Konservatiivinen oikeisto on aikojen saatossa hiukan eri perustein halunnut, että äänestysoikeus on maanomistajilla. Historiallisesti tarkasteltuna tämä tarkoittaa miehiä, koska naisilla ei ollut oikeutta omistaa maata, itseään tai seksuaalisuuttaan. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että yhteisistä asioista päättävät ne, jotka maksavat veroa. Tehokkaan taloudenpidon kannalta se on paras lähestymistapa, koska omakohtaisesti tiedämme, että omista rahoista pidetään parempaa huolta kuin toisten rahoista. Tämä itsestäänselvyys tuli alleviivatuksi Neukkulassa ja valitettavasti myös EU:ssa.
Puutun lyhyesti EU:n ongelmaan, joka koskee laajaa virkamieskuntaa. On totta, että monet julkisen sektorin työntekijät, kuten opettajat, sairaanhoitajat ja vastaavat tekevät jollain tavalla investoinneiksi ymmärrettävää työtä. Mikä tässä ajattelutavassa kuitenkin jää ymmärtämättä on se, että kansakunnalla ei ehkä ole varaa niin laajaan investointiohjelmaan, puhumattakaan muista julkisista palveluista, joita ei ole syynä nähdä lainkaan investointeina, kuten julkisen terveydenhuollon osalta on käynyt, ja miksi amerikkalaiset vastustavat Obaman suunnitelmia. Se siitä.
Kun siis äänioikeutta alettiin laajentaa, oikeistokonservatiivit pelkäsivät Euroopassa laajemminkin kommunismin leviämistä. Monissa maissa se tukahdutettiinkin väkivalloin, koska kommunismin sisäänrakennettu ominaisuus on, että tarvitaan väkivaltainen kommunistinen vallankumous, koska ns. laillinen yhteiskuntajärjestys pitää kommunismin tavoitteita (sosialisointi) laittomina. Kyseessä oli siis kommunistien kannalta patti-tilanne: päästäkseen tavoitteisiin oli ryhdyttävä laittomiin toimiin.
Demokratian vähitellen 50-luvun loppuun mennessä vakiinnutettua suosionsa kansan enemmistön silmissä vasemmisto ajoi äänioikeutettujen määrän lisäämistä alentamalla äänestysikärajaa. Tämä kehitys lienee nähty, koska ainakin Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa nuoret ikäluokat ovat paljon konservatiivisempia ja kansallismielisempiä kuin isovanhempiensa 60-luvun hippi-ikäluokka. Vasemmisto on kuitenkin voihkinut suureen ääneen matalaa äänestysaktiivisuutta ja syyttänyt Amerikkaa epädemokraattiseksi järjestelmäksi, koska vain puolet äänioikeutetuista ottaa osaa poliittiseen sirkukseen.
Hesarin toimittaja Perttu Häkkinen jatkaa voihkimista kolumnissaan (Peruspunk). Perttu arvioi, että punk-liikkeen anarkismi voisi selittää Perussuomalaisten kannatuksen. Näin varmaan voi olla, jos Perussuomalaiset olisivat poliittisesti passiivisia, mutta näppituntuma ei oikein tue moista teoriaa. Niinpä ainoaksi selitykseksi jää, että oikeistokonservatiivien - joiden vastavoima siis anarkistinen punk-liike oli - tilalle poliittista valtaa pitää ja poliittisen eliitin muodostaa halosen-tuomiojan linjaa tukeva punavihreä antiheteroseksuaalinen feminismiliike.
Siinä missä uskonnollinen, kansallismielinen oikeistokonservatismi sai vastustajakseen punk-liikkeen, nykyinen punkiin vivahtava valtaeliitti saa vastaansa konservatiivisia voimia. Ei-niin-yllättäen punavihreä eliitti ei enää voivottele matalaa äänestysprosenttia vaan paheksuu, että heidän poliittiset vastustajansa houkuttelevat äänestäjiä uurnille. Sopii tietysti kysyä, että onko meillä todellista vaihtoehtoa jatkaa nykyisten päättäjiemme johtamina, kun seuraa tätä Iltalehden uutista. Sen mukaan pääministeri Mari Kiviniemi kiemurteli irti itselleen kiusallisesta (Paavo Väyrysen liiketoimia koskevasta) kysymyksestä vastaamalla viisi kertaa peräkkäin "on tärkeää, että kaikki asiat ovat avoimesti esillä". Mitenkä uskottavaa vaatimus "asioiden avoimuudesta" on, kun sitä pitää noin hokea?
Mitä yritin siis sanoa? Lähinnä sitä, että konservatiivinen eliitti pelkäsi 60 vuotta sitten äänestäjiään. Ympyrä on nyt sulkeutunut, kun punavihreä eliitti vuorostaan pelkää äänestäjiään. Sosialismi ei tuonutkaan mitään liberalismia ja ajatuksen ja sukupuolten vapautta vaan samanlaisen feministisen, mielipiteenvapautta rajoittavan pakottavan opin kuin sitä edeltänyt uskonnollinen, patriarkaalinen oppi. Kun uskonnolliset konservatiivit kannattivat tuomioita niille, joiden mielestä Jumalan oikealla puolella istuvaa ei saa pilkata, sosialistiset uuskonservatiivit kannattavat tuomioita niille, joiden mielestä mitään jumalasta vasemmalle olevaa ei saa pilkata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Väitän, että tämä nykyversio sosialismista on pahempi kuin alkuperäinen. Näin on siksi, että nykymuotoinen sosialismi tuhoaa paljon tehokkaammin kansakunnan uskon itseensä kuin aiempi avoin luokkataisteluideologia.
Nykyversiossa noudatetaan sekä Antonio Gramscin että Saul Alinskyn oppeja. Tekeydytään joksikin toiseksi, jotta omat tavoitteet saataisiin ajettua läpi. Nykysosialismi on valheellisempaa ja petollisempaa kuin perinteinen kommunismi.
Nykysosialismi on korruptoinut hyvinä pidetyt käsitteet kuten ihmisoikeudet ja moniarvoisuuden, jotka olivat tärkeitä työvälineitä vanhan sosialismin tuhoamisessa.
Iltaa Vasaralle!
Ehdottomasti - olen aivaa samaa mieltä! Kommareita en osaa arvostaa, koska he väkivallalla painostaen vievät toisten rahat ja vapauden, mutta Forssan aikaan vaatimuksilla oli selvä poliittinen aate ja oppi, jota vastaan pystyi argumentoimaan. Valitettavasti siihen aikaan ei ollut historiallista näyttöä siitä, että aate ei toimi.
Nyt kun näyttö on, nykysosialistit vetäytyvät uuskielen ja suoranaisten valheiden taakse vältellessään aatteensa ja oppinsa arvostelua. Vähiten kaikista nykysosialisteista arvostan Vihreitä ja sieltä erityisesti Soininvaaraa. Vaikka Arhinmäen nuoruus kytköksine väkivaltaisiin jalkapallojengeihin on vastenmielistä, hän sentään nojautuu sosialismin vanhoihin kirjoitettuihin oppeihin toisin kuin nämä iilimadot, jotka profetoivat kuin Nostradamus.
Lähetä kommentti