Arabikatu ja talvisota

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on yhteiskunta, jossa valtio ottaa veroja vastaan kaikki mahdolliset asiat hoitaakseen. Tätä mallia sekä Alva ja Gunnar Myrdal että Arvo Tuominen pitivät lähimpänä sosialismia. Tuominen kirjoittaa, kuinka Ruotsissa sosialistit kertoivat hänelle ylpeinä, että verotuksella he ohjaavat kapitalistien toimintaa tarvitsematta takavarikoida teollisuuslaitoksia.

Hyvinvointivaltiossa yhteiskunta hoitaa kaikki elämän osa-alueet verotusta vastaan. Tämä luo itseään ruokkivan ketjun yhä kovemmasta holhouksesta ja verotuksesta. Taloudellisella tehokkuudella perustellaan erilaisten pienten avainryhmien lakko-oikeuksien estämistä. Yksi (ainakin blogimaailmassa) näkyvimpiä lakko-oikeuden rajoittajia ovat soininvaaralaiset. Työläisten ihannevaltiossa aikoinaan ei ollut lakko-oikeutta, koska eihän siellä asiat voineet olla niin huonosti, että olisi mitään syytä lakkoilla. Pelottavaa siis on, että siinä vaiheessa, kun hyvinvontiyhteiskunta rajoittaa lakko-oikeutta, se muuttuu kommunistiseksi. Ja se hetki ei enää ole kaukana.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun luin Hesarin uutista Tunisian mellakoista. Hesari käyttää minulle uutta termiä arabikatu, jolla mellakoidaanvaatien parempia kansalaisoikeuksia:

Mielenosoitusten uutisoinnissa on välittynyt kiinnostava kuva arabikadusta tunisialaisittain. Se on kuva työttömyyteen ja diktatuuriin turhautuneista nuorista, joista monet ovat hyvin koulutettuja ja sensuurista huolimatta hyvin perillä asioista. Heitä innosti Wikileaksin vuotama yhdysvaltalaisarvio, jonka mukaan Tunisia oli poliisivaltio, vaikkei se ollut heille mikään uutinen. Sensuurimuurien rakentajat, huolestukaa.

Heti Wikileaksin vuodon jälkeen ihmettelin pienen hiippalakkini sisällä, mitä kauheaa moisessa vuodossa on. Vuodot - kuten lakotkin - pakottavat meitä kehittymään. Miettimään, mitä oikeastaan haluamme salata, kellä on oikeus salata, miten tietoa salataan ja niin edelleen. Wikileaks saattoi aiheuttaa Yhdysvalloille tilapäisen "turvallisuusuhan", mutta pitkällä tähtäimellä sen vaikutukset ovat positiivisia. Tavallaan voisi jopa sanoa, että Wikileaks teki sen ilmaiseksi, mihinkä Yhdusvaltain sotajoukot ovat käyttäneet satoja miljardeja vuodessa: kaatamaan mädän muslimimaan hallinnon.

Hesarissa oli myös kolumni, jossa jälleen kerran monikulttuurisuuden nimissä kansaa sivistetään kuvittelemaan, että Suomen joutuessa Stalinin uhriksi, maassa ei suinkaan vallinnut mikään yksimielisyys hyökkääjän torjumisesta. Tällainen harhakuva piti sotien jälkeen synnyttää luomalla kultti suomalaisesta talvisodan sankarista. Pilvi on onneksi osannut laajentaa katsontakantaamme ja hän toteaakin:

Tämä laajennus antaa enemmän tilaa moniarvoisen ja monikulttuurisen Suomen rakentumiselle kuin ahdas sotasankaruus.

Itse olen valmis hyväksymään Torstin näkemykset, että sota aiheuttaa kansakunnan henkiseen tilaan pitkäkestoisia vammoja henkilökohtaisten murhenäytelmien lisäksi. Siksi ihmettelenkin jatkuvaa monikulttuurisuuden tavoittelua, koska käyttäytymistieteet ovat aukottomasti osoittaneet, että ihmisillä on vaistoihin ja vietteihin perustuva halu ja tarve erotella lajikumppaninsa luotettaviin ("me") ja epäluotettaviin ("he").

Pidän itseäni ennakkoluulottoman, oppivaisena ja muuntautumiskykyisena ihmisenä. Jos saan uutta tietoa, olen valmis muuttamaan maailmankuvaani pyrkimättäkään kaivautumaan poteroon entistä syvemmälle puolustaakseni näkemystäni. Olen oppinut, että jokainen tekee virheitä. Virheiden tekemisessä ei ole mitään pahaa, koska jos emme ylitä omaa osaamistasoamme, emme yritä tosissamme. Ilman virheitä ei tapahdu kehitystä. Olenkin aamun kuluessa pohdiskellut, että mitäpä jos todella unohtaisimme Talvisota-myytin. Unohdetaan myös muut suomalaisuuden myytit kuten humalajuominen, väkivaltaisuus, rasismi, ryssäviha, hurrikateus, vaatimattomuus, taipumus menestyä vain yksilölajeissa ja niin edelleen. Tehdään Suomesta maa, josta sen kansalaisten ei tarvitse tuntea häpeää siitä, että he poikkeavat muiden maiden kansalaisista. Siten heidän ei tarvitse tuntea olevansa suomalaisia, kuuluvansa johonkin pieneen ja ainutlaatuiseen ryhmään. Myydään Suomi ja muututaan monikulttuuriseksi kansaksi. Katsotaan asioita uudesta suunnasta.

Niskalihakset - ne todella kääntää mun pään.