Suomen nykyiset johtajat, Halonen, Vanhanen ja Katainen ansaitsevat oman merkinnän. Halonen ja vanha poikaystävänsä Erkki Tuomioja lienevät ns. Tiitisen listan merkittävimmät nimet. Ulkomailla kukaan ei ole kiinnostunut siitä, julkaiseeko Suojelupoliisi nimilistan vaiko ei. Halosen kunniaksi on kyllä todettava, että hän ei ole Suomen huonoin presidentti. Urho Kekkonen vie sen paikan.
Matti Taneli Vanhasen isä, Tatu Vanhanen, ihaili Kekkosta ja päätyi antamaan Kekkosen poikien etunimet omalle pojalleen. Matti Vanhanen on kauniisti sanottuna tomppeli. Matin olemus ja elekieli vaikuttavat siltä, että hänellä ei ole mitään kiinnostusta maan asioihin - omat kiinnostuksen aiheet ja säännöllinen palkka näyttävät vievän kaiken huomion.
Jyrki Katainen on niin nuori, että hänellä ei puolestaan voi olla kokemusta lamasta ja kriisijohtamisesta. Katainen ei ole koskaan ollut ns. oikeissa töissä. Kataisen hermot vaikuttavat olevan melko kireällä, mikä osoittaa kuitenkin sen, että hän on huolissaan omasta asemastaan, jos talouskriisi pahenee. Tuskin hän Suomen puolesta paljoa huolta kantaa muuta kuin juuri tuolla tavalla välillisesti. Katainen sai kuitenkin oman paikkansa Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen viereltä vasemmistolaisimpana Kokoomusjohtajana tällä kommentillaan:
--Nyt ratkaistaan, kumpi vie ja kumpi vikisee: markkinavoimat vai yhteiskunnallinen päätöksenteko. Tästä pitää kerta kaikkiaan tehdä selvä!
--Meidän on varmistettava eurooppalaisen työllisyyden ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan pysyvyys markkinavoimia vastaan!
--Sunnuntaina otamme niskalenkin hallitsemattomista markkinavoimista!
Syyskuun 19. päivänä 1944 Moskovassa allekirjoitettiin ns. välirauha, jotta taistelut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä saatiin loppumaan. Valtuuskuntaa johti pääministeri Antti Hackzell. Paine ja huoli maan ja kansakunnan tulevaisuudesta olivat niin kovia, että Hackzell halvaantui ennen neuvottelujen aloittamista. Stalin ei suostunut lykkäämään kokouksen alkua, joten Moskovaan lähti valtuuskunnan uudeksi johtajaksi ulkoministeri Carl Enckell. Mukana oli myös yleisesikunnan päällikkö kenraali Erich Heinrichs. Myös ulkoministerin veli, kenraali ja teollisuusmies Oscar Enckell kuului valtuuskuntaan. Neuvottelut vaativat myös toisen uhrinsa, kun valtuuskunnan palattua takaisin Suomeen, kenraali ja liikemies Rudolf Waldén halvaantui marraskuussa ja kuoli myöhemmin.
Mannerheim kirjoitti Muistelmissa:
"Sodassa sattuu, että rasitus, jonka alaiseksi johtajat joutuvat, käy heille ylivoimaiseksi ja pakottaa suorittamaan henkilövaihdoksia. Näin ei käy vain rintamapäällystölle, vaan ehkä vielä useammin ylemmille komentajille, jotka yksinään ja kauempana taistelukentältä, josta tulee ristiriitaisia ja epätäydellisiä tietoja, joutuvat tekemään raskaita ja vastuullisia päätöksiä. Tämä vaatii intuitiota, realistista mielikuvitusta ja suurta tahdonvoimaa - sielullinen ja ruumiillinen rasitus, joka monelle saattaa käydä ylivoimaiseksi."
Tiedän, etten ole ainoa, joka on huolissaan nykyisten päättäjiemme laadusta ja kyvystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tervehdys Kumitontulle. Samaa huolta kannan minä, ja uskon, että niistä Stasi-listoista olisi löytynyt kyllä hyvin tuttuja nimiä.
Tietysti koko Stasi-jupakka on sinänsä pientä evästä, meinaan suomalaisia nimiä löytyy varmasti viljalti enemmän erään KGB:n arkistoista, mutta sinnehän ei päästä tönkimään.
Tervetuloa aktiivibloggaajaksi.
Tänks, Ykä!
Katsotaan nyt miten tämä uusi ura tästä urkenee... Kirjoitettavaahan on vaikka kuinka paljon, mutta sen hiominen sujuvaksi tekstiksi on vaikeaa.
En minäkään jaksa laskea sen varaan, että KGB:n arkistoja päästäisiin kaivelemaan mitään ainakaan meidän elinaikanamme. Ihmeellistä silti on, että väyryset, kanervat, haloset ja tuomiojat ovat niin vaikutusvaltaisia hekilöitä, että media edelleen seuraa heidän tekemisiään.
Ulf Sundqvisthan haukkui suomalaiset poliitikot vastuuttomiksi, kun uskalsivat kyseenalaistaa EU-jäsenyyden. Oltakoon nyt Sundqvistista ja Väyrysestä mitä mieltä tahansa, pakko on tunnustaa, että Väyrysen arvio EU:n kehityksestä on ollut realistisempi kuin valtavirran. Nyt ainoa kyseenalaistaja on Soini, joka kärsii samanlaisesta uskottavuusongelmasta kuin Väyrynen. Ulfista nyt puhumattakaan, mutta se ei ole tässä asiassa oleellista.
Lähetä kommentti