keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Homon, Pomon ja Omon mielipide

Kun Virheät De dorka kuukausi sitten julkaisivat salaisen vaaliaseensa (kuohittu leijona ja nettilehden nimi), pidin sitä mauttomana, koska se on valheellinen niiden mielikuvien (joka syntyy ajetuista tavoitteista) takia, jotka Virheistä muodostuu. Sanalla sanoen populismia; väitetään tehtävän (vaikka symbolisella tasolla) jotain, mitä ei edes aiota tehdä. Vihreät ovat siis populistinen (pöpilistinen) vasemmistopuolue, joka ajaa romanttista sosialismin, mutta liehuttavat oikeistokonservatiivien lippuja.

Ainakin leijonan käyttö vaikuttaa selvältä rikokselta, mutta Uuden Suomen osalta asia taisi jäädä Herlinin tappioksi. Periaatteessa symppasin Herliniä, mutta tarkemmin ajateltuna, Uusi Suomi ei oikeastaan eroa muista suomalaisista medioista, jotka tukevat kaikkien puolueittein tavoitteita siinä määrin, että suomalaista journalismia voi pitää poliittista korrektiutta (suomettuneisuutta) tukevana kirjoitteluna.

Uusin avaus tulee päätoimittaja Huuskolta (Suomi - maa joka ampuu omaan nilkkaansa). Tuo kirjoitus on paitsi ajanhukkaa myös parasta blogiaihetta. Tarkoitan, että blogikirjoittajilla on usein sellaista tietoa, jota toimittajilla ei ole tai eivät uskalla julkaista. Tietyllä tavalla voin siis palkita lukijani kertomalla asiasta toisesta näkökulmasta.

1. Homon
Huusko kirjoittaa täysin asiantuntemattomuutensa paljastaen, että
Omaan nilkkaan kolahtavinta Suomen Venäjän-politiikkaa on kuitenkin se, että vaadimme Venäjältä Suomeen tulevilta viisumin. Käytäntö on jostain ammoisilta ajoilta.
Huusko ei ymmärrä, että viisumi on hallinnollinen päätös, josta ei voi ihmisoikeussopimusten mukaisesti valittaa kyseisen maan oikeuslaitokseen. Rajalta käännytys on puolestaan toimenpide, josta saa valittaa kyseisen maan - siis Suomen - oikeuslaitokseen. On siis suomalaisen veronmaksajan etu, että kyseiset valitukset pidetään mahdollisimman vähäisinä. Tämä käytäntö poistaa ne yritykset, joissa väärällä passilla yritetään matkustaa maahan.

2. Omon
Toinen, ja ainakin minusta mielenkiintoisempi, tekijä on Venäjän oma suhtautuminen asiaan. Julkisuudessa venäläiset poliitikot julistavat kansalleen pahan EU:n vastustavan pyrkimyksiä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Rivimiehiin tämä - kuten kaikki poliittiset tarkoitushakuiset kampanjat - puree, mutta esimerkiksi Venäjän demokratiasta huolissaan olevat lukevat rivien välistä, että nukkuvaa karhua ei pidä häiritä.

Venäjällä on edelleen voimassa vaatimus, että ulkomaisen matkailijan on rekisteröitävä olinpaikkansa. Venäjän viranomaiset perustelevat sitä - ihan tosi älkää naurako - sillä, että Venäjä on niin iso maa, että turisti voi yksinkertaisesti kadota sinne. Kadota siellä ei voi kukaan, mutta hävitä voi jälkiä jättämättä. Venäjä itse vastustaa viisumivapautta, koska se ei missään tapauksessa halua alueelleen länsimaisia ihmisoikeusjärjestöjä edustajineen. Venäläisille viisumivapaudessa kyse on kotimaan politiikasta kuten kaikilla suurvalloilla. Amerikankin ulkopolitiikka on todellisuudessa sisäpolitiikan heijastuma. Venäjän karhun ajaa ulkomaille nälkä - ei oudot hajut sinänsä.

Kaikki tuo on ihan julkista tietoa, mutta asiasta ei vaan puhuta, koska toimittajien kirjoituksia ohjaavat heidän poliittiset näkemyksensä, mikä lienee tullut selväksi alarmismin ja mokutuksen tiimoilta viime vuosina. Valitettavasti munaton leijona kuvaa oikeastaan yhtä hyvin Virheitä kuin Uutta Suomeakin.

3. Pomon
Kuten Pekka Ruuska aiheellisesti asettaa sanat pomon suuhun: kumpi voittaa - karhu vai leijona?

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Herlinillä on rahaa, mutta toimittajana ja kirjoittajana hän ei ole juuri mistään kotoisin. Uusi Suomi -nettilehti valitettavasti heijastelee omistajansa lahjoja tai niiden puutetta ihan liikaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Iltaa Vasara!

Ehkä Niklas Herlinin osalta on hahmotettavissa jotain samaa kuin Aatos Erkonkin. On kiva julkaista omia näkemyksiä, kun ei oikeasti ole vastuussa mistään. Toisaalta voisi ajatella, että jollain tavalla älyllisesti rehellistä olisi tunnustaa maailman monimuotoisuus. Nykyisin luen US:n sivuja yhtä usein kuin Virheän langan. Paskaa saa pöyhimällä eikä se siitä muuksi muutu. Toivon, että kommentoit myös tuota tuoreempaa kirjoitustani, jos saa pyynnön esittää.

vieras kirjoitti...

Samppanjasosialisti? Aatos Erkko on tällöin esimerkki siitä että aatteet ja ideologiat ovat rikkaiden, akateemisten ja aatelisten hupi kun heillä on varaa siihen. Mistä kummasta Erkko on tuon ideologiansa saanut vai onko se vain bisnestaktiikkaa?

Niin no, Erkon kohdala kyse on ehkä siitä että perintörikkaat lienevät taipuvaisempia idealismiin kuin itsehankitun vaurauden hankkineet? Vai onko Aatos sitten suvun musta lammas tai mätämuna? Mitään pyssyllä riehuvaa Che Guevaraa ei Erkosta tullut.

Kumitonttu kirjoitti...

Mistä kummasta Erkko on tuon ideologiansa saanut

No siis Aatoksen isä oli mukana Talvisotaa edeltäneessä hallituksessa. Oma käsitykseni on - pyrkimättä keittiöpsykologiaan - että Aatos raasu sai niin pahat traumat isänsä tekosista, että otti Neukkulan peesailun elämäntehtäkseen. Jonkinlainen isänmurha siis.