Ilta=Sanomien toisessa uutisessa kerrotaan, mitä mieltä venäläiset ovat Suomesta. Suomea ei pidetä liittolaisena tai läheisenä ystävänä, ilmeisesti siksi, ettemme ole slaaveja. Toisaalta, Suomea ei myöskään pidetä vihamielisenä, ilmeisesti siksi, ettemme luo sotilaallista uhkaa Venäjälle. Suomi on edelleen Venäjän ainoa naapurimaa, jonka rajaviivan molemmat osapuolet ovat oppineet hyväksymään.
Mitä Venäjän kauppasaarto mahdollisesti voisi koskea? Suomalaiset ovat investoineet Moskovan tavarataloihin ja Pietarissa satamaan ja kerrostaloihin. Kaakkois-Suomen satamien transitoliikenteen määrät ovat enää murto-osa huippuvuosista, mutta edelleen Suomen kautta kulkee arvokkain tavaravirta ja talvella Suomen satamat toimivat, vaikka Suomenlahden pohjukassa olisi nelimetriset ahtojäät tulppaamassa Pietarin satamia. Nokian Renkaat valmistaa Pietarissa autonrenkaita, ja Tikkurila on venäläisille arvostettu brändi. Osuusliike on ottanut hyvän jalansijan Pietarin alueella sekin. Suurin investoija Venäjällä on suomalaisyrityksistä kuitenkin Fortum, joka kaiken lisäksi toimii Moskovan määrittelemällä ns. strategisella toimialalla.
Mitä Suomi puolestaan tuo Venäjältä: energiaa, joka on tuo strateginen toimiala. Sähkön, öljyn tai maakaasun myynnin lopettaminen on käytännössä mahdotonta. Jopa 1973 Jom Kippur -sodan aikana Saudi-Arabia myi öljyä Yhdysvalloille ja sen sotajoukoille Vietnamissa, vaikka öljykriisi oli arabien kosto Yhdysvaltain antamalle tuelle Israelille sen sodassa arabimaita vastaan. Sähkön ja kaasun jakelun Venäjä on jo aiemminkin laittanut katkolle niin Suomessa kuin Itä-Euroopassakin. Kun Itämeren pohjalle juuri saatiin kaasuputki laskettua, en kuitenkaan pidä todennäköisenä maakaasun myynnin rajoittamista.
Sähköäkään Venäjä tuskin lopettaa Suomelle pysyvästi myymästä, kun se samaan aikaan haluaa rakentaa uuden ydinvoimalan Suomeen. On mielenkiintoista seurata, miten hallitus käsittelee Hanhikiven ydinvoimalan rakennuslupaa, kun enemmistöosakkaana on arvaamaton Venäjä. Veikkaan, että lupaa ei heltiä ja tästäkös sitten ryssät raivostuvat lisää.
Venäjän kannalta tilanne on kehittymässä erittäin epäedulliseen suuntaan. Suomessa on ollut paineita rajoittaa venäläisten kaksoiskansalaisuutta, maanomistusta ja viisumivapautta, joten Venäjä sahaa pahasti omaa oksaansa. Kiusallisinta Moskovalle on, että sen toimet eivät vaikuta Suomeen käytännössä mitenkään. Se on kuin panssarilasin edessä pikkutytölle riehuva oranki. Riehumisen tarkoitus on osoittaa muulle laumalle, että uros puolustaa laumaansa, mutta yleisöä moinen pelleily vaivaannuttaa. Kuin alleviivatakseen kulttuuriemme eroa, Suomi myönsi venäläiselle homoparille poliittisen turvapaikan (HS).
Mikä Venäjän politiikassa on mennyt pieleen sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti? Yksi asia on ainakin se, että 70-vuotta kestänyt kommunistihallinto jätti jälkensä kansan arvomaailmaan. Yläluokan tuhoaminen ja kolme sukupolvea jatkunut rosvoamiseen kannustaminen on arpeuttanut venäläisen hipiän siten, että se luottaa muihin maihin ja kansoihin yhtä paljon kuin maaorja isäntäänsä. Venäläinen luonteenlaatu paljastuu hyvin esimerkiksi itärajamme matkailussa, jossa lähes kielitaidottomia turisteja paapotaan ja palvellaan heidän omalla äidinkielellään. Jopa katukylttejä pystytetään venäjäksi, mikä on silkkaa rahanhukkaa.
Vaikka vasemmistoälymystömme jankkaakin, että suomalaisuutta ei ole olemassakaan, niin todellisuudessa suomalaisuuteen kuuluvat perinteiset talonpoikaiset hyveet: rehellisyys, ahkeruus ja omillaan toimeentuleminen. Suomalaisille Venäjän toiminta näyttäytyy vastenmielisenä, ja luulen, että näillä toimillaan Venäjä - jälleen kerran - sai yhden suomalaisen ikäluokan ryssävihan kytemään uudelleen.
10 kommenttia:
KT: "Mikä Venäjän politiikassa on mennyt pieleen sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti?"
Niin, mikä tosiaan meni Lännen Idän politiikassa pieleen, sillä kommunismin kaaduttua Venäjä suorastaan janosi pääsyä osaksi Länttä.
Itse näen ensimmäisenä suurena virheenä Saksan expansionismista syntyneen EU:n ja sitä seuranneen Saksojen yhdentyminen. Expansionismi jatkui kasittämään pian myös Suomen. Saksan vasallina Suomi nyt kärsii Saksan virheistä ja huonosta tai jopa vaarallisesta kehityksestä suhteissaan omiin naapureihinsa.
Balkanilla Saksan politiikka johti sarjaan sotia, joissa slaaveja pyrittiin nöyryyttämään tarkoituksellisesti tappamalla heitä kymmeniä tuhansia heidän heikkouden hetkellään ja toisaalta vahvistamalla Balkanin muslimien valtaa slaaveihin nähden. Asialla oli suuri merkitys jatkossa Itä Eurooppaa ajatellen, sillä historiansa kautta heillä(slaaveilla) ei ole Euroopan ruusuista ja epärealistista kuvaa islamista, eikä sen jälkeen enää eurooppalaisistakaan. Kuten ei minullakaan.
Saksan hämmentäessä laajentumissoppaansa Ukrainassa, Venäjän ydinalueilla, tilanne päätyi Krimin miehitykseen. Elueella on suuri vapauteen liittyvä symbolinen arvo Venäjälle jo vaikkapa Turkin/ottomaanien slaaviorjien supermarkettina. Samoin EU:n Abessiinian sota Balkanilla jätti parantumattomat arvet suhteisiin.
Lännen laajentumisessa ei sinänsä olisi pahaa sanottavaa, jos se olisi hoidettu hyvin ja kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla, mutta nyt se hoidettiin lähinnä rikollisesti. Sosialidemokratian, jihadin ja fasismin pahimpia perinteitä noudattaen. Joten eipä kannata ihmetellä, jos välit Itä-naapuriin huononevat.
Ymmärrän myös, jos slaaveja kohtaan tunnetaan antipatiaa heidän rikostensa tähden, mutta nyt lännen antipatia olikin ensin ja teot ja politiikka sen mukaiset.
Minusta antipatia sen itsensä vuoksi on huono johtotähti kansinväliselle politiikalle.
Lisäksi lännen farisealainen demokratian, ihmisoikeuksien ja sananvapauden tuputtaminen slaaveille on lähinnä vastenmielistä, koska ne ovat vain verhoja omille, vielä suuremmille rikoksille.
Missä muuten viipyy EU:n Turkin pakotteet sen miehitysten, terrorismin ja kymmenien tuhansien kansalaistensa tappamisesta, jossa jopa kansanmurhan tunnusmerkit täyttyvät, kuten niin usein ennenkin Turkin kohdalla. Tai omien jäsenvaltioidensa osallistumiset USA:n/Obaman samantyyppisiin, mutta islamia tukeviin rikoksiin?
Slaavit ovat saaneet tarpeekseen sosialismin haitoista ja kääntyneet konservatiivisempaan suuntaan.
Koska Eurooppa saa tarpeekseen omasta itsestään ja edistyksellisyydestään?
Vielä yksi asia. Eurooppalainen Valistus sosialismi on maailmanhistorian tähän mennessä tuhoisin aate vaikkapa vain uhreina laskien. Sitä lähelle pääsee tosin islam, joka kuitenkin ottanee kärkipaikan lähiaikoina.
Venäjällä ei ole esittää mitään vastaavaa Tsaarin vanhakantaisen imperialismin lisäksi. Neuvostoliiton kommunismikin oli saksalaista tuontitavaraa, samoin kuin natsismi/fasismi/sosialidemokratiakin.
Selkeästi kuvailtu ja looginen tapahtumaketju. Epäilemättä Venäjä yritti tulla osaksi länttä 90-luvulla. Jokin meni silti pieleen. Edelleen Venäjä on konservatiivinen ja nationalistinen. Eurososialistin määritelmän mukaan siis natsistinen tai fasistinen. Venäjän oma käytös, uho ja Putinin säälittävä machoilu tukevat tuota määritelmää.
Slaavien kohtelu Balkanilla ja sitä seuraava kehitys ovat hyvä oivallus, jota en itse olisi ymmärtänyt. Samoin kysymys, miksi EU kohtelee Turkkia silkkihansikkain mutta ei Venäjää. Ymmärrettävästi Kreml suhtautuu epäluuloisesti Brysseliin. Paradoksi on siinä että kun Venäjä alkaa uhota, se ei kestä kohtaamaansa pidättyvää ja vähäeleistä vastarintaa. Putin tietää että Venäjä voi räyhätä ja provosoida vapaasti, koska Eurooppa on niin ylivoimainen vastustaja sekä taloudellisesti että sotilaallisesti, ettei sen tarvitse provosoitua.
Olen samaa mieltä että suhteiden huononemiseen tarvitaan kaksi osapuolta ja Eurooppa on epäonnistunut pahasti Venäjän osalta, sitä ei oikein pysty kiistämään. Mutta Moskovankin olisi syytä tajuta, että suomalaisia ei ryssä komentele. Tällä jatkuvalla neulanpistopolitiikalla (lapsiasiamies yms) Kreml ylläpitää suomalaisten epäluuloisuutta Venäjään. Vielä vuosi sitten vakavasti suunniteltiin esimerkiksi ruotsin korvaamista venäjällä itärajan kouluissa. Nyt tuskin kukaan viitsisi esittää moista.
Suomen ulkopoliittisen johdon uhkailu ostolla oli Venäjältä aivan järjetön temppu. Putin toimi todella tökerösti ja tuo mieliin yöpakkaset ja noottikriisin.
Kai Venäjän rajat Kiinan ja Mongolian kanssa ovat sellaisia jonka kumpikin osapuoli on hyväksynyt?
Pakkoruotsi on esteenä sille että monelta jää venäjä valitsematta koulussa. Sitten jos on työtehtävä jossa on tekemisissä venäjänkielisten turistien tai liikemiesten kanssa, siihen ei helpolla löydä ketään koska harva osaa venäjää.
Katukyltti venäjäksi on liioittelua koska se on julkinen esine. Raja-asemien kohdalla sellaisia saa olla. Sen sijaan yritys saa pistää jonkin kyltin venäjäksi koska se on yrityksen oma asia.
Venäjän keisarikunnassa kommunismin väitettiin olevan ulkovaltojen salajuoni jonka tarkoitus on toimia Venäjän vahingoksi. Jossain määrin siinä oli perää vaikka mikään ulkovalloista ei tuolloin ollut sosialistisen eikä kommunistisen puolueen vallassa.
Kommunismia ja sosialismia voi pitää saksalaisena keksintönä koska Karl Marx oli saksanjuutalainen, samoin sosialidemokraattisen puolueen perustaja Ferdinand Lassalle. Onko se sitten ollut syy siihen että Venäjällä juutalaiset olivat yliedustettuina sosialismin ja kommunismin kannattajien joukossa, heitä sitten pääsi Neuvostoliitossa korkeisiin asemiin. Juutalaisten motiiveista omaksua sosialismia ja kommunismi on ollut tällä palstalla aiemmin puhetta.
Kari, olet sanonut myös että kommunismin ja sosialismin taustalla ovat 1700-luvun valistuaika sekä antiikin Kreikan filosofiset suuntaukset. Marx taisi saada inspiraationsa noista. Sosialismi ja kommunismi ovat siis kreikkalais-ranskalais-saksalaisia sekasikiöitä.
Kiinnostaa tietää meinaako länsi alkaa boikotoida Israelia öljyn osalta. Luulisi että öljyn saanti kiinnostaa mistä tahansa. Onko länsi niin tykästynyt ählyjen öljyyn ettei iippojen öljy kelpaa? Muslimit eivät äänestä vaaleissa jos ei osta öljyä ählyiltä, puhumattakaan että ostaisi öljyä iipoilta? Pähkäilin sitä että jos ei ählyt suostu myymään öljyä niin korvaavat määrät voi ostaa iipoilta.
Vieras, Kiinan ja Venäjän raja on ollut avooin haava 90-luvullle asti. Eikä se jännitteetön nytkään ole, vaikka molemmat osapuolet ovat sen hyväksyneet. Suomalaiset sen sijaan ovat tyytyneet tilanteeseensa, eikä Karjalan palautusta enää pidetä realistisena vaihtoehtona. Kiina hamuaa maata lisää ihan samalla tavalla kuin Venäjäkin, joten siellä saatamme vielä nähdä joskus jotain kähinää.
Juutalaiset toki 1800-luvulta lähtien varsin usein olivat sosialisteja. Juutalaiskysymyksen ongelmaan haettiin pääosin kahdenlaista ratkaisua. Joko juutalaiset saisivat 1) sionismin myötä oman valtion muiden kansallisvaltioiden joukossa, tai 2) kansallisajatuksesta tehtäisiin merkityksetöntä kansojen sosialistisen yhdentymisen kautta. Juutalaisten korkeaa sosialismin kannatusta voidaankin selittää pitkälti juuri siten, että sen katsottiin kykenevän poistamaan juutalaisten sorron Euroopassa.
Toisin kävi.
Hyvä kommentti DuPontilta.
Länsi munasi Venäjän kanssa totta kai. Tosin venäläiset itsekin "ryssivät" ja heidän oma mokansa oli lähinnä Jeltsinin hallinnon kyvyttömyys luoda järjestäytyneen yhteiskunnan tarvitsemia instituutioita Neuvostoliiton romahduksen jälkeisenä aikana.
Putin oli eräänlainen sattumapresidentti, jonka näytöt johtamisesta olivat lähes olemattomat, kun hän astui epäsuositun Jeltsinin paikalle. Putin itse haparoi pahasti alkuvaiheessa ja hänen käyttäytymisensä sukellusvene Kurskin onnettomuuden yhteydessä oli lähinnä säälittävää.
Tuolloin media oli Venäjällä vapaata ja Putinin kehno johtajuus näytettiin kaikille televisiossa. Tämän seurauksena Putin otti vähitellen median valtion valvontaan. Ensimmäisenä uhrina oli Gusinskin Media Most ja myöhemmin myös Putinin "löytänyt" Berezhovski menetti oman yritysimperiuminsa, kun Berezhovskin mediayhtiö erehtyi mollaamaan presidenttiä.
Putinin tausta on KGB:ssä ja hänen toimintatapansa ovat yhdistelmä KGB:n ja järjestäytyneen rikollisuuden menetelmiä.
Kehitys kaikissa kommunismin jälkeisissä valtioissa on kulkenut alkuvaiheessa samoja latuja, eli romahdusta seurasi omaisuuden uusjako, jossa oligarkit keräsivät valtavia omaisuuksia. Siinä missä itäisen Keski-Euroopan maissa ja Baltiassa on tämä vaihe jätetty onnistuneesti taakse, entisissä IVY-maissa tilanne on toinen. Näissä valtaan nousi presidenttejä, jotka tukahduttivat opposition ja käyttivät asemaansa taloudellisen edun kahmimiseen.
Verrattuna romahduksen jälkeiseen oligarkkiaikaan, nykyisin oligarkkien pitää olla uskollisia johtajalle ja antaa heille oma siivunsa liiketoiminnan tuotoista. Vastineeksi johtajalle uskolliset oligarkit saavat valtion urakoita omille yhtiöilleen ilman kilpailua. Ne, jotka eivät uuteen järjestykseen sopeudu, menettävät omaisuutensa ja pakenevat Venäjältä. Kaikkein typerimmät menettävät omaisuutensa ja joutuvat vankilaan.
Uusi järjestys ei ole erityisen stabiili, koska vanha ideologia on kuollut eikä uutta ole keksitty tilalle. Siksi tarvitaan Krimin haltuunottoja ja vastaavia teatraalisia voimanosoituksia, jotta kansalaiset näkisivät johtajat voimakkaina ja pystyvinä miehinä. Tämähän onnistuu maassa, jossa tiedotusvälineet ovat enimmäkseen valtion kontrollissa. Ne, jotka näkevät bluffin läpi, muuttavat mieluummin maasta, kuin yrittävät vastustaa hallintoa, joka järjestelmällisesti tuhoaa liian voimakkaaksi käyneet vastustajansa.
Venäjällä edes hallintoa lähellä olevat oligarkit eivät usko järjestelmän kestävyyteen. Tästä kertoo se, että kaikilla on omaisuus turvassa lännessä siltä varalta, että he joutuvat hallinnon epäsuosion, jolloin hallinto yrittää varastaa heidän omaisuutensa.
Ero Lännen ja Venäjän välillä on siinä, että Venäjän osittaisessa kunnia-kulttuurissa rikokset tehdään röyhkeämmin. Lännessä samat tai pahemmatkin rikokset tehdään sofistikoidummin, hyvää makua ja demokratian pelisääntöjä osoittaen.
Itse en näe juurikaan tee varkaalle paremmuuseroa sillä, viekö Putin kansan miljardit matchoillen, vaiko Urpilainen loputtomasti EU-kokouksia tahkoten.
Jompaa kumpaa kannattamalla tai hyväksymällä on kanssarikollinen itsekin.
Uusi järjestys ei ole erityisen stabiili
Vasara, olen itse pohtinut tuota samaa, koska Venäjän asevoimien toiminta on ollut melko tehotonta. Kyse ei ole sen iskukyvyn huonoudesta, vaan sillä on varsin rajattu toimivalta. Se taas johtuu nimenomaan Kremlin johdon oman toimivallan kapeudesta. Kremlissä on jatkuva valtataistelu niin kuin kaikkialla muissakin vallan kammareissa.
Itse en näe juurikaan tee varkaalle paremmuuseroa sillä, viekö Putin kansan miljardit matchoillen, vaiko Urpilainen loputtomasti EU-kokouksia tahkoten.
Kari, hyvä huomio. Armstrong Economicsissa on hyvä kirjoitus, jossa kerrotaan millä tavalla Kreikka on "kahtiajakautunut" nyt äänestäessään eurojäsenyydestään: nuorempi väki pakenee maasta pois eikä halua sitoutua vuosikymmenten velkaorjuuteen, vanhukset istuvat päivät pitkät kotona kuuntelemassa radiosta poliittisen eliitin uhkailuja eläkkeiden leikkaamisesta, jos ei-puoli voittaa.
Lähetä kommentti