Suomen tulevaisuuteen on tällä hetkellä hyvin vaikea luottaa. Perussuomalaiset saivat jatkojytkynsä, mutta Puolueen pyörre ministeri-Audin takapenkille on niin voimakas, että se muistuttaa mustaa aukkoa (
Saarnaaja). Tapahtumahorisontti vääristyy ja aikakäsitys katoaa. Nykyisen hallituksen harteilla on niin raskas taakka, että en itse ainakaan jaksa uskoa sen kykenevän kantamaan sitä neljää vuotta. Siinä ajassa olemme saaneet Suomen niin tukalaan taloudelliseen tilanteeseen, että se ei oikene ilman rahoittajien (lue: velkojien) väliintuloa.
Paavo Väyrysen kansalaisaloite
Suomen irrottamiseksi eurosta (ja EU:sta) on erittäin kannatettava. En koskaan kuuna ikipäivänä olisi kuvitellut kannattavani mitään Väyrysen ajatusta, mutta niin se maailma muuttuu. Vanhasta Tehtaankadun kätyristä on kasvanut vanhoina päivinään isänmaallinen. Mikä Suomea odottaa?
Nykyisen hallituksen aikana Suomi ei saa muutettua mitään. Lyhyesti sanottuna Suomen ongelma on järkyttävän kokoiseksi paisunut julkinen sektori, yrittäjyyden tappava sääntely ja Puolue, joka palkitsee äänestäjänsä järjettömällä NGO-toiminnan tuella. Perussuomalaisten toiminta hallituksessa on osoittautunut täydelliseksi flopiksi. Puolueen kansanedustaja Sampo Terho kirjoitti blogissaan (
Sampo Terho - Puolueen puolesta 21.7.2015), että äänestäjät olivat kaikkein eniten vaatineet Persuja "kantamaan hallitusvastuuta" ja vasta toissijaisesti pitämään vaalilupauksensa. Väite on niin sairaan järjetön, että sitä on turha kommentoida.
Mikä Suomea odottaa 2019, kun nykyinen hallitus on tullut tiensä päähän? Ylivelkaantunut julkinen sektori, joka ei kykene huolehtimaan infrasta. Tieverkoissa palataan hiekkateihin, sairaita hoidetaan kuin spitaalisia, kouluissa vallitsee anarkia, siirrytään käteiskauppaan, satunnainen väkivalta rehottaa kaduilla...
Lista on loputon. Suomalaisten luotto valtioon on romahtanut muilla, paitsi niillä, jotka saavat palkkansa verovaroista. Näitä on jo nyt 25% työssäkäyvistä, ja määrä vain kasvaa. Siinä missä tällä hetkellä yksityisen puolen kovapalkkainen asiantuntija saa olla tyytyväinen nykyisin enää viiden tonnin liksaan, Trafin ja vastaavien virkamiesten palkat huitelevat pitkälti yli kuuden tonnin. Itse opiskelin siihen maailman aikaan, kun houkutus valtion virkamieheksi oli pienten palkkojen takia pieni. Ei käynyt edes mielessäni, että lähtisin valtiolle hommiin, kun privapuolella palkat olivat puolta suuremmat. Nykyisin on lottovoitto päästä virastoon töihin.
Mitä Suomelle tapahtuu? Vaihtoehtoja on oikeastaan kolme. Ensimmäisessä Väyrysen kansanäänestystä ei järjestetä. Suomesta tulee uusi Kreikka. Kansalaiset siirtyvät käteiskauppaan ja verottaja menettää toimintakykynsä. Toinen vaihtoehto on, että kansanäänestys järjestetään, ja euroero häviää. Mikään ei muutu, koska verotuksella eläviä on äänestäjien enemmistö. Kolmas ja epätodennäköisin vaihtoehto on, että kansanäänestyksessä vaaditaan Suomen euroeroa. Poliitikkomme eivät kykene eroa toteuttamaan, joten sama meno jatkuu. Olipa vaihtoehto mikä tahansa, suomalaisen yhteiskunnnan ajautuminen jonkin asteiseen anarkiaan on luultavaa.
Suomalaisille elämä muuttuu sitä hankalammaksi, mitä enemmän täällä on maahanmuuttajia. Kun kansa ei koe vetävänsä yhtä köyttä talonpoikaisten arvomaailmojen kanssa, se jakautuu useaan pieneen klikkiin. Yrjöperskeles on kirjoittanut näistä visioista useaan otteeseen (
Päivä Huitsinnevadassa 17.6.2015). Rehellisesti sanottuna pidin Ykän kirjoituksia hiukan foliopipo päässä tehtyinä, mutta en enää. Vanhuksissa asuu viisaus :) Suomalaiset lapset (joita pidän jos ikää on 25) muuttavat pois. Harva palaa takaisin, harva tuo ulkomailta mitään kopioimisen arvoista jos sattuu palaamaan Härmään.
Mikä voisi muuttaa nyt näkyvillä olevan kehityskulun? Jokunen poliittinen murha, muutama räikeästi rasistinen rikos maahanmuuttajiin breivikin tyyliin tai virkamiehiin kohdistuva väkivallan uhka pakkohuutokaupoissa tai vastaavissa järjestelyissä. Neuvostoliitto kaatui, kun sen sotilaat eivät suostuneet tappamaan omiaan. Virkavallan oikeutus loppuu, kun kansa nousee sitä vastustamaan. Niin kauan kuin verottaja onnistuu elättämään Puolueen äänestäjiä, nykyinen meno jatkuu. Se, kuinka varaudun tulevaisuuteen itse, jää omaksi ja ystävieni tiedoksi. Kommenttiosiossa voi kertoa omia ajatuksiaan, jos haluaa.