. Kuten Kreikan ja Irlannin tapahtumista huomasimme, markkinoiden menettäessä luottamuksensa, korjaavat toimenpiteet tapahtuvat päivissä. Kvartaalikapitalismi on eilispäivää. Mielenkiintoinen tilanne on, koska markkinat menettävät uskonsa Yhdysvaltain poliitikkoihin ja heidän haluunsa lopettaa velkaantuminen. Jos se hetki koittaa, kriisi iskee ja lujaa. Elämä ei siihen lopu - lapsia tehdään, pyykkiä pestään ja ruokaa syödään. Eivät islantilaisetkaan asettuneet selinmakuulle odottamaan kuolemaa.
Amerikan valtion menoista (3.500 mrd usd) melkein puolet muodostuu
- asuntojen korkovähennyksistä (130 mrd usd)
- sosiaalikuluista (700 mrd usd)
- asevoimista (700 mrd usd).
Budjetin tulopuolella on siis vain 2,5 triljoonaa, josta yksityishenkilöiden tulovero ja sairasvakuutusmaksu kattavat puolet. Yhdysvaltain budjetti on noin melkein 25% kansantuotteesta (Suomessa budjetti 50 mrd ja kansantuote 180 mrd). Kuten luvuista helposti näkee, Amerikka ei ole erityisen "oikeistolainen" enää nykyaikana. Niistä näkee myös huiman elintasoeron koulutetun valkoisen amerikkalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion asukkaan kesken, mutta se on eri aiheensa se.
Asevoimien budjetti on kasvanut kymmenessä vuodessa 80% (ilman Irakia ja Afganistania) vaikka asevoimien keskeinen sotilaallinen uhka perinteisistä (Venäjä ja Kiina) maista on tippunut pienemmäksi kuin koskaan. Demokraatit vastustavat asevoimien kasvattamista, mutta hekään eivät ole onnistuneet kuvailemaan, mitä uhkaa varten asevoimia tarvitaan. Koska he eivät ole siihen kyenneet, he ovat joutuneet nielemään asevoimien kasvun. Mielenkiintoista kyllä, sama 80% kasvu on tapahtunut Suomen tv-luvissa samana ajanjaksona (140 eur - > 240 eur). Näin helppoa on kasvattaa julkista sektoria.
Vajaa puolet amerikkalaisten eläkeläisten tuloista kertyy valtion maksamista eläkkeistä. Joka kuudennen eläkeläisen ainoa tulonlähde on "Social Security" ja 4/6 eläkeläisistä saa yli puolet tuloistaan sitä kautta. Koska 53-miljoonainen eläkeläisten kansanosa on ahkerin änestäjäryhmä, täällä republikaanit (Grand Old Party) joutuvat puhumaan sordiino päällä. Social Security onkin kaikille poliitikoille ns. kolmas raide - koske siihen ja kuolet sähköiskuun.
Kolmanneksi suurin ryhmä ei suinkaan ole asuntojen korkovähennys, mutta se synnyttää poliittisia intohimoja. Se toimii "American Dreamin" symbolina - mahdollisimman monen oikeus omistaa kotinsa. Meiltä katsottuna tuen maksimimäärä on hurja, noin miljoona euroa, ja se kattaa myös kesämökit ja ns. kakkosasunnot. republikaaneille tämä on niin pyhä asia, että tähän tuskin tulee muutoksia. Periaatteessa on oikea perustelu, että yhden pääomalajin tukeminen vääristää markkinoita, mutta se ei ole uskottava, kun me emme muutenkaan elä vapaassa markkinataloudessa. Vähennyksen puolesta puhuu erityisesti se, että valtio ei maksa mitään tässä järjestelyssä. Se vaan verottaa vähemmän niitä, jotka tekevät töitä. Jos joku haluaa asua vuokralla, se on hänen oikeutensa, mutta unelma omasta kodista on yleismaailmallinen. Jos amerikkalaiset haluavat tukea omistusasumista, se on heidän päätöksensä. Kuten sanoin, siitä hauska "tukimuoto", että raha ei edes liiku!
Obaman valinta perustui merkittävissä määrin hänen lupaukseensa tehostaa julkista terveydenhoitoa. Obama uskotteli voivansa alentaa sosiaalikuluja (jotka suomalainen media kääntää usein väärin "terveydenhoitokuluiksi"), mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että ainoa kohde, josta säästöjä voidaan saada aikaiseksi on juuri sosiaalisektori. Amerikassakin keskustellaan työiän pidentämisestä eläkekulujen turvaamiseksi. Alimpien tulotasojen elinikä on matalampi kuin korkeilla, joten hyvä kysymys kuuluu, miksi talkkarin pitää jatkossa rehkiä 70-vuotiaaksi kun valkokauluksiset onnistuvat pidentävät elinikäänsä? Tässäkin vastaus lähtee siitä, että valkokauluksiset osallistuvat talonmiehen eläkkeenmaksuun eikä toisinpäin.
Perinteisesti oikeistossa on painotettu julkisen sektorin supistamista ja vasemmistossa verojen korotusta. Yhdysvalloissa tämä keskustelu on vilkasta toisin kuin Suomessa, jossa kukaan ei halua leimautua poliittisesti epäkorrektiksi. Jopa Suomen Yleisradio uutisoi, että "Amerikassa poliittiset ääripäät ovat voimistuneet" ja kantaa siitä suurta huolta. Ennen vanhaan sitä sanottiin keskusteluksi ja vaikeissa paikoissa - kuten valtiota uhkaavassa velkakriisissä - keskustelua tuleekin käydä. Meillä Perussuomalaisia, jotka oikeastaan avasivat koko keskustelun, kutsuttiin Tea-Partyn tavoin "äärioikeistoksi".
Vasemmisto pelkää keskustelua, minkä takia kaikki vasemmistolaiset suuntaukset ennemmin tai myöhemmin päätyvät diktatuureiksi. Suomi on ottanut jo monia askeleita siihen suuntaan. Jyrki Virolaisen havainnon mukaan:
Suomalaisessa oikeuskulttuurissa ja esimerkiksi oikeudenkäyntien laadussa ei taida paljon kehumista ollakaan. Tähän päätelmään tulee, jos katsoo esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle viime vuosina antamia lukuisia langettavia tuomioita oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa Suomea on arvosteltu paitsi oikeudenkäyntien kohtuuttomasta kestosta, myös esimerkiksi vastavuoroisuus - eli kuulemisperiaatteen sekä prosessuaalisen tasapuolisuusperiaatteen rikkomisesta.Kirjoituksen tarkoitus: koitetaan käynnistää uudelleen Suomessa poliittisen keskustelun kulttuuri. Sen ensimmäinen edellytys on lopettaa poliittinen korrektius, jolla kaikki keskustelunavaukset voidaan tukkia.
6 kommenttia:
Asuntojen korkovähennystä ei ole mielekästä kutsua valtion menoksi.
Olen Paavon kanssa melkein samaa mieltä. Verovähennys on meno samassa mielessä kuin salakuljetuksen aiheuttama "tulonmenetys" on meno.
Kiinnittäisin huomion kahteen epäkohtaan tässä kirjoituksessa. Ensimmäinen on jälleen "perinteisesti oikeistossa/vasemmistossa"- kappale. Tämä perinne on perin nuori, se on peräisin nimittäin vasta toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Persuja ei myöskään nimitetä äärioikeistoksi (eikä muuten myöskään Tea-Partyä) sen vuoksi, että se kannattaisi valtion supistamista; Persut eivät puolueena sitä edes kannata. Suomessa "äärioikeisto" on tässä kyllä änkyrätermi, mutta amerikkalaiseen se sopii sikäli, että Tea-Partyllä on eräänlainen militantti "vallankumous"-retoriikka, mikä tekee siitä omalla tavallaan ääriliikkeen.
Persut ovat pelkkiä populisteja, ja vero- ynnämuussa talouspolitiikassa selvästi vasemmistolaisempia kuin oikeistolaisempi puolikas SDP:stä.
Toinen nipotuksen aiheeni on tekninen; suomalaisen ja amerikkalaisen koulutetun väestön elintason vertailu ei ole kovin mielekästä noista luvuista. Esimerkiksi Norjan ja USA:n vertailu näillä luvuilla tuottaisi päinvastaisen tuloksen, mutta "objektiivisilla" mittareilla koulutetun keskiluokan asema on Norjassa samantapainen kuin se on Suomessa. (Norjalaisen elintaso on kyllä toki korkeampi)
Lisäisin tähän vielä sen, että käytät monen suomalaisen verkkokirjoittajan tapaan sanoja "vasemmisto" ja "oikeisto" kaksoismerkityksessä ja siten, että "vasemmisto" edustaa terminologisesti jotain, mistä et pidä tai mikä kussakin kontekstissa esitetään "huonona".
Tämä on tietysti retorisesti perusteltua, mutta siitä tekee hölmön kuuloista se, että samaan aikaan tölvit termin "äärioikeisto" käytöstä, vaikka se perustuu tarkalleen samaan retoriseen kikkaan. Siis, jos hyväksymme, että "oikeisto" tarkoittaa minimaaliseen valtion rooliin tähtäävää politiikkaa, johon yhdistyy tietty sosiaalikonservatiivinen suhtautuminen yhteiskuntaan, niin Tea Party ihan oikeasti on äärioikeistolainen liike, so. oikeistolainen ja vihjaa käyttävänsä äärimmäisiä keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi.
Tässä samassa mielessä tietenkin on mielekästä todeta, että Perussuomalaiset eivät ole äärioikeistolaisia, vaan vasemmistopopulisteja, jotka ovat vain sekoittaneet agendaansa sosiaalikonservatismia ja nationalismia.
Siis tämä menee jotenkin niin, että jos nimität sosiaaliliberaalia, ja talouspoliittisesti mitäänsanomatonta politiikkaa (kokoomuksen nykylinjaa) "vasemmistolaiseksi", niin Tea-Party todella on äärioikeistolainen.
Tulonmenetys on parempi termi kuin meno. Asuntolainan verovähennys merkitsee tulonmenetystä valtiolle, siinä on saamatta jäänyt vero. Verovähennys yhdessä paikassa nostaa muiden veroja toisaalla.
Lainanottajan saama vähennys kumoutuu siinä että asunnon hinta on suurempi ja sitä varten otettavan lainan suuruus myös. Asunnon myyjä voi ajatella että pistän hinnan ylemmäs kun ostaja kuitenkin saa sen verovähennykseen. Ja sitten pitää pankista ottaa isompi laina.
Ilman verovähennystä sekä asunnon hinta että siihen tarvittavan lainan suuruus olisi todennäköisesti pienempi.
Tulin vain kiittään kommentistanne Blogissani, jollei se siis ollut sarkasmia. : /
eihän se kovin kaksinen ole ( siis se ploki ) en ole kovin hyvä ilmaisiva kirjallisesti ja tuuletan sielä samalla tunteitani. tos
ps. oli blogini eka kommentti ( ja lukijakin kai )
Kiitos Paavo kommentista - olen aivan samaa mieltä.
Tiedemies - olen melko eri mieltä. Veron menetys ei lähtökohtaisesti voi olla menoa.
Joo... vasemmisto oikeisto -keskustelua meidän tulee jatkaa sopivassa yhteydessä myöhemmin. Pidän aiheesta.
Vieras, asunnon hinta ei juuri muutu verovähennyksestä. Sillä on pieni merkitys, mutta se häviää kohinaan.
Salanimi, kiitos kiitos. Hyvä blogi se on - ilman mitään sarvia ja hampaita. Jatkakaa!
Lähetä kommentti