perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sitä pelkää mitä ei tiedä...

...ja mitä ei tiedä, sitä halveksuu.

Suomen Kuvalehdessä (11/2014) on Erkka Railon kirja-arvostelu SK:n kolumnistin Leena Sharman teoksesta "Ne - kohtaamisia perus-Suomessa", jolla Sharma viittaa Perussuomalaisiin. Railon titteliksi mainitaan "perussuomalaisia tutkinut historian dosentti". Kirjoituksessa mainitaan osuvasti, että suomalais-intialainen Sharma "oli hämmentynyt ja jopa peloissaan perussuomalaisten voitosta 2011". Se mitä mieltä Sharma kenestäkin on, on tietenkin täysin yhdentekevää (pdf), vaikka Railokin innostuu toteamaan, että Sharman haastattelemat Perussuomalaiset "ovat näyttäneet Sharmalle itsestään maltillisemman puolensa". Oleellista sen sijaan on, että Sharman asenne tuodaan esille näin selvästi. Lopetin oman SK:n tilaamiseni sen jälkeen, kun lehti luopui perinteisestä arvomaailmastaan ja alkoi maksaa Osmo Soininvaaralla - ideologiselle vastustajalleen - kolumnien kirjoittamisesta.

Osmo Soininvaara kuuluu etuisuuksia jakavaan poliittiseen ryhmittymään, joka ostaa toisten rahoilla itselleen hyväpalkkaisen eläkeviran poliittisena pelurina. Sixten Korkman kirjoittaa Helsingin Totuudessa tämän ryhmän strategiasta hienosti:
Suurille ikäluokille oli lottovoitto syntyä Suomeen. Opiskelupaikoille ei ollut tungosta, työpaikkoja oli runsaasti tarjolla. Uraputki oli valoisa sillä teollisuus investoi ennätysvauhtia ja julkinen sektori laajeni kovaa vauhtia – 1990-luvun lamaan asti.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa päätimme, että eläkkeitä leikkaava niin sanottu elinaikakerroin astuu voimaan vasta kun olemme jo eläkkeellä. Suuret ikäluokat saavat elinaikanaan enemmän eläkkeitä kuin ovat maksaneet eläkemaksuja.

Tämän päivän nuorten näkymät ovat toiset. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa ja vastavalmistuneen työllistyminen vaikeaa. Kalliin omistusasunnon hankinta vaatii lähes elinaikaista velkavankeutta. Eläkemaksuja nuoret maksavat enemmän kuin odottavat saavansa eläke-etuina.

Me suuret ikäluokat päätimme itsellemme hoito- ja hoivamenoja kasvattavia palveluja, jotka jäävät pääosin nuorten maksettavaksi. Siksi meillä on julkisen talouden kestävyysvaje. Tämän lisäksi ongelmana on pitkään jatkunut talouden taantuma. Kasvun resepti tuntuu olevan hukassa, hyvää tulevaisuutta on vaikea hahmottaa.

Jatkossakin Suomi voi menestyä, mutta vain jos meitä nuoremmat löytävät uusia eväitä niin talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi kuin kestävyysvajeen taltuttamiseksi. Käänteen aikaan saaminen vaatii kipeitä toimia. Kukaan ei kuitenkaan hevin tingi eduistaan, eivät myöskään suuret ikäluokat. Haluamme palveluja ja eläkkeitä, emme raippaveroja. Ja meitä yli 65-vuotiaita on noin miljoona, pian puolitoista.

Toivomme nuoremmille onnea ja menestystä talouslaivan kurssin kääntämisessä. Ilman sitä eivät myöskään suuret ikäluokat voi olla onnekkaita elämänsä loppuun asti.
Perussuomalaisten äänestäjäkunta on muista suomalaisista puolueista poikkeava: se kerää kaikista ikäryhmistä äänestäjiä saman verran. Vihreät ja kommunistit keräävät nuorten äänet ja SDP, Kepu ja Sekoomus saavat melkein puolet kannatuksestaan aktiivisesti äänestäviltä eläkeläisiltä. Tämä on demokratian kannalta valtava ongelma, että etujen saajat voivat äänestää pienen rosvojoukon eduskuntaan ryöstämään lisäarvoa tuottavilta itselleen ja äänestäjilleen.

Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kertoi jossain haastattelussaan, että vain 15% ihmisistä uskaltaa settua poikkiteloin auktoriteetteja vastaan. Ihmisen evoluutio on suosinut niitä, jotka elävät kiltisti laumassa kuuliaisina. Ryhmästä erottaminen on hengenvaarallinen rangaistus vastahankaiselle yksilölle. Tämä on niin kommunismin, fascismin kuin islaminkin keskeinen piirre: poispääsy on tehty vaikeaksi ja poispäässyttä uhkaa hengenlähtö. Kuolema onkin kristillisen pääsiäisen viesti.

Pääsiäisen kunniaksi HS on tehnyt artikkelin Jeesuksen "historiallisesta todellisuudesta". Liberaalia fascismia kannattava lehti esittelee poliittisen vastustajansa - uskonnollisen konservatiivin - naurettavana pikkupoliitikkona. Leenasharmamaiseen tyyliin Jeesus on Perussuomalainen pikkupoliitikko, joka kaatoi temppelin pihalla eläinuhrien myyntipöydät, tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan ja haudattiin joukkohautaan. Raamatunselitysopin eli eksegetiikan professori Matti Myllykoski toistelee perinteistä Raamatun tulkintaa, jossa edelleenkään ei osata tulkita Qumranin kääröjä historiallisessa asiayhteydessä. Essealaiset osasivat ennustaa Jeesuksen kuoleman ja viimeisen ehtoollisen aivan prikulleen jo ennen Jeesuksen syntymää. Tai sitten Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit eivät kerrokaan Jeesuksen elämästä.

Jeesus vietti Pesahia essealaisten tapaan aurinkokalenterin ohjaamana joka vuosi tiistaina tai keskiviikkona, kun taas fariseukset ja saddukealaiset viettivät Pesahia kuukalenterin mukaisesti milloin minäkin viikonpäivänä (Käsittelin tätä pari vuotta sitten kirjoituksessani Seder ja Pesah 9.4.2012). Myllykoski osaa selittää oikein Jeesuksen kytköksen selootteihin, vaikkei sitä itse näytä edes tajuavan:
"Yleisempi näkemys tosin pitää Juudasta Jeesukseen pettyneenä radikaalina, joka olisi toivonut Jeesusta johtamaan aseellista kapinaa".
Myllykosken selitykset antavat helpon lyömäaseen kristinuskoa vastaan, kun Raamtun kertomusta ei osata tulkita Qumranin kääröjen antamien selitysten perusteella. Samalla pitäisi tunnustaa, että Uusi Testamentti muodostuu kahdesta erilaisesta teologiasta. Sen perustana on essealaisten kirjoitukset ja niiden päälle ympätty Paavalin opetus pakanoiden houkuttelemiseksi kasvavan uskonnon jäseniksi antiikin lukuisiin ja keskenään ristiriitaisiin jumaliin kyllästyneistä roomalaisista.

10 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Minun kunnioitukseni Leena Sharmaa kohtaan toimittajana nousi kovasti kun hän muutti ksäitystään fil.tri Jussi Hakka-ahista.

Kirjoitin blogissani 2.1.2009 aiheesta:

Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54

"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."

Kumitonttu kirjoitti...

Joo, kiva nähdä että ihmiset kehittyvät henkisesti. Samoin tuo linkittämäni pdf-tiedosto on melko hyvä. Siinä haastatellut itä_Helsingin yläasteen opettajat sanovat, että koululaitos naksuu ja paukkuu ärirajoillaan, eikä kestä enää yhtään lisää maahanmuuttoa.

Se toi Sharmalle siis vuoden journalistipalkinnon, mistä vilpitön onnitteluni, vaikka kirjoitus muuten on hiukan naiivi.

Kari kirjoitti...

Joo Jussista on tulossa salonkipuhdas.

Eikä Jeesusta tahdota millään saada purkkiin.

Itse olen joskus asunut hetken Essealaisten paikoilla ja tehnyt kävelyretkiä Qumranissa.
Kaverini poika sai juuri vuoden stipendin tutkiakseen Jerusalemissa kääröjen sisältöä.

Kumitonttu kirjoitti...

Kappastarallaa, mielenkiintoinen stipendi. Kun en käy omaa yksityiselämääni tässä blogissa läpi, niin tyydyn toteamaan että komiat on maisemat. Ei ole tienvarret täys puskaa ja ryteikköä toisin kuin täällä härmässä.

Kari kirjoitti...


Juu osa elämää ja perhettä on sielläpäin.

Minua pieni läpinäkyvyys ei haittaa. Jutut tulevat siten enemmän iholle.

Kumitonttu kirjoitti...

Laitappa meilillä viestiä jos luotat.

Kari kirjoitti...

Koitin pistää pienen esittelyn, mutta en saa osoitettasi toimimaan.

Becker kirjoitti...

Mä olen aina ollut kahnauksissa auktoriteettien kanssa. Jotkut auktoriteetit olen hyväksynyt, jota ovat asemansa hankkineet omilla ansioillaan, mutta nämä ovat harvassa.
Duunissa se edellytää heikompia liksoja, kun ei nuoleskele, ja monet duuni ym. kaverit välttelee seuraa, kun pelkäävät leimautuvansa, tai pomo kuvittelee heidän saavan tartunnan. Monet naapuritkin jättävät rauhaan (luojan kiitos), kun huomaavat keskuudesssaan olevan toisinajattelijan.
Eläkkeellä on sitten kiva olla, kun ei tarvii kenellekkään pokkuroida, paitsi muijalle ja anopille :). 15%:n kuuluminen vaatii kyllä jonkun verran kanttia.
Jos on itsellistä tyyppiä, niin se kyllä helpottaa.

Noi Qumranin kääröt ovat aika mielenkiintoisa. Tosin muuten en satuolentoihin oikein usko, sillä ne asiat sitten kyllä selviävät jahka täällä se keikkuminen loppuu.

Kumitonttu kirjoitti...

Becker, tuota juuri tarkoitin. Nykyinen järjestelmä takaa että kuuluminen 15%:n marginaaliin ei ole kannattavaa. Mutta itse uskon, että omien arvojen mukaan eläminen on ihmiselle tärkeämpää kuin mikään muu asia, ja arvojen mukaan eläminen maksaa.

Qumranin kääröt avaavat Raamtusta sellaisia kohtia, jotka vakiintuneen tulkinnan mukaan ovat absurdeja (kuten nyt vaikka suolan muuttuminen kelvottomaksi). Kyse ei ole niinkään Jumalan asemasta vaan oman kulttuurimme syvällisemmästä ymmärryksestä. Jumalaan Qumranin kääröt eivät vaikuta, mutta siihen, kuka käyttää uskonnon antamaa valta-asemaa ne vaikuttavat.

IDA kirjoitti...

Ihan hyvä tuo Hesarin artikkeli, koska siitä näkee millaiselle tiedolle Myllykoskien ja muiden dosenttien näkemykset perustuvat. Oli varmaan niin kylmä, että ylähuonetta ei kannattanut varata pääsiäisateriaa varten yms.

Historialliskriittinen tutkimus on aivan hyvää ja tarpeellista, mutta sen perusolettamusta, että mitään ihmeitä ei voida huomioida, ei tietenkää salli sen laajentamista varsinaisen uskon puolelle. Spekulointi ehtoollisen asettamisesta ei oikeastaan ole edes historialliskriittistä, vaan siinä otetaan kantoja lähinnä siihen oliko alkuseurakunta jonkinlainen taisteleva NGO vai viettikö se riittiä Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Jälkimmäiselle kannalle ilmeisesti löytyy historialliskriittisestikin enemmän puoltavia näkemyksiä.