Valta ei ole sukupuolisensitiivinen asia

Alan Caruban blogissa on hyvä kirjoitus sukupuolien äänestyserosta. Yhdysvalloissa naiset äänestävät selvästi miehiä useammin vasemmistolaista ehdokasta, ja esimerkiksi Obaman valtaan noususta on kiittäminen naisia. Konservatiivna Caruba pohtii sitä, miten naisten äänestyskäyttäytyminen on vaikuttanut tulontasauksen kautta vanhojen traditioiden (ahkeruus, omillaan toimeentuleminen, uskonto, heteroparit ja perhe) rapautumiseen. Erityisen huolissaan Caruba on siitä, että jo puolet amerikkalaislapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Valkoisten lapsista 30% ja mustien lapsista 70% on au-lapsia. Suomessa niinkin lähellä kuin 70-luvulla avioliiton ulkopuolella syntyneeseen äpärään suhtauduttiin erittäin kielteisesti, ja isättä kasvaneen lapsen maailma oli rankka.

Mikä sitten saa naisen uskomaan, että valtio on parempi puoliso kuin naisen sängyssä vieraillut spermapankki? Tasa-arvo taloudellisessa mielessä suosii naisia huomattavasti enemmän kuin miehiä. Naisen on järkevää olla taloudellisesti miehestä ja tämän oikuista riippumaton, koska valtion hoitaessa miehen perinteisen tehtävän (elatus), kanssasisar jakaa toimeentuloa paljon auliimmin. Biologinen kello tikittää ja yleensä nainen haluaa ja hankkiikin lapsia itselleen. Koska lasten laiminlyömistä ei länsimaisissa kulttuureissa katsota hyvällä, nainen varmistaa oman elatuksensa loppuiäkseen sikiämällä.

Helsingin yliopistossa julkaistu gradu (Anna Stina Forsberg: Naiset, miehet ja perussuomalaiset) kiteyttää hienosti suomalaisen yhteiskunnan tilan:

Pohjoismaat ovat kehittäneet hyvinvointijärjestelmän, niin sanotun sosiaalidemokraattisen järjestelmän, joka eroaa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa olevasta liberaalista järjestelmästä sekä esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa olevasta konservatiivisesta tai korporatiivisesta järjestelmästä (eli järjestelmästä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat)

Forsbergin tutkielma on valitettavasti kevyen puoleinen, sillä hän - tai hänen ohjaajansa tarkemmin sanottuna - käyttää poliitista vastakkainasettelua kahdella ulottuvuudella, kun sitä pitäisi arvioida nelikentän (Mitä libertarismi on? 9.1.2014) avulla. Perussuomalaiset ovat saaneet ainoana puolueena tasaisesti kannatusta kaikista tuloluokista ja kaikkialta maasta. Miehet äänestivät eniten Perussuomalaisia (22%) ja naisistakin 16%. Forsberg tutkii, millä tavalla PS-naiset eroavat mieskannattajista ja toteaa, että

perussuomalaisten puolueessa yhdistyy oikeistolainen traditionalismi ja vasemmistolainen sosiaalipopulismi. Traditionalismiin viittaa kristillisten arvojen ja normien kannattaminen ja lisäksi sellaisen yhteiskunnallisen mallin puolustaminen, jonka yhteisöllisinä peruspilareina ovat avioliitto, perhe, koti.

Helsinki on yksinelävien lapsettomien korkeasti koulutettujen virkanaisten ghetto, ja kaupungissa Vihreät ovat ainoana Suomessa - yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa - voimakas vallankäyttäjä. Junes Lokka kirjoittaa blogissaan kaupungissa sattuneesta vastenmielisestä raiskaustuomiosta.

52-vuotias bulgarialainen sai alennusta tuomioonsa, koska hän on "sarjaraiskaaja" eli uusi tekonsa ennen kuin oli saanut edellisestä tuomion. Raiskattu nainen oli toisella kuulla raskaana, joten bulgarialainen yritti tehdä temppunsa ns. kakkoseen, mutta epäonnistuttuaan siinä hän saattoi hommat loppuun perinteiseen tyyliin. Kummallisen uutisen kummallinen yksityiskohta on se, että nainen oli - ilmeisesti - kovassa humalassa. Nainen oli ilmeisesti ohikulkijoiden vinkkaamana saanut poliisilta kyydin putkaan, josta hänet seuraavana aamuna kuljetettiin DNA-tutkimuksiin raiskaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Nainen käyttäytyi niin agressiivisesti illalla, että kuljetus suoritettiin käsiraudoissa. Naisen edellinen lapsi on huostaanotettu, joten ainakin tämä kyseinen yksilö on elävä todiste siitä, miten "isoveli" on parempi elämänkumppani kuin mies.

Kun valtio ottaa miehen tehtävät naisen elämässä, se kasvattaa pilteistä "sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisiä". On suorastaan hämmästyttävää, miten julkeasti feministit ovat kannustaneet naisia kasvattamaan isättömiä lapsia ja miten nämä kasvatetaan päiväkodeissa ja kouluissa kyseisen vasemmistofeminismin ideologian kannattajiksi. Tulva-lehti kysyi muutamilta "julkkisfeministeiltä", keitä nämä äänestävät. Vastaus oli tietenkin Vihreä nainen. Eläkkeellä oleva entinen Yleisradion toimittaja Päivi Istala listasi hienosti tuntemuksensa:

Tilanne Suomessa on jo semmoinen, että maassa on syytä olla olemassa ihan oikea oppositio. Sen varmistaminen on erityisen tärkeää, kun hyiset oikeistoaallot kylmettävät sielua ja mieltä.

Näistä lähtökohdista ei ole mikään ihme, että toimittajakunnassa Perussuomalaisia kutsutaan "äärioikeistoksi". Asetelma on kuitenkin paljon tuota laajempi, koska nuorten miesten joukossa Sekoomus ja Perussuomalaiset saivat kumpikin 20%:n kannatuksen. Naisten ja miesten erilainen suhtautuminen seksiin ja erilaiset seksuaalitottumukset ovat ilmiselvästi sen takana, että Pohjoismaat ovat "sosiaalidemokraattisia yhteiskuntia". Yhteiskunnassamme on nyt vakava taloudellinen kriisi, kun julkinen sektori, joka työllistää korkeasti koulutettuja naisia, on velkakriisissä. Tämän velan maksavat nuoret miehet - tai se osa, joka heistä menee ansiotyöhön. Työmoraali tosin heikkenee, kun päiväkodeissa opetetaan, ettei ole miehen vastuulla elättää omia lapsiaan vaan suikupuoliroolit ovat silkkaa mielikuvitusta.

Yksi feminismin ilmentymä on konservatiivisen kirkon tilan heikkeneminen. Tilalle tunkee pakanallista uususkontoa ilmastonmuutoksen Gaiana. Vihreiden - siis konservatiivisen vasemmiston - poliittinen vastavoima on konservatiivinen oikeisto. Liberaaleilla - tai amerikkalaisittain libertaareille - on pyrkimys estää poliitikkoja puuttumasta ihmisten elämään, kun taas konservatiiveilla on halu puuttua joko ristin tai ekologisuuden nimissä. Konservatiiviset naiset ovat "sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan" tukojoita ja konservatiiviset miehet luottavat kirkon oppeihin miehen asemassa perheen vastuunkantajana rakentaen venäläisen yhteiskunnan näköistä valtiota. Poliittinen voimatasapaino onkin jo siirtynyt naisille Helsingissä, joka haaveilee hankkivansa "sensitiivisen" rahoituksensa lähiöiden miesvaltaisista kehyskunnista.