Rahahuolia ja hulluja imaameja

Älkää nyt tikahtuko nauruun kun totean, että maailman rikkaimmista maista yksikään ei ole islamilainen. Ehkä Dubai tai Brunei ovat jollain tavalla vauraita, vaikka minään taloudellisen vaurauden tyyssijoina niitä en ainakaan itse osaa oikein pitää (Dubaista tuli arabimaiden Islanti). Samalla tavalla moni pitää Kiinaa rikkaana ja erityisesti antiamerikkalaisessa toimittajakunnassa jaksetaan jatkuvasti muistuttaa, kuinka ihan pikapuoliin Kiina nousee Amerikkaa suuremmaksi talousmahdiksi. No, jokainen taloutta ymmärtävä ymmärtää, että näinhän ei tule käymään. Suurvallaksi ei nouse maa, joka ei salli yksilönvapauksia, toisinajattelua ja ihmisoikeuksia. Niin se vaan on, ja asia ei inttämällä muuksi muutu.

Mutta siis, mikä siinä on, että islamilaiset maat ovat järjestään ja poikkeuksetta eriasteisia diktatuureja, joissa väkivalta, korruptio ja nepotismi kukoistavat? Ruokkiiko juuri islam taloudellista alisuorituskykyä vai onko islam seurausta taloudellisesta surkeudesta? Islamhan on, kuten tiedetään, lakiuskonto. Se tarkoittaa, että mikään yhteiskunnan osa-alue ei ole suojattu uskonnolta ja uskonnollisten johtajien mielivallalta. Jottei minua voida syyttää leivättömän pöydän ääressä, totean että muillakin uskonnoilla on taipumus aiheuttaa taloudellista alisuoritusta. Amerikassa kristillinen munkkilahko on vararikon partaalla (Taloussanomat).

Varmaan islamin huono taloudellinen suorituskyky on yksi syy, miksi islam nauttii juuri vasemmistossa niin vahvaa suosiota (Pikkupoika). Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että islam on pohjimmiltaan antiamerikkalainen oppi, ja laajamittaisen siirtolaisuuden suosiminen erityisesti islamilaisista maista Eurooppaan on ideologinen valinta, jota selitellään humanitäärisillä syillä tai muulla vastaavalla roskapuheella.

Jotkut ovat taipuvaisia väittämään, että henkisyys on maallisten tavoitteiden vastakohta. Henkisyydellä perinteisesti on tarkoitettu juuri uskonnollisuutta, vaikka erityisesti kreikkalaiset nostivat henkisen elämän keskiöön klassiseksi liberalismiksi kutsutun aatteen. Nyttemmin erityisesti teknologisen kehityksen ansiosta tiedämme maailmankaikkeudesta ja sen synnystä niin paljon, että uskonnollisuutta ei voi pitää minään erityisenä merkkinä henkisestä suuruudesta vaan uskonnolle on jäänyt melkein yksinomaan moraalinen ohjaus. Ja tietenkin uskonnot toimivat yhteiskunnallisena laastina, koska uskonnon perinteinen tehtävä on ollut erottaa "meidät" ja "heidät". Monille uskontojen tarjoama ikuinen elämä on uskon tukipilari ja perusta, mutta aika harvaan alkaa käydä ihmiset, jotka ottavat helvetin tulet ja taivaan autuudet ihan kirjaimellisesti totena.

Kuten olen muistaakseni aiemminkin kirjoittanut, kristinusko yhdisti suorastaan nerokkaasti juutalaisten käsityksen yhdestä jumalasta ja klassisen uskomuksen taivaasta, jossa luonnonilmiöitä ohjaavat jumalat Zeuksen johdolla asustivat. En halua pilkata tai vähätellä uskontoja luonnontieteellisen käsityksen varjolla, koska moni luonnontieteisiin "uskova" omaa myös varsin harhaisia käsityksiä maailmankaikkeudesta ja sen rakenteesta. Maapallon pyörimisnopeuden muutos esimerkiksi aiheuttaa sen, että Kuun ja Auringon pimennyksiä ei voida laskea kuin parin tuhannen vuoden päähän. Seuraava Kuun pimennys on muuten tiistai-aamuna ja auringonpimennys puolestaan 4.1.2011 myöskin heti aamutuimaan hienosti horisontissa klo 10:50. Toki planeettojen liikkeitä Auringon ympäri voidaan laskea miljoonienkin vuosien päähän, mutta tarkkuus niissäkin heikkenee, mitä pidemmälle tulevaisuuteen kurkotetaan.

Eli mikä oli tämän kirjoituksen tarkoitus? Todeta, että Aurinko ja Kuu ovat kahden nykyisen valtauskonnon keskeiset symbolit ja syntymän taustat. Ja koska toinen niistä - se Kuu-uskonto - on pakottava oppi eli dogmi, sitä on kaikkien omaan itsenäiseen ajatteluun kykenevien ihmisten syytä vastustaa. Se ei ole islamofobiaa vaan inhimillisyyttä.