Arvostetuimpiin ruotsalaisiin ilmastotutkijoihin kuuluva
Lennart Bengtsson toteaa, että fossiilisten polttoaineiden aiheuttama globaali lämpeneminen on niin mitätöntä, että ilman valtavaa verovaroin ylläpidettyä teollisuudenhaaraa nimeltä "ilmastotutkijat" koko muu ihmiskunta ei olisi sitä edes huomannut. Eli jos tarvitaan mikroskooppia havaintovälineeksi, kyseessä tuskin on elefantin tarkkaileminen.
Amerikkalaisen öljymiljonääri
Philip Anschutzin omistama Examiner.com-verkkolehti tarjoaa ehkä sellaisen näkymän, johon paperimedia on tulevaisuutta ajatellen kulkemassa. Siinä yhden toimittajan luoman vaativan ja syvällistä asiantuntemusta vaativan uutisia taustoittavan kirjoituksen sijaan tulevaisuuden journalismi ehkä kenties luultavasti koostuu yhteen asia-alueeseen syvällisesti perehtyneiden kirjoittajien artikkeleista. Siis jossain määrin samaan tapaan kuin Herlin luotsaama Uusi Suomi, joka valitettavasti näyttää enemmän poliittiselta blogialustalta kuin minkäänlaiselta sanomalehdeltä. Osa syy on varmasti siinä, että Helsingin Sanomat on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut toimittajien oma poliittinen pamfletti, joten suomalaisilla on hiukan väärä mielikuva siitä, minkälainen on oikea sanomalehti.
Uutiset sisältävät usein pieniä (tai suuria) virheitä, koska toimittajien oma asiantuntemus ja ennakkoluulot ohjaavat heidän maailmankuvaansa. Esimerkiksi, jos toimittajalla ei ole tietoa tai tuntemusta yritystoiminnasta, on melko varmaa että jo varsin yksinkertaiset tunnusluvut menevät sekaisin uutista tehdessä. Olen itse pari kertaa antanut toimittajille taustatietoa uutiseen, ja jälkikäteen hämmästellyt että niinkin pienestä aiheesta saatiin kertaluokkaa oleva mittavirhe. Toimittajalla on usein taipumusta julistamiseen, joten uutisten taustoittamisessa ei laiteta riittävästi painoa kriittiseen tarkasteluun. Hyvinä esimerkkeinä toimivat maahanmuutto, Euroopan Unioni ja fossiilisten polttoaineiden käyttö. Kaikissa poliittista eliittiä miellyttämään pyrkivät toimitajat ovat paljastaneet omat pelkonsa. Pelkonsa siitä, että heidän ja ihmiskunnan pelastuminen on uhattuna. Heille Jumalan sijaan pelastuksen tuo äiti-gaian lepyttäminen.
Uudessa Examinerissa on
Jeffrey Phelpsin erinomainen kirjoitus
CO-argument begins cooling. Phelps toteaa, että vuosikymmeniä jatkuneen pelottelun sijaan mediateollisuus on oudon hiljaa uusista havainnoista, että ihmisen aiheuttama lämpeneminen ei johdakaan tuhoon. Al Gore ja muu vasemmalle kallellaan oleva poliittinen eliitti käytti lämpenemistä häikäilemättä oman valta-asemansa pönkittämiseen, mitä toimittajat kiltisti toistelivat. Vastaanväittäjät leimattiin natseja myötäileviksi "
denialisteiksi" ja "äärioikeistolaisiksi" öljyteollisuuden kätyreiksi.
Vielä vuonna 2007 YK:n hallitsema IPCC julisti, että lämpötilan nousun arvioidaan olevan kolme (3) astetta - tai enemmän. Moisen nousun luvattiin johtavan jäätiköiden sulamiseen ja sitä seuraavaan elinympäristömme peruuttamattomaan romahtamiseen. Käytettiinpä jopa ilmaisua "
tipping point", jossa lämpeneminen karkaa hallitsemattomaksi ja sysää maapallon Venuksen kaltaiseksi pätsiksi. Ilmiön fysikaalinen tausta on luonnollisesti olematon.
Vasemmistolaiseen epistolaan kuuluu erottamattomasti ihmisviha, misantropia. Sosialismin kova ydin muodostuu sen ajattelutavan ympärille, että on ihmisryhmiä, jotka eivät selviä omillaan. Käytännön tasollahan tämä näkyy siinä, että vasemmistoa äänestävät ihmiset, jotka eivät luota kykyynsä tulla omillaan toimeen. On myös tiedossa, että varakkuus ja älykkyys korreloivat suurissa populaatioissa. Eli toisin sanoen oikeistoa kannattavat ovat keskimäärin älykkämpiä kuin vasemmistoa kannattavat. Siihen nähden onkin erikoista, että tutkijapiireissä - jotka edustavat kansakunnan älymystöä - vasemmistolaiset ideologiat ovat selvästi suositumpia kuin oikeistolainen yksilönvapauden kannatus. Osasyynä on varmaan tutkijoiden huoli tuloistaan, jotka kerätään verotuksella. Suurempi syy voi olla siinä, että vasemmistolaiseen ideologiaan kuuluu ajatus, jonka mukaan "älykkäiden" tehtävä on rahvaan oman edun nimissä rajoittaa näiden yksilönvapautta johtaessaan rahvaan jäseniä kohti uutta, utooppista maailmaa. Turhaan ei siis puhuta "tiedeuskosta" vastapainona kansan syvien rivien teistisille uskonnoille.
Vasemmisto on aina inhonnut juutalaisia, mistä niin venäläinen kuin saksalainen kansallisosialismi jättivät jälkensä maailmanhistoriaan. Nykyisille suomalaisille Yhdysvallat näyttäytyy Suurena Saatanana ja Israel Pienenä Saatanana. Ne uhkaavat pientä ja avutonta islamilaista Lähi-itää ahneine ja itsekkäine pyrkimyksineen hallita viattomien arabien öljykenttiä. Öljy - tuo ilmastonmuutoksen taustapiru nostaa päätään täälläkin. Mutta niin kritiikittömästi keskivertovihreät uskovat omiin perinteisiinsä, etä he syyllistyvät antisemitistisissä kirjoituksissaan alkeellisiin virheisiin, kuten edellä mainitsin toimittajista. Porvoolainen Vihreä Michael Perukangas
kirjoittaa blogissaan, että Israel ei ole aito, oikea monikultuurinen valtio:
Esimerkki epäonnistuneesta monikulttuurisuudesta on Israel. En oikeastaan edes kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, monikulttuuriseksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Se tosiasia, että Israel on maailman ainoa valtio, jossa vallitsee täysi uskonvapaus, ei häiritse Michaelia. Hän on oman tipping-pointinsa ylittänyt, ja sen jälkeen kaikki mitä juutalaiset tekevät on yksiselitteisesti väärin. En oikeastaan muuten olisi edes välitänyt asiaa nostaa valokeilaan, mutta se paljastaa niin ilmeisen selvästi kirjoitajansa täydellisen perehtymättömyyden aiheesta. Perukankaan käsityksen mukaan "juutalaiset ovat eristäneet arabit aidattuihin siirtokuntiin". Perukangas luo - tahtomattaan - mielikuvaa ghetoista, joihin juutalaiset (tällä kertaa) tunkevat arabeita. Todellisuudessa, kuten blogini lukijat tietävät, arabien terrori-iskuilta aidoilla suojatuissa
siirtokunnissa asuu juutalaisia alueilla, jotka eivät kansainvälisen lain tulkinnan mukaan kuulu kenellekään, vaan ovat ns. "disputed territories".
Kun muslimiterroristi iski tällaiseen siirtokuntaan kaksi vuotta sitten tappaen viisi juutalaista, ei Michael Perukangas nostanut ns. persettä penkistä tuomitakseen moisen raukkamaisen teon (
Itamar attack). Itse julkaisin teon jälkeen kirjoituksen otsikolla
Exodus, kun taas Michael Perukangas kantoi huolta syrjätyneiden nuorten työllistymisestä.
Minua ei ihmetytä se, että ihmiset vihaavat tai inhoavat toisiaan rodullisista, uskonnollisista tai kulttuurisista syistä johtuen. Sitä on tapahtunut aina ja kaikkialla, eikä nykyihminen eroa aiemmista sukupolvistaan. Sitä sen sijaan ihmettelen, että miten helposti vasemmalle kallellaan olevat poliitikot näkevät rasismia kaikkialla muualla paitsi omassa suhtautumisessaan juutalaisiin.