Tänään on kulunut 33 vuotta siitä, kun ensimmäinen suomalainen lentokonekaappaus tapahtui (Yle). Sitä ennen oli yksi yritys, mutta siihen maailman aikaan katsottiin, että sivullisilla on oikeus ja velvollisuus puuttua rikosten torjuntaan. Yksi keskeisimmistä maahanmuuton yhteydessä säännöllisesti esiin kumpuavista ajatuksista on, että meillä on jotain opittavaa muista kulttuureista. Yleensä tämä puetaan muotoon "yhteisöllisyys". Yhteisöllisyys tarkoittaa mummojen ja vaarien oikeutta muuttaa Suomeen asumaan lastensa luo. Se tarkoittaa kaupunginosayhdistysten järjestämiä kesätapahtumia ja uimarannoille kokoontuvia yhteisöjä (kunhan eivät ole suomalaisnuoria). Kun suomalaiset kokoontuvat jonnekin, paikalla juodaan alkoholia ja se on väärin, koska "kansanterveyden nimissä" niin ei saa tehdä. Ei, vaikka koko kansa on parantanut alkoholin kulutusta kuin siat vatukossa juoksuaan. Ei, vaikka humalassa on tehty parhaat iskurepliikit ja hankittu nopeimmat porttikiellot.
Yhteisöllisyys tarkoittaa toisten asioihin puuttumista. Äidit vahtivat tytärtensä kunniallisuutta ja isät poikiensa kuuliaisuutta. Vääriksi koettujen lakien rikkomiset vaietaan perhepiirin sisäisiksi salaisuuksiksi. Yhteisö on haluton oppimaan uusia tapoja ja vastustaa loppuun asti kaikkea, mikä uhkaa yhteisön eheyttä. On yhteisöllisyydessä hyviäkin puolia, kuten järjestyksen ja esivallan kunnioitus. Punavihreä liberaali eliitti haluaa kuitenkin, että rangaistukset ovat lieviä, yhteisö ei saa käyttää oman käden oikeutta ja yhteisön sääntöjen on oltava - liberaaleja! Se ei oikein tunnu ymmärtävän, että "yhteisöllisyys" ja "valinnan vapaus" eivät viihdy samassa lauseessa.
Vuonna ´79 konekaapparille mätkäistiin seitsemän vuotta ehdotonta kakkua, vaikka tekijä oli osin syyntakeeton. Tänä vuonna seitsemän vuotta saa suunnitellusta murhasta. Jos haluamme ehkäistä rikoksia, emme kykene siihen lisäämällä yhteisöllisyyttä, koska kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Vapaista yksilöistä koostuva yhteiskunta on turvallisin, kun se on yksikulttuurinen ja sen jäsenillä on oikeus puolustautua tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
En ihmettele, ettei Helsingissä kukaan puutu järjestyshäiriöihin, kun uutisissa lukee vähän väliä, kuinka missä nyt milloinkin käytöshäiriöisiä sivullisia ojentanut on piesty sairaalakuntoon. Maalla asumisessa on se hyvä puoli, että yhteisö tuntee jäsenensä. Häiriköitä hivutetaan sakilla, mutta nuorison puhutteluun ei tarvita kuin viitseliäisyyttä. Miksi punavihreälle eliitille maalla asuminen nähdään vain "ympäristörikoksena" ja kustannuskysymyksenä?
Vasemmisto valehtelee siitä, mitä se haluaa. Ei vasemmisto ole liberaali.
Vasemmisto haluaa tiukan kaikki elämän osa-alueet kattavan lainsäädännön ja kattavan kontrollin. Siis yhteisöllisyyttä.
Hetki - sillähän on nimikin!
Sharia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Aivan mainio johtopäätös lopussa! Mitenkä tuon yhtäläisyyden olitkin huomannut. Onneksi olkoon!
Eivät vihreät halua yhteisöllisyyttä, vaan ylhäältä ohjattua kollektiivisuutta, muokattavia massaihmisiä.
Yhteisöistä sinulla on näköjään melko vääristynyt näkemys.
Huomenta GPI!!! Kiitos. Eihän tässä maailmassa mitään uutta ole. Samaa aatetta tarjotaan eri paketissa. Tai niin kuin maailman ensimmäinen ihmisjumala sanoi: "Maailmanvallankumous on Suuri Unelmani". Eipä tuo eroa mitenkään näistä vihreistä uususkonnoista.
Huomenta Valakia, minulla on melkein kaikesta melko vääristynyt näkemys.
Iltaa!
On hyvä hankkia tietoja eri kulttuureista, mutta se ei yhtään edellytä sitä että tänne olisi pakko tuoda kyseisen kulttuurin edustajia.
Mokuttajat eivät oikeasti ole perehtyneet eri kulttuureihin, varsinkaan niihin joita ovat väkisin tuomassa tänne.
Yhteisöllisyys on eri asia kuin väkisin tehty kollektiivisuus.
Iltaa Vieras ja kiitos kommentista.
Tilanne on kuten sanot: mokuttajien mielestä kulttuurit ovat vain niin ihania. Paitsi omansa.
Kerroppas miten yhteisöllisyys eroa väkisin tehdystä kollektiivisuudesta.
Perheen ja suvun ja kylän asukkaiden keskenään muodostama yhteisöllisyys on itselähtöinen.
Entäs Suomen maaseutu aikoinaan? Mitä noita maaseutukyliä oli Suomessakin ennen sotaa, joissa perhe asui monessa sukupolvessa ja sukulaisiakin asui samassa kylässä. Tai joku Kiinan tai Japanin maaseutukylät jne.
Se ei siis ole valtion ylhäältä käsin määräämä, fyysisesti kaukana olevasta paikasta käsin määräämä.
Kaveripiirissä, työpaikan porukassa, harrastusporukassa on tiettyä yhteishenkeä, joten voiko sitä nimittää yhteisöllisyydeksi?
Nojoo, minä olen liian pöhkö tähän. Okei, yritän päästä helpolla, mutta kysy Matruunalta mitä hän tarkoitti että "Kollektivismi ei ole sama asia kuin yhteisöllisyys". Tai Kansankokonaisuuden Jukalta joka on yhteisön käsitteeseen enemmän paneutunut.
Huomenta Vieras.
Joku, joka tuntee käsitteet paremmin, voi toki kertoa, mitä niillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Arkikielessä yhteisöllisyys ja kollektiivisuus ovat sama asia. Jos joku on eri mieltä ja tietää paremmin, niin saa vapaasti perustella.
Aiemmin totesin että suomalaisilla on oma sisäinen monikulttuurisuutensa: varsinaissuomalaiset, satakuntalaiset, pirkanmaalaiset, hämäläiset, uusmaalaiset, pohjalaiset, karjalaiset, savolaiset, kainuulaiset, lappilaiset...Suomi, suomalaiset ja suomalainen kulttuuri muodostuvat noista, mikä onkin hienoa. Suomenruotsalaiset ja saamelaiset ovat vielä lisäksi.
Mokuttajat eivät näe noissa mitään arvostamista.
Niinpä, hyvä pointti!
Lähetä kommentti