perjantai 15. helmikuuta 2013

Millaista maailmaa te ajatte?

Voisiko joku konservatiivi kertoa, millaista maailmaa te itse ajatte?
Sinivihreä Takkiraudan blogissa (February 13, 2013 at 4:26 PM)

Tällainen kommentti avaa erinomaisen näkymän sosialistin ajatuksen kulkuun. Vasemmistolaiselle ihmiselle maailma on kesken, kehittymätön, joka kaipaa kansakunnan johtoon juuri siihen tehtävään koulutettujen poliittisen ja virkaeliitin ohjausta. Ranskan hallintokoulu ENA on tämän ajatustavan helmi samoin kuin joku puolueen koulu Neuvostoliitossa, Kiinassa ja miksei Suomessakin monen yliopiston "valtiotieteellinen" tiedekunta lievemmässä muodossaan. Tämän sosialistisen ajattelutavan mukaan kansalaisten oikeuksia ja ennen kaikkea vapauksia voidaan rajoittaa heidän oman etunsa tähden. Ikään kuin joku virkamies tietäisi paremmin kuin ihmiset itse, mitä he tarvitsevat tai haluavat.

Vasemmistolaista politiikkaa ei suotta kutsuta "edistykselliseksi" tai progressiiviseksi. Siinä kaikkia asioita voidaan - ja pitääkin - muuttaa, jotta maailmasta tulisi parempi. Muutos ei tapahdu itsekseen, joten sen taustavoimaksi tarvitaan lainsäädäntöä; pakkovaltaa. Mitään selvää tavoitetta, minkälaiseksi he maailman haluavat muuttaa ei kuitenkaan kerrota. Ehkä siksi ettei sellaista ole heillä itselläänkään; on vain utopia. Mielikuva maailmasta, jossa kaikilla on hyvä olla ja kenenkään edut eivät ole ristiriidassa keskenään. On kuitenkin kiistatonta, että eri ihmisillä on eri tavoitteita, ja ne ovat väkisin ristiriidassa keskenään.

Konservatiivinen ideologia lähtee sen sijaan siitä ajattelutavasta, että ei ole olemassa mitään sellaista ihanneyhteiskuntaa, johon pitäisi pyrkiä. On vain nykytilanne, johon kohdistuu erilaisia muutoksen paineita ennalta arvaamattomista syistä. Teknologinen kehitys pakottaa kulttuuriseen muutokseen, mutta konservativismin mukaan ei voida tietää, minkälaiseen maailmaan olemme pyrkimässä. Ihmiskunta eli käytännössä tuhansia vuosia ilman merkittäviä teknologisia innovaatioita, jotka olisivat pakottaneet pohtimaan eettisiä ja moraalisia näkökantoja uudelleen. Roomassa kristinusko voitti, koska ihmiset pitivät monijumalaista ja keskenään ristiriitaista selitystä maailmankaikkeuden olemassaolosta epäuskottavana. Kristinusko tarjosi tälle hyvän ja uskottavan vaihtoehdon. Vasta teollinen vallankumous pakotti ihmiskunnan keksimään ratkaisuja valtavaan varallisuuden kasvuun, jonka seurauksena erilaiset poliittiset ja uskonnolliset ideologiat ovat kilpailleet vallasta.

Sosialismissa tämä varallisuuden kasvu halutaan jakaa tasaisesti kun taas konservatiivinen ajattelutapa painottaa yksilön nauttimaa omaisuuden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojaa. Konservativismissa uskonnolla on erilaisia ohjeita eettiselle toiminnalle esimerkiksi hyväntekeväisyyden tai almujen kautta. Yhtään klassista liberalismia edustavaa yhteiskuntaa nykyisen kaltaisessa teollisen vallankumouksen jälkeisessä maailmassa ei ole ollut (lähimpänä ehkä Yhdysvallat 1800-luvulla), joten siltä osin voimme vain arvailla sen tarjoamien moraalisten valintojen toimivuutta. Klassisessa liberalismissa johtoajatuksena toimii luottamus yksilöiden kykyyn järjestää omat asiansa ilman valtion pakkovaltaa, jota tarvitaan lähinnä vain suojaamaan yksilöiden oikeutta toteuttaa yksilönvapauksiaan.

Kun Sinivihreä siis kysyy, että mikä on sosialismille vaihtoehtoisten ideologioiden - konservativismi tai klassinen liberalismi - visio tai johtoajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta, niin vastaus on aika yksinkertainen. Sellaista ei ole. On vain arvomaailmaan perustuva näkemys, jonka mukaan kukaan - ainakaan sosialisti - ei voi sitä tietää, ja siksi sellaiseen utopiaan ei ole myöskään tarvetta pyrkiä.

Jostain syystä Sinivihreä esittää myös typerän väitteen
Kristinusuko on pohjimmiltaan vasemmistolaista. Se korostaa tasa-arvoa Jumalan edessä ja rikkaiden apua köyhille. Se ei ole koskaan korostanut oikeutta yksityisomistukseen tai kansallisvaltioon.
jolla hän ymmärrykseni mukaan kalastelee kristittyjä tuekseen. Tosiasia kuitenkin on - kuten hän itsekin kyllä tunnustaa - että se korostaa rikkaiden apua köyhille. Mutta se ei korosta, että tämä apu tulisi hoitaa valtion pakkovallalla ja verotuksella. Siinä on merkittävä ero sosialismin ja kristinuskon välillä.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

En ole koskaan mieltänyt kristinuskoa vasemmistolaiseksi. Enemmän se on ollut semmoinen amerikkalaistyylinen "fund raising"-tapahtuma jossa varakkaat antavat köyhille rahaa jos huvittaa ja pätäkkää sattuu tilillä olemaan ylimääräiseinä. ja niinhän sen pitääkin olla.

Eikä niin että kaikki antavat, nekin jotka eivät halua ja joilla ei ole mistä antaa eikä varsinkaan siten että rahaliikenteestä vielä päättää joku sinivihreä virkamies jota et ole koskaan tavannutkaan etkä näe minne rahasi menevät.

Yrjöperskeles kirjoitti...

"Ikään kuin joku virkamies tietäisi paremmin kuin ihmiset itse, mitä he tarvitsevat tai haluavat."

Kuulunhan itsekin virkakoneistoon ja voin todeta, että virkamies ei sitä todellakaan tiedä. Valitettavasti virkakoneistossa on paljon porukkaa, joka luulee tietävänsä.

Valkea kirjoitti...

Sosialistivirkamiehet heiluvat tulevaisuuden visioissaan kahden poolin välillä. Satumaisten mielikuvitusvisioiden, joita he eivät edes yritä todistaa oikeiksi ja paikkansapitäviksi, riittää että niillä luodaan omille joukoille sopiva positiivinen kollektiivinen tunne, ja pakottava ja vaativa tunne niille, jotka eivät ole vielä jostain syystä hypänneet heidän kelkkaansa. Toisaalta he näkevät byrokratian hoitamisen teknisinä ongelmina, myös ihmisiin liittyvät asiat. Jos jossain on mahdollisuus sille, että ihmiset voivat käyttäytyä väärin jonkin liberaalin standardin mukaan, sen väärän toiminnan ympärille täytyy rakentaa byrokraattinen koneisto proseduureineen. Tämä "tekninen" toimenpide esitetään ehdottoman tärkeänä, ja se kuorrutetaan em. kollektiivisella tunteisiin vetoavalla mobilisaatiolla jos aihe on riittävän tärkeä tai julkinen. Esim. "Äitejä kuolee ellei tähän asiaan puututa" tai "Lapset ovat vaarassa, ja siksi haluamme turvata ..." voivat toimia laajentuvan byrokratian iskulauseina. Tällainen standardisoitu ajattelu ja yhteiskunnan kolonialisoiva organisoiminen ryöstää ihmisiltä kyvyn ja lopulta halun itsenäiseen ajatteluun, luovuuteen, toimintaan ja päätöksentekoon.