Patamusta taantumuksellinen ja vihreä edistyksellinen

Jyväskylän Vihreä Touko Aalto kommentoi blogissaan eduskunnan lakivaliokunnan kielteistä päätöstä homoparien oikeudesta adoptoida lapsi. Valtamediassa aihe tietenkin uutisoitiin epätasa-arvona ja todellista tasa-arvoa olisi kannattaa homoparin oikeutta adoptioon. Yleisesti ottaen adoptio on lapsen kannalta huonompi vaihtoehto kuin kasvaa biologisten sukulaistensa luona. Mitä kauemmas lapsi adoptoidaan omasta kulttuuristaan, sen traumaattisempi tulee lapsen tutustuminen omiin juuriinsa myös olemaan.

Kaikkein tärkeintä olisi ymmärtää, että adoptiossa on aina kyse lapsen oikeudesta - ei adoptiovanhempien oikeudesta. Kukaan ei varmaan kiistä, etteivätkö homoisät tai lesboäidit rakasta adoptiolastaan yhtä paljon kuin lapsen biologiset vanhemmat normaalisti. Mutta lapsen kasvatuksessa ei ole kyse rakkaudesta kuin pieneltä osin. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on kirjoittanut paljon isän merkityksestä lapsen kehitykselle ja minäkuvalle (myös täällä ja täällä):

Ensimmäiseksi lapsi vertaa isän ja äidin tyytyväisyyttä ja elämänhallintaa, heidän välistään arvostusta tai sen puutetta sekä itsensä ja sisarusten saamaa kohtelua. Ajoittain lapsi hakeutuu mieluimmin omaa sukupuolta olevien ystävien joukkoon, saamaan vahvistusta sukupuoli-identiteetilleen, tietoa, ymmärrystä ja hyväksyntää heidän joukossaan, sekä ikätovereiden malleja. Kaveripiirin merkitys on suuri. Monet kertovat tässä vaiheessa pohtineensa omaa seksuaalista suuntautumistaan ja mahdollisia homoseksuaalisia taipumuksia. Lapset keskustelevat keskenään myös sukupuolisidonnaisista malleista, oikeuksista ja velvollisuuksista ja päättelevät miten heidän tulee roolissaan toimia nyt ja tulevaisuudessa.

Mutta mitäpä sellaista Touko Aalto kirjoitti, josta kannattaa hänet nostaa esiin:

Kokoomuksen edistyksellinen siipi heiluttaa sateenkaarilippua näkyvästi julkisuudessa. Stubb on profiloitunut tasa-arvoisen avioliittolain kiiltokuvapojaksi. Patamustat laittoivat Stubbille hanttiin ja näpäyttivät samalla tuoretta puheenjohtajaansa.

Voi vain toivoa, että demarit eivät käänny perussuomalaisten pelossa taantumuksen tielle ja patamustat jäävät kokoomuksessa vähemmistöön.

Patamustat taantumukselliset ja oikeassa olevat edistykselliset. Uudelleen ja uudelleen jaksan hämmästyä, että politiikassa mukana olevat tahot viljelevät näitä marxilaiseen kommunismiin kuuluvia käsitteitä aivan vakavalla naamalla. Jopa Soininvaara saa verrata poliittisia vastustajiaan natsien käyttämällä parasiitti-termillä ilman että yksikään toimittaja paljastaisi termin kiusallisen historian suurelle yleisölle.

Yhdysvalloissa presidentti Obaman uudelleenvalinnan aikaisessa vaalikampanjassa avoimesti liputettiin edistyksellisyyden - forward - puolesta. Edistyksellisyys tuli poliittiseen kielenkäyttöön sosialismin noustessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Sen jälkeen edistyksellisyys seurasi italialaisen fascismin ja erityisesti venäläisen kommunismin jalanjäljissä. Patamustat taantumukselliset on puhetta, jolla on suora historiallinen yhteys 1900-luvun verisiin aatteisiin. Minusta on hyvä että ihmiset kertovat aidosti omista yhteiskunnallisista näkemyksistään, mutta siitä olen pahoillani, että he eivät muista tai halua muistaa kannattamansa ideologian menneisyyttä. Touko Aallon haikailema edistyksellinen yhteiskunta, jossa patamustat taantumukselliset uudelleenkoulutettiin siperialaisilla vankileireillä ja puolalaisissa puuparakeissa, on jo kokeiltu ja huonoksi havaittu. Miksi ihminen menee politiikkaan mukaan, jos hän ei perehdy menneisyyteen ja vertaile hyviä ja huonoja yhteiskunnallisia ideologioita? Aivan - pakottaakseen muut omien mielihalujensa maksajiksi.