Varmavuoren plantaasiorjat

Lasitalon Pravdasta pukkaa taas pihalle niin lapsellista analyysiä, että naurattaa. Joitain vuosia sitten kirjoitus olisi saanut minut pahalle tuulelle, mutta kiitos Italian, Itävallan, Unkarin, Slovenian, Puolan, Tanskan ja ehkä vähemmässä määrin myös Suomessa heränneen tietoisuuden maanosamme kriisistä, enää vanhahtavat "edistyksellisyyttä" markkinoivat kyhäelmät vain paljastavat, kuinka suvakkien käyttämät fraasit murenevat. Tässä hyvä esitys maahanmuuton ongelmista ja kestoselityksistä, joten ei siitä sen enempää.

Tällä kertaa penaali Marjaana Varmavuori oli asialla, ja katsotaanpa heti alkuun, mistä on kyse:

Syrjäytymisvaara ei ole ainoa ongelma, joka suomalaisesta identiteettipolitiikasta ja ulkomaalaistaustaisten määrän kasvusta seuraa. Kun entistä suurempi joukko ihmisiä suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle, kärsii myös yhteiskunnan yhtenäisyys.

On totta, että kulttuurinen yhtenäisyys väljenee ja haihtuu, jos yhteiskunta on monikulttuurinen. Tämä on päivänselvä asia. Monikulttuurinen yhteiskunta on luonteeltaan Neuvostoliiton kaltainen onnela, joka pysyy kasassa vain valtion väkivaltakoneiston avulla. Juuri sen takia Afrikassa ja Euroopassa on siirrytty kansallisvaltioihin. Jopa meidän silmissämme yhtenäiset arabimaat ovat olleet kykenemättömiä luomaan sosialistista panarabialaista liittovaltiota vastustamaan aikamme suurinta vitsausta islamia. Monikulttuurinen valtio ei toimi.

Poliitikot yrittävät enemmän tai vähemmän suorasanaisesti patistella meitä suomalaisia synnytystalkoisiin. Tehokkaampaa olisi ottaa koppi niistä sadoistatuhansista uusista suomalaisista, joita Suomessa jo on.

On täyttä rasismia edellyttää neekereitä synnyttämään lapsia, jotta plantaasin emäntä Varavuori voi nauttia iltapäiväteensä terassillaan. Ei sillä, neekerit menestyvät paremmin lapsia siittämällä kuin työtä tekemällä, eli kyllä Marjaana tässä oikeilla jäljillä on. Yleensä sitä vaan pidetään hänen viiteryhmässään rasismina, jos yleistää jonkun ominaisuuden - kuten suuret lapsiluvut - rodullisiin piirteisiin.

Lopuksi Marjaana Varmavuori vielä lataa, että suomalaisuus on vain toivekuva, joka meille on syötetty:

Se mitä perinteisesti mielletään suomalaisuudeksi ei ole mikään kiveen hakattu ikiaikainen totuus, vaan historiaan nojaava kulttuurinen määrittely. Tähän mennessä suomalaisuuden määrittelyssä on painotettu syntyperää ja etnisyyttä. Tulevaisuudessa olisi syytä antaa enemmän painoarvoa Suomessa asumiselle ja yhteiskunnalliselle osallisuudelle.

Vuonna 1939 Josif Stalin lähetti Suomeen miljoona alamaistaan asumaan ja osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Ei-isämme nojasivat kulttuuriseen määrittelyyn, ja historiallisesti estivät Stalinin pyrkimyksen. Suomalaiseksi voii tulla omaksumalla suomalaiset tavat. Noudattaessaan suomalaisia tapoja ihminen osoittaa ympäristölleen olevansa luotettava, eli täyttävänsä hänelle annetut velvoitteet (eletään arvojen mukaisesti). Kun ihminen täyttää velvollisuutensa, hän lunastaa itselleen vapauden elää niin kuin parhaaksi näkee.