Tässä uudessa nelikentässä hahmottuu paremmin käsitteet "oikeistolaisuus" ja "vasemmistolaisuus", joiden jakolinja kulkee suhtautumisessa taloudelliseen vapauteen. Taloudellinen vapaus voidaan määritellä vapaina pääomamarkkinoina tai muuna sellaisena toimintana, jossa valtiovalta ei rajoita pääomien kulkua yli valtion (valuutta-alueen) rajojen. Tällä tavalla määriteltynä "oikeistolaisuus" on "vasemmistolaisuuden" vastakohta. "Vasemmistolaisuus" tarkoittaa siis voimakasta valtion puuttumista elinkeinoelämän vapauksiin. Suomea voi periaatteessa pitää oikeistolaisena yhteiskuntana pääomien vapaan liikkuvuuden osalta, mutta korkea veroaste, luvanvaraiset elinkeinot ja korporaatioiden vaikutusvalta pakottavat kutsumaan järjestelmäämme korporatiiviseksi eli fascistiseksi.
Se toinen muuttuja, minkä takia esittelen nyt mielestäni paremman työkalun libertaari-skenen käyttöön "oikeistolaisuudesta" ja "vasemmistolaiuudesta" liittyy suhtautumisessa uskonnolliseen vapauteen. Tämä on enemmänkin "liberaali" vs. "konservatiivi" määrittelyä kuin "vasemmisto" vs. "oikeisto". Koska nykyisessä kielenkäytössä "konservatiivi" tarkoittaa "oikeistolaista" ja "liberaali" tarkoittaa "vasemmistolaista", oli mielestäni syytä täsmentää näiden eroa suhteessa taloudelliseen vapauteen.
Uskonvapaus - jonka räikeimmät rajoittamiset raa'asti kärjistettynä ovat modernina aikana tapahtuneet natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa - määrittelee myös yksilön- ja sananvapauden. Omassa nelikentässäni "oikeistokonservatiivi" tarkoittaa siis henkilöä, joka on harras uskovainen, mutta yhtaikaa harras uskovainen ja ymmärtää vapaiden pääomamarkkinoiden edut elinkeinoelämän kannalta. Tällaisia henkilöitä ei todellakaan ole runsain mitoin, koska nämä kaksi asiaa ovat keskenään ristiriitaisia. Yksilötasolla hyvin varakas ja syvän uskonnollisen vakaumuksen omistama henkilö kuuluu tähän ryhmään. Elokuvassa Charlie Wilsonin sota tällainen karikatyyri on Julia Robertsin näyttelemä Joanne Herring.
Huomattavan suuri joukko ihmisiä kuuluu sen sijaan siihen ryhmään, joka kannattaa sekä uskon- että taloudenvapauden rajoittamista. Suomessa tämä on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin poliittinen suuntaus. Hyvinvointiyhteiskunnan kannattajien mielestä vanhemmilla ei ole oikeutta kasvattaa lapsiaan omaan uskontoonsa, jos se on ristiriidassa heidän omien arvovalintojensa kanssa. Esimerkiksi suhtautuminen aborttiin, ehkäisykieltoon, lääkkeisiin tai uskonnollisiin rituaaleihin (burkha, ympärileikkaus, moniavioisuus jne) voi olla äärettömän suvaitsematonta, mutta samaan aikaan he edellyttävät omien arvovalintojensa kanssa ristiriidassa olevien ihmisten voivan suvaita heidän arvovalintojaan. Tyypillisesti punavihreä city-sosialisti vaatii muita tunnustamaan omat arvovalintansa esimerkiksi aborttien tai homoavioliittojen suhteen, mutta samalla he haluavat kieltää näiden ihmisten oikeuden elää omien arvovalintojensa mukaisesti. Myös muslimifundamentalistit kuuluvat tähän ryhmään.
Neljäntenä on tiukkaa taloudellista sääntelyä mutta laajaa yksilönvapauksia kannattavien ryhmä. Tätä porukkaa on toiseksi eniten, ja heidän viiteryhmäänsä edustaa ristiriipusta käyttävä sosiaalidemokraatti Urpilainen. Hän uskoo virkakoneiston kykyyn ennustaa ihmisten tarpeet, mutta hän ei edellytä valtion rajoittavan uskonnollista toimintaa. Tässä ryhmässä olevat mieluummin hakeutuvat edellisen ryhmän kanssa tekemisiin, miksi tämän ryhmän edustajia haukutaan "suvakeiksi" tai "kukkahattutädeiksi". He kuvittelevat uskonnollisen fanaatikon (pystyakselilla samalla puolella) olevan luotettavampi kumppani kuin ökykapitalistin (sama vaaka-akseli).
Tästä syystä johtuen minusta on perusteltua kutsua "oikeistolaiseksi" henkilöä, joka kannattaa mahdollisimman pientä elinkeinoelämän säätelyä ja vasemmistolaiseksi henkilöä, jonka mielestä talouselämää tulee säädellä voimakkaasti. Kuten edellä totesin, taloudellisen sääntelyn vähäisyys yhdistettynä uskonvapauden sallivuuteen on hyvin harvinaista. Tätä ryhmää kutsutaan "neokonservatiiveiksi", "uusliberaaleiksi" tai "haukoiksi". Huomattavasti yleisempää "oikeistolaisuus" on niiden piirissä, jotka myös sallivat laajat uskonnolliset vapaudet ja sitä kautta kannattavat yksilönvapauksia ja sananvapautta. Tähän ryhmään Suomessa kuuluvat monet Perussuomalaisten "äärioikeistolaisina" pidetyt henkilöt kuten Halla-aho ja Hirvisaari.
Kaikkinensa on sääli, että "äärioikeistolainen" termillä on pilattu "oikeistolaisuuden" yläkäsite, koska paljon tuhoisampi ideologia on vasemmistolaisuus, jonka liberaali (suvaitsevainen) siipi mieluummin liittoutuu yksilönvapautta rajoittavien fundamentalistien kuin libertaarien kanssa. Libertaarien kanssa ratkottavat ristiriidat liittyvät tulonjakoon kun taas äärivasemmiston kanssa ristiriidat liittyvät uskon- ja sananvapauteen. Ehkä siksi sosialistit haukkuvat libertaareja äärioikeistoksi saadakseen petettyä itseään helpommin tai siksi, että yksinkertaisesti on vain helpompaa liittoutua väkivaltaisen enemmistön kuin pienen vähemmistön kanssa.
9 kommenttia:
Sanoisin että syy on pikemminkin siinä, etteivät useimmat vasemmistoliberaalit ole edes kuulleet libertarismista kuin vasta pari vuotta sitten, jolloin termi alkoi tulla laajempaan käyttöön.
Minäkin olin melkein kolmekymppinen, kun ensimmäistä kertaa tajusin etten olekaan ajatuksineni yksin, vaan on olemassa kokonainen samoille ajatuksille pohjautuva poliittinen liike.
Lisäksi libertarismista liikkuu aivan käsittämättömiä huhuja ja omituisia kauhukuvia, jotka perustuvat yleensä siihen ettei ole koskaan keskusteltu libertaarin kanssa. Yleensä libertaarit tuntuvat ainakin netissä pyörittävän väittelyjä, mikä johtunee juuri siitä ettei etatistinen vastapuoli edes tiedä mitä libertaarit ajattelevat.
Esimerkiksi oma, kyynisyyteen perustuva lähtökohtani, tuntuu tulevan kaikille täydellisenä yllätyksenä.
Uskon että ihmiset ovat idiootteja. Tämä minulla ja tyypillisellä etatistilla on yhteistä. Se mikä erottaa minut tyypillisestä vasemmistoliberaalista on se, etten usko että virkamiehemme ja päättäjämme ovat kuin taivaasta pudonneita enkeleitä, jotka virassaan toimiessaan ovat virheettömiä ja paheettomia.
Samasta idioottijoukosta hekin ovat kivunneet ja aivan pahnan pohjimmaisia ovat ne poliittiset broilerit, jotka ovat päässeet virkaansa lähinnä oikea-aikaisella ruskeakielisyydellä ja poliittisella pyrkyriydellä. He ovat pikemminkin lähes vääjäämättä epäpäteviä päättämään yhteiskunnan asioista.
Otetaan esimerkiksi vaikka tyypillinen yhteiskuntatieteilijä, joka pääsee päättämään keinoista työllisyyden lisäämiseksi. Hän ei ole koskaan työllistänyt ketään, eikä yleensä ollut edes yksityisellä töissä. Hän on kuitenkin istunut yliopistossa kursseilla, joita ovat pitäneet ihmiset, jotka eivät ole koskaan työllistäneet ketään, eivätkä edes olleet yksityisellä töissä. Hän lukee tentteihinsä taloudesta ja työllistämisestä kertovia kirjoja, joiden kirjoittajat eivät ole koskaan työllistäneet ketään, eivätkä edes olleet yksityisellä töissä.
Valmistuttuaan hän kuitenkin kuvittelee olevansa yhteiskunnan asiantuntija ja tietävänsä tasan tarkkaan keinot, joilla työllisyyttä lisätään. Todellisuudessa hän vain mokailee, eikä ymmärrä ollenkaan miksi tilanne vain pahenee. Hänen pienessä epäpätevässä päässään syttyy ajatus: se johtuu varmasti siitä, etteivät hänen mokansa ole olleet tarpeeksi suuria! Jos vain hänellä olisi lisää valtaa, niin asiat varmasti järjestyisivät.
Jos ongelma on todella suuri, perustetaan komitea. Komiteassa kymmenen tällaista samanlaista yhteiskuntatietelijää yrittää ratkaista ongelmaa oman surkean ahtaan maailmankuvansa sisällä. Kansalaisten kannalta parhaimmassa tapauksessa ratkaisu on tilastokikkailu, jolla ongelmaa ei sentään pahenneta, vaan se vain saadaan piilotettua.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitten teollisuuden lobbaamat lait, joilla kilpailijat saadaan kuriin ja voittomarginaalit kattoon, sosialistien taputtaessa innokkaasti käsiään kuvitellen että lakien tarkoituksena on laittaa teollisuus kuriin. Näitä jokainen pystynee luettelemaan helposti ainakin puolen tusinaa, vaikka koko Eviran toimiala laskettaisiin vain yhdeksi. Etatistit tuntuvat kuvittelevan että valtio suojelee meitä yrityksiltä, vaikka todellisuudessa valtio suojelee yrityksiä kuluttajilta ja kuluttajien valinnanvapaudelta. Vapaa sääntelemätön kilpailu on kartellin kaltaisessa asemassa toimiville yrityksille kauhistus.
Yhteenveto: Mitä vähemmän "niillä siellä" on valtaa, sitä vähemmän he saavat vahinkoa aikaan. Niinpä ainoa looginen poliittinen ideologia on libertarismi.
Tää oli hyvä kommentti, kiitos! Hymyilen täällä itsekseni, sen verran hyvin on Anolla sana hallussa.
Go, ano! Mikä flow!
Nimimerkki Ida kommentoi väärässä ketjussa seuraavasti:
"Taloudellinen vapaus voidaan määritellä vapaina pääomamarkkinoina tai muuna sellaisena toimintana, jossa valtiovalta ei rajoita pääomien kulkua yli valtion (valuutta-alueen) rajojen"
Eikö tuo ole hieman rajoitettu määritelmä vapaille markkinoille. Jos esimerkiksi kommunismi olisi voittanut maailmanlaajuisesti, niin pääomat olisivat saaneet liikkua yli rajojen. Toisaalta taas eri asteisesti protektionistisen rajojen sisällä, voi olla hyvinkin vapaat markkinat.
"harras uskovainen ja ymmärtää vapaiden pääomamarkkinoiden edut elinkeinoelämän kannalta. Tällaisia henkilöitä ei todellakaan ole runsain mitoin"
Tuo nyt kuitenkin on esimerkiksi lähellä katolisen kirkon opetusta. Ja ainakin jenkkien evankeliset ovat pääosin paljon kiivaampia vapaiden pääomamarkkinoiden puolustajia.
Ei kai sinulla ole harhakuva siitä, että Ruotsin evankelisluterilainen kirkko edustaisi globaalia kristillisyyttä?
Niin, kuule saattaapi hyvinnii olla, että minulla on väärä mielikuva, kuten epäilet. En ole tottunut pitämään katolista kirkkoa kovin markkinamyönteisenä, mutta ilmeisesti olen väärässä, vai kuinka?
Edellisen pitkän vuodatuksen kirjoittaja toteaa:
Kitoksia kehuista.
Koska asiat pitää ensin unelmoida ennen kuin ne voivat käydä toteen, olen tässä puolivakavissani elätellyt unelmaa seuraavasta.
Suomi on nyt sitoutunut takaamaa kreikan saatavia kymmenien miljardien eurojen edestä. Miljardi euroa on noin 200€/henkilö. Jos joudumme takaamaan kreikan velanottoa vaikkapa 40 miljardilla eurolla, keskiverto nelihenkinen perhe joutuu pinnistämään elintasostaan 32 000€. Riippuen perheen tuloista, tämä raha on pois joko tuloista tai sitten saaduista eduista. Joka tapauksessa tulotasosta riippumatta kaikki suomalaiset tulevat tämän hinnan tuntemaan nahoissaan.
Lisäksi Suomi on nyt hyvää vauhtia sitoutumassa uuteen ilmastolakiin. Hallitus esittelee eduskunnalle ensi kesänä uuden ilmastolain, jossa Suomi sitoutuu vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 40% vuoteen 2020 mennessä ja 80% vuoteen 2050 mennessä. Toisin kuin fysiikan lakeja tuntemattomat idiootit kuvittelevat, jos laki menee läpi ja sitä aletaan oikeasti noudattaa, se tulee tarkoittamaan Etelä-Afrikkalaisen Xhosa -heimon karjantappokultin kaltaista toimintaa. Sitä noudatettaessaä Suomi tulee taantumaan vapaaehtoisesti kehitysmaaksi, jossa elintaso romahtaa, sosiaalituet tulevat loppumaan ja mm. lapsikuolleisuus räjähtämään käsiin.
Näiden lisäksi meillä on suunnaton määrä kaikenlaisia epämääräisiä korruptiolakeja aina Lex Nokiasta GPS-seurantalain kautta paskalakiin. Näissä ideana on nimenomaan että yksittäiset yritykset tai kokonaiset teollisuudenalat sanelevat lainsäädäntöelimelle haluamansa lait, joka toteuttaa ne kuin vaihtoehtoa ei olisi.
Mitä jos meillä olisikin vaihtoehto? Mitä jos sanoisimme "ei"?
Mitä jos Pohjois-Suomi lähtisi omille teilleen? Mitä jos Lappi, Oulun lääni ja Pohjanmaa erkanisivat Suomesta ja lähtisivät omille teilleen, vieden mukanaan malmivaransa ja yrittäjähenkiset asukkaansa? Uuden Pohjolan perustuslaki olisi yhdistelmä Yhdysvaltojen ja Sveitsin perustuslakia, jossa taattaisiin klassisen liberalismin henkeen ihmisille vapaus, sekä oikeus työnsä tuloksiin ja omaisuuteensa. Valtion rooli olisi perustuslailla tarkasti rajoitettu, ja perustuslakia voisi muuttaa vain kansalaisten 80%:n tuella.
Voisin nähdä löyhän valtioliiton tynkä-Suomen kanssa, mutta sosialistit, Kreikka-vakuudet, ilmastolait ja valvontakoneiston pitäkööt itsellään. Sitä me emme tarvitse.
Olisiko tämä aivan hullua?
Kumitonttu voisi joskus ottaa jutun aiheeksi Raamttu ja talous. Jotkut ovat todenneet Raamatun olevan markkinamyönteinen.
http://www.garynorth.com/public/department57.cfm
Raamatun perusteella katolisella kirkolla, samoin kuin muilla kristillisillä yhteisöillä olisi perusteita olla markkinamyönteisiä.
Jos lukee Raamattua niin sieltä löytää mainintoja elinkeinoista kuten maatalous, käsityöläisyys, ja kauppa, kulta ja hopea maksuvälineinä jne.
Olen Anon tavoin pohtinut, millä tavalla osan Suomesta voisi julistaa itsenäiseksi, mutta totuus on, että täyttä skifiähän moinen ajatus on. Ainoa toteuttamiskelpoinen ratkaisu on, että kuntaliitoksien sijaan pilkotaan kunnat parin-kolmen tuhannen asukkaan kokoisiksi, ja nämä saavat kilpailla verotuksella ja palveluilla keskenään.
Mutta kuten Jyrki Kataisen kaltaiset kommarit nyt tekevät, niin ensin loppuu kuntademokratia ja sen jälkeen kaikki maat liittyvät EU:n komission alaisuuteen. En ymmärrä, miksi tämä tehdään - vihaavatko poliitikot kansalaisia, vai mistä on oikein kysymys. En ymmärrä.
Vieras, niinhän sitä sanotaan, että Jeesus oli kapitalisti kehottaessaan kutakin antamaan köyhilleen omistaan eikä suinkaan vaatinut valtiota järjestämään köyhäinhoitoa. Mutta Jeesuksen sanat eivät ole kirkon sanoja - saati tekoja - enää, kuten olemme voineet huomata.
Se on skifiä nyt ja nykyisellä elintasolla, mutta nuo kaksi potentiaalista paukkua (ilmastolaki ja Kreikka-vastuiden pamahtaminen maksuun) tulevat toteutuessaan olemaan järkyttävän iso shokki suomalaisille.
Lopultakin irtoamiseen tarvitaan vain tarpeeksi monen ihmisen tahto. Noiden kauhukuvien toteutuminen saisi takuuvarmasti useimmat ihmiset haluamaan eroon nykyisen kaltaisten tunarihallitusten alaisuudesta.
Täällä pohjoisessa on talvella oikeasti kylmä, etäisyydet pitkiä ja joukkoliikenne kehnolla tolalla. Pyrkimys "kannustaa" ihmisiä säästämään energiaa, sekä olemaan käyttämättä autojaan rangaistusveroilla, tarkoittaa monelle ihmiselle elintason romahdusta. Koteja on lämmitettävä jo pelkästään siitä syystä etteivät ne mätäne. Töihin ja kauppaan on päästävä, maksoi mitä maksoi. Rangaistusverot ovat suoraan pois elämiseen käytettävästä rahasta.
Tyytymättömyys nykymenoon on täällä jo nyt käsin kosketeltavaa.
Mutta jos täällä pohjoisessa päätettäisiin erota yksipuolisella ilmoituksella, millä etelä pakottaisi meidät pysymään osana Suomea? Lähettämällä tänne 18v varusmiehiä metsästysharrastajien maalitauluiksi? Taitaisivat keinot olla aika vähissä.
Liikkumisen estäminen (= sen tekeminen niin kalliiksi että jopa Tuusulassa oli tänään pikaisella käynnillä nähtävävissä liikkeellä toistakymmentä ruosteista, hengenvaarallista 80-90 -lukujen taitteen autoa) on valtion harjoittamaa väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan. Suurin osa suomalaisista tahtoo sitä itse lisää, mikä on minusta inhimillisen elämän suurin paradoksi.
Lähetä kommentti